Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. helmikuuta 2018

Englantilaiset kuohuviinit: Jenkyn Place Brut

Jenkyn Place Brut Cuvée 2010

Maistoin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa englantilaista kuohuviiniä. Vaikka monet englantilaiset kuohuviinit ovatkin jo useampien vuosien ajan pähittäneet sokkotesteissä arvostettuja samppanjoita, en ole jostain syystä aikaisemmin niihin perehtynyt. Kenties juurikin tietämättömyyteni ja varsin korkeiden hintojen aiheuttamien ennakkoluulejen vuoksi.

Iso-Britannia ei ole viinimaana sieltä tunnetuimmasta, muttei myöskään nuorimmasta päästä. Laadukkaampien viinien tuotanto alkoi kuitenkin vasta 1970-luvulla. Nykyisin briteissä tuotetaan keskimäärin yli viisi miljoonaa pulloa viiniä vuodessa, mistä valtaosa on perinteisellä menetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Tärkeimmät viinialueet sijaitsevat maan eteläosissa Englannissa ja Walesissa ja alueilta löytyi vuonna 2015 133 viinitilaa ja 502 kaupallista viinitarhaa, jotka levittäytyivät hieman yli 2000 hehtaarin alalle. Tarhojen määrän on ennustettu kasvavan 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Englannin ja Walesin alueiden maaperä on kalkkista ja hyvin samankaltaista Champagnen alueen kanssa ja ilmastokin vain aavistuksen viileämpää. Perinteiset Champagnen alueen lajikkeet, Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier kuuluvatkin tärkeimpien lajikkeiden joukkoon. Myös ranskalaiset ovat huomanneet englantilaisten kuohuviinien potentiaalin ja ainakin Taittingerin ja Pommeryn samppanjatalot ovat ostaneet maata Englannista kuohuviinin tuotantoa varten.

Jenkyn Place on perheomisteinen viinitalo, joka sijaitsee Bentleyn kylässä, Hampshiren pohjoisosassa. Simon Bladon osti Jenkyn Placen vuonna 1997 kodiksi perheelleen, eikä viininvalmistus ollut edes käynyt hänen mielessään. Simon maistoi englantilaista kuohuviiniä ensimmäisen kerran vuonna 2003, minkä jälkeen hän meni suoraan kotiinsa ja alkoi suunnitella köynösten istuttamista pelloille talonsa viereen.

Ensimmäiset viiniköynökset istutettiin jo seuraavana vuonna ja 12 eekkerin tarhoilla viljellään Chardonnayta, Pinot Noiria ja Pinot Meunieria. Tuotannossa keskitytään valmistamaan laadukkaita, kuivia vuosikerrallisia kuohuviinejä perinteisellä menetelmällä. Viinejä valmistetaan vain hyvinä vuosina ja laadukkaista rypäleistä. Viinit saavat kypsyä sakan päällä pulloissa yleensä kahdesta viiteen vuoteen, ennen kuin talon viinintekijä toteaa niiden saavuttaneen täydellisen kypsyyden ja viinit pääsevät markkinoille.

Jenkyn Place Brut Cuvéen vuosikerta 2010 on Chardonnay voittoinen blendi, jossa Pinot Noirin osuus on hieman päälle kolmannes ja Pinot Meunierin alle kymmenesosa. Rypäleet tulevat talon omilta tarhoilta ja perusviinit valmistettin terästankeissa eri lajikkeet erillään. Brut Cuvée viettää sakkojen päällä yleensä neljästä viiteen vuoteen, vuosikerran 2010 kohdalla kypsytys kesti 42 kuukautta. 

Oljenkeltainen, hyvin hennosti vihertävä ja kirkas väri. Kauniit kuplat ovat hyvin pieniä ja pitkäkestoisia, poreillessaan runsaina juoman pinnalle. 

Hillitty, vienon hedelmäinen tuoksu tuo mieleen sitrukset ja vihreän omenan. Siinä on myös kypsytyksen tuomia hennon paahteisia ja hiivaisia vivahteita, vienoa briossia ja mantelia. Taaempana erottuu myös kypsempää keltaista omenaa ja aavistus tropiikin hedelmistä.

Erittäin kuiva ja erittäin hapokas, hyvin ryhdikäs ja kirpsakka kuohari. Se on mineraalinen, rapsakan sitruksinen, sitruunainen, limettinen ja greippinen sekä kirpeän viheromenainen, mutta nouseepa esiin hiljalleen myös kypsempää keltaista omenaa, hieman aprikoosia ja kiiviä. Lisäksi kielellä on paahteisia ja hiivaisia häivähdyksiä, hieman briossia ja paahtoleipää sekä aavistus uuniomenoista ja makeista leivonnaisista. Keskitäyteläinen, ryhdikäs ja pirteä suutuntuma. Hapokkuus on runsasta ja sitruunaista, yleisilme ryhdikäs, mitä muutenkin sitruksinen ja mineraalinen tuntuma entisestään korostaa. Jälkimaku on viipyilevä, virkistävän mineraalinen ja kevyen paahteinen, keltaisen hedelmäinen, etenkin aprikoosinen ja sitruksinen, minkä lisäksi kielellä häivähtää lopussa makeita leivonnaisia muistuttavia vivahteita. 

