maanantai 29. tammikuuta 2018

Hieman politiikkaa ja vahvempaa markettiolutta

Vakka-Suomen Panimo Prykmestar Savu

Olen kritisoinut usein Alkon katteita ja kiskurihintoja, mutta muuten olenkin sitten vaiennut Suomen alkoholipolitiikasta. Vuoden alussa voimaan astunut alkoholilain osa, jonka myötä marketeissa myytävien alkoholijuomien prosenttiraja nousi hieman, oli pieni askel parempaan suuntaan. Vuosikausiahan siihen vääntämiseen meni, mutta mitäs pienistä, kansalaisethan maksavat veroja valtion kirstuun juuri tälläistä vääntöä varten.

Kukkahattutädit ja muut päänsä puskissa pitävät hihhulithan ovat pelotelleet kuinka kuolleisuus nousee ja kansa menee hunningolle tämän pienen prosenttirajan noston myötä. Fakta on kuitenkin se, että tämä lain muutos ei vaikuta millään tavalla normaaliin ihmiseen, joka hallitsee alkoholin käyttöään.

Ne, joille humalaan pääseminen on tärkeämpää kuin juoman maku ovat sitten asia erikseen, tosin se perinteinen laatikko bulkkikolmosta irtoaa nelosta edullisemmin, joten miksi vaihtaa tuttua ja turvallista. Ainakin näin kaupassa työskentelevänä voin sanoa, että ne samat ihmiset, jotka päivittäin hakevat sen laatikollisen olutta, hakevat edelleen sitä kolmosta, jonka hintakin tuntuu kauhistuttavan, kun se hieman veronkorotusten myötä pompsahti.

Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu on 5,5 prosenttinen savuolut, joka lähti paikallisesta K-Supermarketista mukaani 3,99 euron hintaan, kun Alkossa samaisesta tuotteesta saa pulittaa 4,97 euroa. Ajatella, että aikaisemmin meidän olisi pitänyt hakea tämäkin olut erikseen Alkosta ja maksaakin siitä vielä enemmän. Eräiden mielestä tämä edullisemmin marketista mukaan lähtenyt pullo olisi jopa vaarallisempi ja aiheuttaisi enemmän ongelmia kuin tuo euron kalliimpi pullo Alkossa. Toisaalta ymmärrän myös Alkon katteita, pitäähän toimitusjohtajan kuukausipalkka saada maksettua, tienaahan tämä enemmän kuukaudessa kuin valtaosa suomalaisista vuodessa. 

Sitten Savun kimppuun. Se on lasissa hyvin tumman punertavan ruskeaa, lähes mustaa ja läpinäkymätöntä. Sen päälle muodostuu paksu maitokahvinruskea, tiiviin pienikuplainen ja kuohkean pilvinen vaahtokruunu.

Tuoksu on melko aromaattinen, savuinen ja savukinkkuinen, paahteinen ja maltainen. Siinä häivähtää myös hieman tervaisia vivahteita, tummaa suklaata ja kahvia. 

Ensimaku on voimakkaasti paahdetun ja savustetun maltainen. Kielellä on ruisleipää ja ruislimpun kuorta, hieman nokea, kahvia ja savukinkkua. Erottuupa joukosta tuoksun tervaisiakin vivahteita, vienoa karamellia ja aavistus kitkerää tummaa suklaata. Katkeroita löytyy oluen tyyliin sopivasti ja ne erottuvat mukavasti taustalla. Suutuntuma on melko täyteläinen, kuohkea ja aavistuksen vaahtoava. Jälkimaku puolestaan melko kuivahko, savuisen ja paahteisen maltainen, miellyttävän katkeroinen, osin lähes palaneen paahtunut ja tervainen.

Prykmestar Savu on kolmas maistamani savuolut. Se ei yllä aivan Aecht Schlenkerlan Rauchbier Märzenin tasolle, mutta on kuitenkin erittäin hyvä ja laadukas tuote. Se on jännittävä ja tasapainoinen olut, ennen kaikkea vaarallinen, ostinhan sen marketista. K-kaupan neljän euron hintaan se on myöskin hintansa arvoinen ja lähti kätevästi mukaan ruokaostosten lomassa. Suosittelen!