Yli seitsemän vuotiaaksi viini on etenkin alkuun hyvin tuore ja rapsakan sitruksinen. Hiljalleen sitrusten takaa alkaa paljastumaan monipuolisempia vivahteita niin tuoksun kuin maunkin puolella. Yleisilmeeltään se on hyvin ryhdikäs ja pirteä, persoonallinen Chardonnay-vetoinen viini. Se on laadukas ja tasapainoinen, ei missään nimessä heikko, mutta ei pärjää kovinkaan hyvin omassa hintaluokassaan, joten mielestäni viini on kallis. Se toimii erinomaisesti aperitiivina, äyriäisten ja muiden merenelävien kanssa.


Tällä kertaa viini sai seurakseen blinejä ja tuoretta ruisleipää kera mätimoussen, joka tällä kertaa epäonnistui hieman ja jäi melko löysäksi. Sitruksinen ja mineraalinen viini toimi loistavasti blinin ja mätimoussen kaverina, raikasta ja tasapainoista. Hieman yllättäen viini maistui lähes yhtä hyvin ruisleivän ja moussen kaverina, mikä sai viinin paahteisen puolenkin paremmin esille. Jenkyn Place Brut on erittäin hyvä bliniviini.

Kouluarvosana: 9- Tyylikäs ja tasapainoinen kuohuviini.
Hinta-laatusuhde: Ok - hieman kallis.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Jenkyn Place Vineyard, PDO Englang
Alue: Englanti, Hampshire
Tyyli: Kuohuviini
Rypäleet: Chardonnay 60%, Pinot Noir 32%, Pinot Meunier 8%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 34,96e Alko 15.1.2018

torstai 11. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 4: Saint Petersburg

Thornbridge Saint Petersburg Russian Imperial Stout

St. Petersburg Russian Imperial Stout on neljäs ja tällä erää viimeinen Thornbridgen olut. Tästäkään tuotteesta Thornbridge ei sen tarkempia tuotetietoja kerro, mutta oluen maahantuojan (BrewSeeker) sivuilla kerrotaan hieman enemmän. Kyseessä on siis imperial stout, jonka mallas puolesta vastaa Maris Otter pale ale, suklaamallas, paahdettu ja turvesavustettu mallas, vehnä ja paahdettu ohra. Humalointi puolestaan hoituu Galenan, Perlen, Hallertau Magnumin, Vanguardin ja Sorachi Acen voimin. 

Olut on lasissa hyvin tummaa, lähes mustaa, mutta näyttää valoa vasten hieman Coca-Colaa tummemman punaruskealta. Päälle muodostuu noin parin sormen paksuinen kuohkean kermainen ja melko tiivis, beige vaahtohuppu, joka laskeutuu vikkelästi ohuemmaksi kerrokseksi jättäen lasin reunoille hieman pitsiä.

Tuoksu on paahteisen maltainen ja hieman makeahko, aavistuksen karamellinenkin, hyvin tasapainoinen ja vivahteikas. Siinä on myös hieman palvikinkkumaista savuisuutta, mallas- ja ruisleipää, paahteista kahvia ja maitosuklaata. Lisäksi tuoksu tarjoaa tummaa, hieman kuivattua luumua, pähkinää ja suolaista lakritsaa sekä taustalla hieman piilossa pysyttelevää yrttistä humalaa ja vielä enemmän piileskelevää sitrusta. 

Ensimaku on melko runsas ja voimakas, voimakkaasti paahteisen maltainen ja kevyen katkeroinen. Kielellä on ruislimpun kuorta ja jälkiuunileipää, hieman savua ja palanuttakin maltaisuutta, aavistus nokea ja hieman kitkerähköä nokipannukahvia sekä häivähdyksiä kitkerämmästä tummasta suklaasta. Kahvi on keskimaun puolella alkua selkeämmin esillä ja maltaisuuskin muuttuu aavistuksen pehmeämmäksi ja makeammaksi. Tuoksun tumma hedelmä puuttuu kieleltä täysin. Humalointi erottuu yrttisenä, sitrusmaisena ja hieman mausteisena, katkerot puolestaan melko maltillisesti, mutta kuitenkin selkeästi ja miellyttävästi puraisten. Melko täyteläinen, hieman suussa vaahtoava ja suun lopussa nihkeäksi jättävä tuntuma. Alkoholi tuntuu lähinnä lämmittävänä nielussa. Melko kuivakka ja paahteinen, pitkään viipyilevä loppu on sitrusmaisen humalainen, kitkerän nokinen ja kahvinen, hennon lakritsinen ja yrttinen.

Kokonaisuutena miellyttävä ja maukas, makean katkera ja tuhdin paahteinen imperial stout. Onnistunut ja ihastuttava nautiskelujuoma, joka ei tarvitse seurakseen mitään. Se tuntuu kuitenkin pehmeämmältä tumman suklaan kanssa kuin sellaisenaan ja suklaan kitkeryyskin tasapainottuu mukavasti. Voisipa tätä harkita myös tummien liharuokien, etenkin riistan kaveriksi.

St Petersburg Russian Imperial Stout taisi olla kolmas maistamani olut Thornbridgelta ja panimon tummat oluet ovat mielestäni loistavia, etenkin tämä ja Eldon. Panimon olutvalikoima on laaja ja Alkostakin löytyy 14 Thornbridgen olutta, joihin en ole tutustunut, mutta tällä hetkellä pidän panimoa kuitenkin mielenkiintoisena ja keskivertoa parempana.

Kouluarvosana: 9 Erinomainen imperiaali stoutti.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen. 