Kouluarvosana: 8+ Kelpo savuolut.
Hinta-laatusuhde: 3,99e - Hyvä - hintansa arvoinen.
Hinta-laatusuhde: 4,97e - Ok - kallis.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Vakka-Suomen Panimo Oy
Alue: Suomi, Uusikaupunki
Oluttyyppi: Savuolut
Maltaat: Saksalaiset savumaltaat
Humalat: N/A
Alkoholi: 5,5 %
Pullo: 0,50 l
Hinta: 3,99e K-Supermarket 19.1.2018 (Alko 4,97e)

Samalta panimolta:

perjantai 26. tammikuuta 2018

Gloria Ferrer Sonoma Brut ja Hummeri Thermidor

Gloria Ferrer Sonoma Brut NV

Gloria Ferrerin Sonoma Brut oli ensimmäisiä viinejä, joita tilasin Alkon nettikaupasta, kun se runsas vuosi sitten avattiin. 13-vuotias jenkkikuohari 35 euron hintaan Alkossa sai mielenkiintoni heräämään välittömästi, mutta olisihan se pitänyt arvata, että tälläinen olisi liian hyvää ollakseen totta. Hain paketin paikallisesta Alkosta, kun se sinne lähes ajallaan saapui ja kotona sitten tutkin mitä olikaan tullut tilattua. Kun minkäänlaista merkintää vuosikerrasta ei tästä pullosta löytynyt, aloin googlailemaan ja toden totta, tämähän oli ihan perus "vuosikerraton" sekoitus. 

Hieman pettyneenä laitoin palautetta Alkon asiakaspalveluun nettikaupan virheellisiin tuotetietoihin liittyen ja sain pikaisesti vastauksen, jossa luvattiin selvittää asiaa. Lähes kaksi viikkoa myöhemmin tuotetietoja ei oltu edelleenkään korjattu ja otin uudestaan yhteyttä monopoliimme. Lopulta selvisi, että Sonoma Brutin kohdalle olivat päätyneet osin Carneros Cuvéen, eli Gloria Ferrerin vuosikerrallisen lippulaivaviinin tiedot. Minulle myös kerrottiin, että voisin palauttaa pullon, vaan halusin vaihtaa sen vanhempaan vuosikerralliseen viiniin jona se minulle myytiin. Lopulta mainitsin kuluttaja-asiamiehen ja kas kummaa, minulle lähetettiin lahjakortti monopoliimme. Tämän jälkeen en ole luottanut Alkon ilmoittamiin tietoihin tarkistamatta ensin niiden oikeellisuutta.

Sitten itse asiaan, eli viinin kimppuun. Gloria Ferrer Caves & Vineyards on Carnerosin alueella Kaliforniassa sijaitseva viinitalo. Sen tarina alkoi vuonna 1982, jolloin José Ferrer osti 250 eekkeriä maata Carnerosin sydämestä, Sonoman viinialueelta. Ferrer keskittyy viljelemään Chardonnayta ja Pinot Noiria ja oli yksi ensimmäisistä Pinot Noir-viljelijöistä alueella. Ferrerin perheen juuret viinien parissa yltävät kuitenkin paljon kauemmas ja vievät Espanjaan. Sama perhe nimittäin omistaa myös suuren ja kaikille tutun Freixenetin cavatalon.

Sonoma Brut on perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuviini, joka tuli markkinoille vuonna 1985. Se valmistetaan talon omilta tarhoilta käsin kerätyistä Pinot Noir ja Chardonnay rypäleistä. Näistä ensi mainittu dominoi sekoitusta noin 90 prosentin osuudella. Perusviinit valmistetaan terästankeissa ja lopullinen sekoitus muodostuu yli 20 erilaisesta viinistä. Viiniä kypsytetään aina vähintään 18 kuukauden ajan ennen korkinvaihtoa.

Kaunis ja kirkas, vaalean oljenkeltainen väri häivähtää puhtaan kultaisiin sävyihin. Pienet ja pitkään kestävät kuplat nousevat todella runsaina virtoina vaahdoten kohti juoman pintaa.

Raikas ja intensiivinen tuoksu on runsaan hedelmäinen ja tarjoilee heti alkuun kirpsakkaa vihreää omenaa, päärynää ja sitruksia sekä kivellistä hedelmää, etenkin persikkaa. Hedelmäisyyden alta löytyy myös kevyen paahteisia vivahteita, jotka tuovat mieleen pähkinät ja mantelit sekä hiivaisuutta ja leipomon tuoreita tuoksuja. Taustalla häivähtää myös tummempaa hedelmää; vadelmia, kirsikoita ja kypsiä punaisia omenoita sekä kevyttä kukkaisuutta.

Kuiva maku on aromaattinen, todella vivahteikas ja moniulotteinen. Ensin kielellä seikkailee mehukasta hedelmää, kypsää keltaista omenaa, omenankotaa ja uuniomenaa sekä persikoita ja päärynöitä. Perässä seuraa hieman rapsakampaa hedelmää, kuten kirpeää vihreää omenaa ja sitruksia, etenkin greippiä ja sitruunaa. Maku tuntuu elävän kielellä ja seuraavaksi esiin nousee vadelmaisia häivähdyksiä ja hyvin pehmeää kermaisuutta, paahteisuutta ja makeita mausteita, kanelia ja maustepippuria. Runsas ja eloisa hapokkuus sekä pienet ja pehmeät kuplat tekevät viinistä ryhdikkään ja tasapainoisen. Jälkimaku on pitkään viipyilevä ja paahteiset sävyt tuntuvat saavan pääosan tässä vaiheessa. Lopussa kielellä on paahdettua mantelia ja pähkinää, vasta paahdettua leipää, hieman mausteita ja hiivaisuutta, vadelmaa ja kirsikkaa sekä miellyttävää mineraalisuutta.