Jotain pientä infoa:

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Imperial Stout
Maltaat: Maris Otter Pale Ale, Chocolate, paahdettu- ja turvesavustettu mallas, vehnä, paahdettu ohra
Humalat: Galena, Perle, Hallertaur Magnum, Vanguard, Sorachi Ace
Alkoholi: 7,4%
Pullo: 0,50 l

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 3: Eldon

Thornbridge Eldon Bourbon Oak Imperial Stout

Thornbridge Eldon on imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty demerarasokeria ja kypsytyksessä puolestaan bourbonissa uitettuja tammilastuja. Nimensä olut on saanut Eldon Hole'sta, noin 60 metriä syvästä montusta, joka on yksi Peak Districtin alueen "seitsemästä ihmeestä". Sen kummempaa tietoa ei tästäkään oluesta löytynyt, mutta sitten itse asiaan, eli oluen kimppuun.

Lähes musta, hyvin tummanruskea ja kevyesti punertava olut kaatuu lasiin kohtalaisesti vaahdoten. Päälle muodostuu hieman maitokahvia vaaleamman sävyisen ruskea, tiivis ja pienikuplainen, parin sormen paksuinen vaahtokruunu. Se laskeutuu hiljalleen ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle ja jättää jälkeensä pitsiä lasin reunoille. 

Tuoksu tarjoilee paahteisia ja vaniljaisen tammisia sekä miellyttävän bourbonmaisia vivahteita. Paahteisuus tuo mieleen maltaat, kahvin ja ruisleivän, minkä lisäksi tuoksusta erottuu hieman suolaista lakritsaa, suklaata ja karamellia sekä tummaa, pannulla sulanutta sokeria. Humalointi ei juurikaan paistattele runsaiden aromien joukosta ja oluen lämmetessä esiin nousee hieman tummaa siirappia. Kuitenkin kaikinpuolin tasapainoinen ja herkullinen tuoksu.

Hyvin kermainen ja pehmeä, paahteisen maltainen, karamellinen ja vaniljaisen tamminen ensimaku. Bourbonissa uitetut tammilastut tuovat oman miellyttävän jenkkiviskimäisen vivahteen myös maun puolelle, minkä lisäksi kieleltä löytyy paahteista kahvia, espressoa, ruisleipää ja ruislimpun rapeaa kuorta, tummaa suklaata, hieman makeaa kaakaota ja lakritsaa, tuntuupa paahteisuus välillä hieman kärähtäneeltäkin. Humalointi on aromien osalta melko kevyttä ja tuo mieleen lähinnä tummat hedelmät, mutta katkeroita löytyy sen sijaan mukavasti alusta aina viipyilevään loppuun, mikä tuo hyvää vastapainoa makeille sävyille. Suutuntumaltaan täyteläinen ja varsin tukevarunkoinen olut tuntuu kielellä hyvin tasapainoiselta, kermaiselta ja aavistuksen tahmaiselta. Hiilihappoja on maltilllisesti ja kuplat ovat pehmeitä. Alkoholi tuntuu lopussa hieman lämmittävänä ja viipyilevä, loppua kohden kuivahtava jälkimaku tarjoilee paahteista mallasta ja maitosuklaata, häivähdyksiä kahvista ja bourbonista.

Eldon oli ensimmäinen maistamani Thornbridgen olut ja aiheutti tarpeen tutustua paremmin panimon tuotteisiin. Se on tasapainoinen ja maukas imperial stout, jossa bourbontammilastujen tuomat viskin, vaniljan ja tammen aromit ovat integroituneet hienosti osaksi kokonaisuutta, eivätkä jää liiaksi piiloon tai ole liian hyökkääviä. Olut on mielestäni neljän euron hintaiseksi erinomainen, edullinen ostos.

Kouluarvosana: 9 Loistava Imperial Stout.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - tasoiseksee edullinen. 

Jotain pientä infoa:

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Imperial Stout
Maltaat: N/A
Humalat: N/A
Alkoholi: 8,0%
Pullo: 0,33 l

tiistai 9. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 2: Cocoa Wonderland

Thornbridge Cocoa Wonderland Chocolate Porter

Toisena Thornbridgen oluena vuoron saa yhteistyössä sheffieldiläisen suklaaputiikin kanssa valmistettu Cocoa Wonderland, jonka valmistuksessa on käytetty aitoja kaakaopapuja. Panimon sivuilta löytyy vain tuotteiden nimet, alkoholipitoisuudet ja lyhyet kuvaukset kustakin oluesta. Mm. EBU-arvoista, käytetyistä maltaista ja humalalajikkeista ei juurikaan mainintoja löydy. Mikäli internetin ihmeelliseen maailmaan on luottaminen, Cocoa Wonderlandin mallaspuolesta vastaavat Pale-, Munich-, Brown-, Crystal- ja vehnämaltaat ja humalapuolesta Magnum.  

Tumma, hieman mahongin sävyisen punaruskea ja lähes kirkas, mutta aavistuksen utuinen olut kaatuu lasiin melko laiskasti vaahdoten. Päälle muodostuu parin sormen levyinen beigen värinen, kermaisen höttöinen vaahtokruunu, joka laskeutuu nopeasti ohueksi vaahtohunnuksi juoman pinnalle jättäen lasin reunoille pientä pitsikuviota. 

Tuoksu on jääkaappikylmänä kevyehkö, mutta miellyttävän paahteinen, kaakaoinen ja suklainen. Siitä löytyy myös makeaa vaniljaisuutta, maitosuklaata ja hieman kahvia, aavistus karamellia ja toffeeta. Makea kaakaoisuus vie kuitenkin voiton ja yleisilme on varsin makeahko tuoden mieleen suklaapuuron ja lämpimän kaakaon. 

Myös ensimaku on jääkaappikylmänä kevyehkö, paahteisen maltainen ja makean kaakaoinen. Kielellä on myös paahteista kahvia, vasta paahdettuja kahvipapuja, tummaa suklaata ja kaakaota sekä hieman vaniljaa ja nokea. Lisäksi esiin nousee häivähdyksiä kuivatuista tummista hedelmistä ja alkoholista, joka tuo etäisesti mieleen kirsikkaliköörin. Humalointi on kevyttä kääntyen hieman yrttiseen suuntaan ja katkerotkin ovat aikalailla piilossa ja erottuvat lähinnä kevyesti taustalta. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja olut tuntuu kielellä melko paksulta ja kuohkealta jättäen suun hieman tahamiseksi. Keskipitkä loppu on runsaan kaakaoinen ja paahteisen maltainen. 

Thornbridgen Cocoa Wonderland ei ole paras maistamani portteri, mutta kuitenkin kaikin puolin tasapainoinen ja maukas tuote. Aromien ja makujen osalta suklaa ja kaakao vievät pääosan ja humalointi jää tässä oluessa makean olemuksen jalkoihin, mutta se ymmärtääkseni oli tämän oluen kohdalla tarkoituskin. Tämä voisi olla suklaan ystävän märkä päiväuni, mikäli hakusessa olisi helposti lähestyttävä, makean kaakaoinen ja suklainen olut. Vaikka Cocoa Wonderlandista kauneusvirheitä löytyykin, on se silti mielestäni laadukas ja onnistunut juoma kategoriassaan.

Kouluarvosana: 8,5 Makean ystävälle sopiva portteri.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa: 

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Porter
Maltaat: Pale, Munich, Brown, Crystal, vehnämaltaat
Humalat: Magnum
Alkoholi: 6,8%
Pullo: 0,33l
Hinta: 3,98e Alko 4.7.2017

Samalta panimolta:

maanantai 8. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 1: Raindrops on Roses

Thornbridge Raindrops on Roses

Tällä viikolla luvassa on ainakin neljä arviota englantilaisen Thornbridge Breweryn tuotteista. Kyseessä on siis pienpanimo, jonka vuosituotanto on vaatimattomat 2,8 miljoonaa litraa. Vuonna 2005 perustettu panimo sijaitsee keskellä Englantia Bakewellin kylässä Derbyshiressä ja vuonna 2009 panimo laajensi toimintaansa myös uusiin tiloihin. Thornbridgen oluet ovat keränneet yli 300 palkintoa eri kilpailuissa niin kotimaassaan kuin maailmalla. 

Ensimmäisenä vuoron saa belgialaistyylinen witbier Raindrops on Roses, joka voitti Great British Home Brew Challenge 2016 kilpailun. Kyseessä on klassinen witbier, jonka valmistuksessa on käytetty perinteisen korianterin lisäksi ruusun terälehtiä ja kamomillaa. Tarkempaa tuotetietoa tästä oluesta en sitten löytänytkään.

Vaalean kullankeltainen olut kaatuu lasiin utuisena ja sen päälle muodostuu reilun sormen levyinen puhtaan valkea, höttöinen saippuavaahto. Vaahto laskeutuu nopeasti ohueammaksi pitsiharsoksi juoman pinnalle.

Tuoksu on aromaattinen, mutta raikas ja kesäinen. Se tuntuu hieman makeahkolta ja pääosan saavat ruusut ja hienoinen makea parfyymisuus sekä makeahko mausteisuus, joka tuo mieleen kanelin, neilikan ja muskottipähkinän. Erottuupa joukosta myös hieman sitruksia, etenkin appelsiinia ja hieman hiivaa ja vehnäistä mallasta.

Ensimaku on hyvin raikas ja freesi, maukas ja aromaattinen. Valmistuksessa käytetty ruusu erottuu hienosti ja kielellä on muutenkin kukkaisuutta, joka saa seurakseen raikasta sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmää. Mallaspohja erottuu vehnäisenä ja tuo mieleen tuoreet leivonnaiset ja keksitaikinan. Löytyypä kieleltä myös häivähdyksiä tuoksun mausteisista vivahteista, kanelia ja muskottipähkinää. Katkerot ovat kevyet, mutta erottuvat taustalla. Kevyehkön keskitäyteläinen, raikas ja virkistävä suutuntuma on pehmeä. Vetisyyttä ei kieleltä löydy ja maltillinen hiilihappoisuus on pehmeää. Jälkimaku on keskipitkä ja lopussa kielellä on hieman hiivaa, ruusun terälehtiä, mausteita ja vehnää sekä aavistus simamaista makeutta. 

Raindrops on Roses yllätti positiivisesti, sillä yleensä tämän tyyliset maustetut oluet eivät minua sytytä. Tämä yksinkertaisesti toimii; persoonallinen ja hieman "naisellinen" witbier, jos näin saa vielä olutta kuvailla. Raikas ja lempeä, puhdaspiirteinen ja kesäinen janonsammuttaja aurinkoisiin kevät- ja kesäpäiviin, mikäli tätä jostain tulevan kevään ja kesän aikana sattuu löytymää. 

Kouluarvosana: 8 Persoonallinen ja puhdaspiirteinen witbier
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Vehnäolut, Witbier
Maltaat: N/A
Humalat: N/A
Alkoholi: 5,3%
Pullo: 0,33 l

torstai 23. helmikuuta 2017

Brittioluet: St. Peter's Cream Stout

St. Peter's Cream Stout

St. Peter's Brewery on Suffolkissa, Englannin itäosassa Bungayn lähistöllä sijaitseva panimo. Se rakennettiin vuonna 1996, mutta sen käytössä on myös vanhoja 1960-luvun lopulle asti käytössä olleita maatilan rakennuksia sekä nykyisin ravintolana toimivia St. Peter's Hall, jonka pitkä historia yltää 1280-luvun tienoille.