Gloria Ferrerin Sonoma Brut tyylikäs ja elegantti, hyvin tasapainoinen ja miellyttävä kuohuviini, jonka maku tuntuu elävän kielellä. Yleisilme on freesi, moniulotteinen ja puhdaspiirteinen ja pehmeän kermainen mousse viimeistelee kokonaisuuden. Olen maistanut lukuisia tämän hintaluokan samppanjoita, eikä tämä kovinkaan monen rinnalla kalpene. Laatuunsa nähden viini onkin mielestäni edullinen. Se sopii niin maljajuomaksi kuin ruokapöytään, jopa läpi aterian.


Hummeri on arvokas herkku, kun ottaa huomioon kuinka vähän syötävää siinä loppujen lopuksi on. Siitä saa kuitenkin loihdittua herkullisia ruokia, kuten klassisen ranskalaisen hummeri Thermidorin, eli Gruyere-juustolla uunissa gratinoidun hummerin. Ehkä klassisempia pareja tälle ruoalle olisivat olleet samppanja tai Bourgognen valkoviini, mutta Gloria Ferrerin Sonoma Brut ei myöskään ollut huono valinta. Viini tukee hienosti hummerin makua jyräämättä sen yli ja viini myös tasapainottaa ruokaa mukavasti. Lisäksi viinin mineraalinen puoli korostuu miellyttävällä tavalla, todella herkullinen viinin ja ruoan yhdistelmä.

Kouluarvosana: 9 Tyylikäs ja elegantti kuohuviini.
Hinta-laatusuhde: Erittäin hyvä - viini on edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Gloria Ferrer Caves & Vineyards
Alue: Yhdysvallat, California, Sonoma County, Carneros
Tyyli: Kuohuviini
Rypäleet: Pinot Noir 91%, Chardonnay 9%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 34,50e Alko 23.12.2016 (25.1.2018 34,47e)

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Riistakäristys ja jenkki Merlot: Seven Falls Merlot

Seven Falls Wahluke Slope Merlot 2011

Washingtonin osavaltiossa, Wahluke Slopen alueella sijaitseva Seven Falls Winey sai nimensä seitsemästä vesiputouksesta, jotka aikoinaan laskivat Columbia-jokeen Wahluke Slopen alueella. Viinitalo on osa Ste. Michelle Wine Estates -konsernia, johon kuuluu viinitiloja Washingtonin lisäksi myös Oregonista ja Kaliforniasta.

Wahluke Slopen alue sijaitsee Columbia-joen varrella Washingtonin keskiosissa ja on yksi koko osavaltion kuivimmista ja lämpimimmistä alueista. Tähän viiniin käytettävät rypäleet tulivat kolmelta eri tarhalta, jotka ovat nimeltään Shaw, Zirckle Fruit ja Marachek. Lähes vuosittain tähän viiniin käytetään Merlot'n lisäksi pieni määrä muita lajikkeita, mutta vuosikerta 2011 on kuitenkin puhdas Merlot-lajikeviini. Käyminen tapahtui terästankeissa ja vei kuudesta päivästä kahteen viikkoon ja viini kävi läpi myös malolaktisen käymisen. Viiniä kypsytettin 18 kuukautta tammitynnyreissä, joista 80 prosenttia oli ranskalaisia ja loput amerikkalaisia.

Viini on väriltään syvän rubiininpunaista, mutta reunoilta jo hieman kehittyneemmän tiilenpunaista. 

Tuoksu on tumman sävytteinen ja melko runsas. Siinä on mehevää tummaa hedelmää, kirsikkaa ja luumua, mausteisia ja kevyen tammisia vivahteita sekä hieman kehittyneempiä sävyjä. Erottuupa siitä myös hieman kuivattua viikunaa ja luumua sekä hieman kaakaota ja vaniljaa.