Panimo keskittyy valmistamaan perinteisiä englantilaisia oluita ja sen valikoimista löytyy toista kymmentä olutta sekä vaihtuvia kausioluita. Joukosta löytyy niin gluteenittomia kuin luomutuotteita. Panimon tuotantokapasiteetti on noin 17 500 tynnyriä olutta vuodessa, mikä tarkoittaa 83 000 pinttiä olutta viikossa. Panimo tunnetaan etenkin pullo-oluistaan, joiden osuus tuotannosta on 80 prosenttia ja noin puolet tästä menee vientiin. St. Peter's Cream Stout valmistetaan viiden paikallisen maltaan sekoituksesta sekä Fuggles-, Progress- ja Challenger- humalista. Vesi saadaan panimon omasta, vanhasta ja syvästä porakaivosta. 

Lähes läpinäkymättömän musta, valoa vasten punertavan tummanruskea olut vaahtoaa kohtuullisen runsaasti. Maitokahvin värinen, pienikuplainen ja tiivis vaahto laskeutuu nopeasti ohueksi, noin puolen sentin kerrokseksi juoman pinnalle, jättäen lasin reunoille kaunista pitsiä. 

Kevyehkö tuoksu tuntuu makean maltaiselta, jopa hieman siirappiselta. Paahteisuus on stoutiksi melko kevyehköä, mutta silti selkeästi esillä ja voimistuu oluen lämmetessä. Lasista nousee makeampia aromeita, kuten tummaa suklaata, hieman vaniljaa ja toffeeta sekä pähkinöihin, kahviin ja tummiin hedelmiin taittuvia vivahteita. Humalat tuntuvat lähinnä pehmeän pähkinäisenä.

Makeahko, jopa hieman siirappinen ensimaku tuo mieleen karamelliset ja kevyesti paahdetut maltaat. Rakenteeltaan olut on kermaista ja pehmeää, humalan katkeroiden jäädessä hyvin hennoiksi taustalle. Kielellä on makean kaakaoisia ja suklaisia sekä hieman tummemman ja kuivemman suklaisia vivahteita. Siinä on myös paahteista kahvia ja suolaista lakritsaa sekä tummia hedelmiä, ehkä hieman luumujakin. Humalat eivät erotu vielä keskimaunkaan puolella muuten, kuin hienoisena katkerona taustalla ja aivan lopussa mukavan pähkinäisinä. Suutuntumaltaan olut runsas ja kermaisen pehmeä, melko täyteläinen, jopa hieman paksun oloinen, eikä siitä löydy vetisyyttä. Hiilihappoisuus on melko kevyttä ja voisi olla hieman runsaampaakin. Viipyilevä ja lempeän viettelevä jälkimaku tarjoilee tummaksi paahdettua kahvia ja vahvaa espressoa, sekä hieman makean katkeraa humalaa. Löytyypä lopusta myös kielellä muutenkin esiintynyttä suolaista lakritsaa, hieman luumua ja tummaa leipää sekä pohjaan palaneen sokerin mieleen tuovaa kitkeryyttä. 

Tämä Cream Stout todella runsasaromien ja vivahteikas, todella pehmeä ja miellyttävä olut. Se ei tunnu imelältä, vaikka kielellä onkin hyvin paljon makeita vivahteita. Vaikutelma on kaikinpuolin tasapainoinen ja herkullinen. Se sopii hyvin sellaisenaan nautittavaksi esimerkiksi aterian päätteeksi tai muuten vain. Miksei myös suklaisten jälkiruokien kaveriksi. Kolmen euron hintaan se on hintaluokkansa parasta antia. Suosittelen.

Kouluarvosana: 9 Erinomainen cream stout.
Hinta-laatusuhde: 3,18e - Erinomainen - olut on hintaluokkansa parasta antia.
Hinta-laatusuhde: 4,99e - Ok - hintansa arvoinen olut.

Jotain pientä infoa:

Alue: UK, Englanti, Suffolk, Bungay
Oluttyyppi: Stout, Sweet Stout
Maltaat: -
Humalat: Fuggles, Progress, Challenger
Alkoholi: 6,5%
Pullo: 0,50 l
Hinta: 29,90 SEK (n. 3,18e) Systembolaget 23.7.2016 (Alko 4,99e)

maanantai 6. helmikuuta 2017

Talvioluet: Fuller's Old Winter Ale

Fuller's Old Winter Ale

Fuller'sin oluet ovat useimmiten vähintäänkin hyviä, parhaimmillaan tyyliensä hienoimpia edustajia. Nyt vuorossa on Fuller'sin Old Winter Ale, joka on panimon mukaan erittäin suosittu lämmittäjä etenkin Ruotsissa näin kylmänä vuodenaikana. Ja koska Alkosta tätä olutta ei tänä talvena ole saatavilla ja prosentit ylittävät hieman maitokaupan rajat, täytyi pullo hankkia länsinaapurimme laajemman valikoiman monopoliliikkestä. Ei sillä, että yhden pullon takia olisin Ruotsiin asti lähtenyt.

Kirkas, kauniin mahongin sävyinen, punertavan ruskea olut. Päälle muodostuu vaalean beige, tiiviin pienikuplainen ja runsas, mutta melko höttöinen ja valittevan nopeasti laskeva vaahtohattu. Lasin reunoille jää pitsiä ja vaahto muodostuu lasia pyöräyttämällä uudelleen.

Tuoksu on miellyttävän maltainen, Fullersille tyypillisen toffeisen karamellinen ja paahteinen. Häivähtääpä lasissa myös ruisleipä, keksi, kuivakakku ja pähkinä sekä kuivattuja hedelmiä, kuten luumua ja rusinaa, jopa aavistus suklaasta ja siirapista. Puumaisen humaloinnin lisäksi esiin nousee häivähdyksiä pihkasta ja kukista. Kokonaisuutena vivahteikas ja miellyttävän aromaattinen.

Oluen ensimaku on karamellisen ja paahteisen maltainen sekä puisen humalainen. Kielellä on kotikaljamaista ja hieman toffeista maltaisuutta sekä ruisleipää ja runsaasti pähkinöitä, kuten saksanpähkinää. Humalointi tuntuu puun lisäksi myös havumetsäisenä tuoden mieleen neulaset ja pihkan sekä hieman ruohoisia ja yrttisiä sävyjä. Tuoksussa vastaan tullut tumman sävytteinen hedelmäisyys tuntuu melko hennosti ja kääntyy kielellä pikemminkin sitrusmaiseen greippisyyteen. Suutuntuma asettuu jonnekin keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon. Makeahko ja paahteinen mallaspohja sekä turvallisesti taustalla pysyttelevä humalan katkero muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, josta ei vetisyyttä löydy. Katkeroisuus tuntuu taustalla mukavasti ja selkeänä aina viipyilevään loppuun. Loppu on kitkerän lääkeyrttinen, hieman palaneen ruisleipäinen sekä saksanpähkinäinen.

Brittityyliin humaloitu talvi ale, josta löytyy puuta ja kitkeriä yrttejä sekä makeahkoa mallasta. Yleisvaikutelma pysyttelee kuitenkin kuivahkon puolella, vaikka oluen lämmetessä esiin nousee myös hieman siirappisia vivahteita. Yleisesti varsin miellyttävä ja tasapainoinen, runsas ja lämmittävä olut edustaa Fullersin panimon tyyliä. Mikäli pitää perus lagereista, tämä tuskin maistuu, mutta brittioluiden ystäville suosittelen lämpimästi. Mielestäni tämä on erinomainen nautiskelujuoma, jonka toki nauttisin mieluiten jossain Lontoolaisessa pubissa, mutta näin talvisaikaan ihan toimivaa myös kotisohvalla. 

Kouluarvosana: 8+ Miellyttävä ja tasapainoinen ale.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - olut on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Fuller's (Fuller, Smith & Turner)
Alue: Englanti, Lontoo
Oluttyyppi: Ale, English Strong Ale
Maltaat: Crystal
Humalat: Target, Challenger, Northdown
Alkoholia: 5,3 %
Pullo: 0,50 l
Hinta: 27,90 SEK (n. 2,90e) Systembolaget 3.12.2016

Samalta panimolta:
Fuller's Black Cab Stout
Fuller's ESB - Extra Special Bitter
Fuller's London Porter 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Lontoon ihmeet: Fuller's Black Cab Stout

Fuller's Black Cab Stout

Fuller's on Lontoon vanhin tai ainakin yksi vanhimmista panimoista ja yrityksen historia yltääkin 1840-luvulle. Panimon oluet ovat olleet poikkeuksetta keskimääräistä parempia, joten niihin kannattaa tutustua, mikäli ei ole vielä tutustunut. Olen kirjoittanut aikaisemmin panimon Alkon hyllyiltäkin löytyvistä London Porter ja Extra Special Bitter oluista ja nyt vuorossa on Prismasta mukaan tarttunut hieman miedompi Stout. Millainen on sitten ensimmäinen maistamani maitokauppa vahvuinen Fuller's?

Fuller's Black Cab on väriltään colamaisen punertavan tummanruskeaa, lähes mustaa. Valoa vasten katsottuna reunoissa on jopa meripihkan oranssin sävyjä. Oluen päälle muodostuu niukka beige vaahtohuntu, joka katoaa nopeasti lähes kokonaan jättäen vähäistä pitsiä lasin reunoilla.

Paahteisen maltainen tuoksu tuo mieleen kahvin, tumman suklaan ja vasta leivotun ruisleivän. Siitä erottuu myös hieman salmiakkia ja tuoretta lakritsaa sekä kaakaota ja karamellista mallasta. Oluen lämmetessä esiin nousee myös hieman siirappista makeutta.

Kevyehkö ja pehmeä, tumman paahteinen ja ruisleipäinen ensimaku, jonka perässä seuraa kahvia, hieman mämmiä ja hieman makeaa siirappisuutta, joka ei kuitenkaan ole liian imelää taikka hallitsevaa. Maltaisuus tuntuu myös hieman palaneen oloisena ja kieleltä löytyy myös tuhkaa sekä tummia hedelmiä. Maku on kuitenkin hieman ohut, mutta kiehtova yhdistelmä hienoista makeutta ja happamuutta. Kevyehkön keskitäyteläinen olut on suutuntumaltaan melko vetisen oloinen. Humalat ovat esillä turhan niukasti ja hiilihappoisuus tuntuu hieman kovalta. Aavistuksen makeahkon katkera jälkimaku tuo mieleen kahvin, suklaan ja ruisleivän.

Olut näyttää siltä miltä stout yleensäkin näyttää, mutta houkuttelevan ensivaikutelman rikkoo välittömästi katoava vaahto. Tuoksu ja maku ovat maitokauppa vahvuiselle oluelle oikein miellyttäviä ja maukkaita, mutta valitettavan vetinen suutuntuma vesittää tunnelmaa. Fuller's ei kuitenkaan petä taaskaan ja tämä onkin yksi parhaista miedoista stouteista, joita vastaan on tullut. Samaan hintaan saa toki monenlaisia parempiakin oluita, mutta kokeilemisen arvoinen stout joka tapauksessa.

Kouluarvosana: 8 Parhaita mietoja stoutteja.
Hinta-laatusuhde: Melko hyvä - samalla rahalla saa parempia stoutteja, muttei maitokaupasta.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Fuller's (Fuller, Smith & Turner)
Alue: Englanti, Lontoo
Oluttyyppi: Stout
Maltaat: Pale, Crystal, Chocolate, Imperial, Golden Naked
Humalat: Goldings, Fuggles
Alkoholi: 4,5 %
Pullo: 0,50 l
Hinta: 3,99e Prisma 17.7.2016

Samalta panimolta:
Fuller's ESB - Extra Special Bitter
Fuller's London Porter

maanantai 5. lokakuuta 2015

Olutarvio

Fuller's London Porter


Olen kirjoitellut viinien ohessa muutaman olutarvion lähinnä Ale -oluista, joten nyt olisi sitten vuorossa hieman toisenlainen olut, eli portteri. Portterin synnystä löytyy googlettamalla useita tarinoita, joten en ala niitä tässä kertaamaan.

Portterit ovat yleensä tummia pintahiivaoluita, mutta niitä voidaan valmistaa myös pohjahiivalla. Niiden valmistuksessa käytetään paahdettua mallasta tai ohraa, joskus molempia. Portterin tunnistaa usein tummanruskeasta, lähes mustasta väristä ja runsaista paahteisista, jopa poltetuista aromeista sekä etenkin suklaan ja kahvin vivahteista.

Fullersin portteri on lasissa punertavan tummanruskeaa, lähes mustaa. Olutta peittää erittäin tiheä ja pienikuplainen beige vaahto, joka laskee melko nopeasti ohueksi kerrokseksi juoman pinnalle. Vaahtokerros kestää kuitenkin kohtuullisen pitkään jättäen lasiin lopulta runsaasti pitsiä. 

Tuoksu on portterille tyypillisesti paahteisen maltainen, suklainen ja kahvinen. Siinä on myös kuivaa, puumaista aromia ja lämmetessään myös hieman mämmiä.

Maku on niin ikään paahteisen maltainen ja siitäkin löytyy kahvia ja reippaasti tummaa suklaata. Taustalla on myös lakritsia ja ruisleipää. Suutuntumaltaan olut on täyteläisen pehmeä ja tasapainoinen. Kohtuullisen voimakas humalointi puraisee kevyesti ja jatkuu hieman katkerana  aina pitkään, espressoiseen ja aavistuksen puiseen jälkimakuun.

Elikkäs, olut on lasissa houkottulevan näköinen ja pysyy sellaisena pitkään. Paahteiset aromit ovat hyvässä tasapainossa muiden aromien ja humaloinnin kanssa. Tämä on malliesimerkki portterista ilman mitään puutteita tai häiritseviä tekijöitä. Systembolagetin hinta on loistava Alkoon verrattuna ja mikä parasta, edes tölkistä ei ole jäänyt mitäään metallisia sivumakuja tai muuta. Jos pidät tummista oluista, kokeile ehdottomasti tätä.

Kouluarvosana: 9-

Jotain pientä infoa:

Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti
Oluttyyppi: Porter
Maltaat: Brown, Crystal ja Chocolate
Humalat: Fuggles
Alkoholi: 5,4 %
Pullo: 0,50 l tölkki
Hinta: 21,90 SEK (n. 2,37e) Systembolaget 7/2015 (Alko 3,99e 0,5l plo)

Samalta panimolta:

torstai 17. syyskuuta 2015

Lontoon vanhimman panimon Extra Special Bitter

Fuller's ESB


Fuller's panimon historia yltää vuoteen 1845, jolloin kolme miestä, Fuller, Smith ja Turner aloittivat liikekumppaneina. Yritys omistaa muun muassa Lontoon vanhimman panimon, Chiswickissä sijaitsevan Griffinin, joka perustettiin yli 350 vuotta sitten. Tämän lisäksi yrityksellä on noin 400 pubia ympäri saarivaltiota sekä  muutama hotelli Lontoon alueella. Yritys on vielä tänäkin päivänä samojen sukujen omistuksessa, kuin vuonna 1845.

Panimolla käytetään sekä nykyaikaisia että perinteisiä keinoja oluen valmistuksessa. Fuller's ESB, eli Extra Special Bitter -olutta on valmistettu vuodesta 1971 alkaen ja se on palkituin brittiläinen olut. Siihen käytetään Pale Ale- ja Crystal -maltaita ja humalina toimivat Target, Challenger, Northdown ja Goldings.

Olut lasissa kuparin ruskeaa ja kirkasta. Sen pääälle laskeutuu vaaleahko, kermanvärinen ja nopeasti katoava vaahto. Vaahto jättää lasiin hävitessään kaunista pitsiä.

Tuoksussa on karamellisen toffeista maltaisuutta sekä joululimppua sekä humalien tuomaa ruohoista yrttisyyttä ja kevyttä hedelmäisyyttä. Melko voimakkaasti humaloitu.

Maku seurailee tuoksua karamellisen ja toffeisen maltaisena sekä leipäisenä. Siinä on myös humalien tuomia yrttisiä, ruohoisia sekä hedelmäisiä ja sitruksisia vivahteita. Suutuntumaltaan olut on melko täyteläinen ja humalointi puraisee mukavasti. Myös hiilihappoisuus on sopivaa ja pehmeää. Jälkimaku on kuivan puumainen, keksinen ja toffeinen, mukavan katkeroinen.

Hyvännäköinen olut on maltainen, siinä on etenkin karamellin ja toffeen aromeita. Sopiva humalointi tuo aromipalettiin ruohoa, yrttejä ja hedelmiä sekä antaa oluelle täydellisen katkeran jälkimaun. Täyteläinen ja tasapainoinen bitter, joka ei syyttä ole palkituin englantilainen olut. Kokonaisuus on erittäin hyvä, eikä tästä keksi väkisinkään mitään pahaa sanottavaa. Hinta-laatu on ainakin Ruotsin puolella edullinen.

Kouluarvosana: 8,5

Jotain pientä infoa:

Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti
Oluttyyppi: Ale, bitter, extra special bitter
Maltaat: Pale ale ja Crystal
Humalat: Target, Challenger, Northdown ja Goldings
Alkoholi: 5,9 %
Pullo: 0,33 l
Hinta: 19,90 SEK (n. 2,15e) Systembolaget 7/2015

Samalta tuottajalta:
Fuller's London Porter

maanantai 3. elokuuta 2015

Brittiläiset oluet

Shepherd Neame Spitfire Ale


Joskus on mukava maistella viinien vastapainoksi myös oluita. Ja niimpä viikonloppuna piti avata myös pullo englantilaista alea, tarkemmin bitteriä. 

Shephard Neame perustettiin jo vuonna 1698 ja on yksi Englannin vanhimpia panimoita. Panimo valmistaa laadukkaita ja klassisia brittialeja, joita on saanut myös Suomesta jo 1990-luvulta lähtien. Sptifire ale julkaistiin vuonna 1990 muistoksi taistelusta, joka käytiin 50 vuotta aikaisemmin taivaalla Kentin yläpuolella. Olut nimettiin toisessa maailmansodassa käytetyn, legendaarisen Spitfire hävittäjän mukaan. Hyvät lentäjät ja hävittäjät olivat välttämättömiä voittoon. Spitfire on Englannin myydyimpiä pulloaleja ja panimon tunnetuin tuote. 

Olut kaatui reippaasti lasiin, muodostaen kauniin ja kuohkean valkoisen vaahtokukan. Valitettavasti tämä kukka lässähtää varsin nopeasti jättäen lasiin hentoa pitsiä. Itse olut on kirkasta ja väriltään punaisen ruskeaa, manhongin sävyihin taittuvaa. Melkein kuin olisi juuri saanut pintin bitteriä eteensä lontoolaisessa pubissa, muttei aivan. Oma terassi nyt on hieman rauhallisempi paikka, eikä vedä vertoja brittipubien tunnelmaan ja eihän tämä nyt täysi pintti ollutkaan. Lupaava aloitus kuitenkin. 

Tuoksussa on kevyesti humalaa sekä makeita, paahdetun pähkinäisiä ja karamellisia maltaita. Siitä löytyy myös kermaisen toffeisia piirteitä ja häivähdys hedelmäisyyttä. Oluen lämmetessä toffeen ja karamellin aromit tulevat hieman paremmin esiin. Bitterille tyypillinen tuoksu, josta tulee hyvä mieli. 

Kulaus olutta ja ensimmäisenä suuhun ehtii makeahko maltaisuus ja heti perässä miellyttävän kevyt, ruohoinen humalointi. Tuoksun makeat karamelliset ja paahteisen pähkinäiset aromit toistuvat heti kättelyssä myös maun puolella. Siinä on myös kuivaa puumaisuutta ja tuoksun kermaiset toffee aromit ja hento hedelmäisyyskin sieltä hetken kuluttua löytyvät. Siispä mausta löytyy tuoksun aromit ja vähän päälle. Jälkimaussa on hieman katkero humalaa ja lisää sitä kuivaa puumaista, brittialeista usein löytyvää piirrettä. Lämmetessään kermatoffeen maku löytyy helpommin ja voimakkaampana, kuten myös jälkimaun katkerot. Myös keskitäyteläinen ja pehmeä suutuntuma, melko vähäisillä hiilihapoilla on varsin miellyttävä. Tämä ei ole paras, mutta todella hyvä bitter. 

Minkäs teet kun brittipanimoiden oluet tuntuvat maistuvan aina vaan paremmin. Muistan kun ensimmäisellä Lontoon reissullani maistoin pubeissa paikallisia oluita ja naama vääntyi siitä humalan ja katkeroiden määrästä. Ja se reissu menikin sitten aikasempia, hieman kevyempiä tuttavuuksia siemaillen ja brittialet saivat jäädä hanoihinsa. Toinen reissu muutti kaiken, päätin maistaa uudestaan paikallisia tuotoksia ja siitä se kipinä brittialeihin syttyi. Tätä olutta täytyy kyllä ostaa jatkossakin aina silloin tällöin, kun ikävä Brittien saarille iskee.

Kouluarvosana: 8

Jotain pientä infoa:

Oluttyyppi: Ale, bitter
Panimo: Shephard Neame, Kent, Englanti
Maltaat ja humalat: Maltaista ja humaloista en tietoa löytänyt.
Alkoholia: 4,5 %
Pullo: 0,5 l
Hinta: 3,25e Lidl heinäkuussa 2015