Keskitäyteläinen maku on vivahteikas ja hieman kehittynyt, melko kuivahko, mutta löytyypä siitä myös hieman mehevyyttä. Kielellä on kypsää tummaa hedelmäisyyttä, etenkin luumua ja mustaherukkaa sekä tammea ja hieman makeahkoa mausteisuutta, kevyttä paahteisuutta, ripaus mustapippuria ja muhevaa mustaa multaa. Häivähtääpä kielellä myös kuivattua viikunaa ja luumua sekä hieman kaakaota. Viini on suutuntumaltaan varsin uutteinen ja suun täyttävä. Pyöreät ja lähes samettiset tanniinit ovat tuntuvia ja tuovat yhdessä kevyehkön hapokkuuden kanssa runkoa ja selkärankaa. Viipyilevä loppu on kuivahko, lähes koko suun kuivattava. Kielellä on paahteisia ja pippurisen mausteisia vivahteita, kevyttä tammea ja vaniljaa sekä kuivattua hedelmää.

Uuden maailman Merlot tuo minulle ensimmäisenä mieleen mehukkaan ja helpon viinin, joten odotukset tämän viinin suhteen eivät olleet korkealla, vaikka ikää viinillä olikin maistamishetkellä jo kiitettävät kuusi vuotta. Itse asiassa ostin pullon tätä viiniä, kun sen hinta tipahti 18 eurosta 15 euroon. No, yllätys oli positiivinen, kun viini paljastuikin pikemminkin kuivahkoksi kuin meheväksi. Se oli vivahteikas ja harmoninen, ei pelkäämäni mehukas ja hilloinen. Eli kaiken kaikkiaan viini on hintaluokassaan erinomainen Merlot.


Koska ajattelin viinin olevan tyypillinen, mehukas ja mehevä uuden maailman Merlot, korkkasin sen Saksanhirven käristyksen ja muusin kanssa. Viini nyt sattuikin olemaan hieman runsaampi ja ryhdikkäämpi tapaus, mikä oli mielestäni erittäin positiivinen yllätys muuten, paitsi ruoan kannalta. Se oli liian tuhti ja runsas pari käristykselle, mutta olisi ollut loistava pari medium-kypsälle punaiselle lihalle. Aina ei voi onnistua, mutta silti viini oli mielestäni sellaisenaan loistava ja nautin sitä kuitenkin käristyksen kanssa.

Kouluarvosana: 9- Loistava uuden maailman Merlot.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - viini on edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Seven Falls Winery, AVA Wahluke Slope
Alue: Yhdysvallat, Washington, Wahluke Slope
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Merlot 100%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 14,99e Alko 11.10.2017 (19.1.2018 15,40e)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ballast Point Sculpin IPA

Ballast Point Sculpin India Pale Ale

Kuten moni muukin pienpanimo, sai Ballast Point alkunsa perustajansa ajatuksesta tehdä parempaa olutta. Jack White perusti panimon vuonna 1996 San Diegoon Kaliforniaan. Ballast Pointilla on useampia panimoita San Diegon alueella, minkä lisäksi se avasi viime vuonna ensimmäisen panimonsa maan itärannikolle Virginian Dalevilleen. Vuonna 2015 panimo oli San Diegon toiseksi suurin ja myynnillä mitattuna Yhdysvaltojen 17. suurin panimo. Panimon Sculpin IPA on klassikko, josta pitäisi löytyä katkeroita vähintäänkin riittävät 70 IBUa ja ainakin hedelmäistä humalan aromia. Katsotaan miten käy.

Aavistuksen utuinen, rusehtavan kullankeltainen väri taittuu oranssin suuntaan. Päälle muodostuu parin sentin kerros puhtaan valkeaa, tiivisrakenteista vaahtoa, joka haihtuu melko vikkelästi jättäen jälkeensä vähäisesti pitsiä. 

Tuoksu on herkullinen, makeahkon karamellimaltainen ja puhtaan viljainen. Humalointi tuo siihen mukavasti sitrusta ja trooppista hedelmää, makeaa mangoa, ananasta ja persikkaa, sitruunaa ja appelsiinia. Erottuupa siitä myös miellyttävästi taustalla pysyttelevää pihkaisen mäntymetsäistä ja yrttistä humalointia. Todella miellyttävä ja tasapainoinen, raikas ja houkutteleva tuoksu.

Ensimaku on raikas ja katkeroinen, etenkin greippisen sitruksinen. Kielellä on myös sitruunaa ja trooppisempaa hedelmää, persikkaa ja mangoa, jotka antavat pian tietä pihkaisille, havumetsäisille ja yrttisille vivahteille, joita seuraa vielä kuivakan puista humalaa. Maltaisuus erottuu reilun humaloinnin takaa kevyesti vaalean viljaisena, karamellisena ja hieman siirappisena. Katkerot ovat alusta alkaen tuntuvia ja selkeästi läsnä. Keskitäyteläinen olut tuntuu reilusta humaloinnista huolimatta kielellä kuohkealta ja miellyttävältä. Jälkimaku on viipyilevä ja kuivakka; kielellä on lopussa hieman pihkaista havumetsäisyyttä, bitteristä yrttiä ja kirpsakkaa greippiä.

Sculpin on todella tasapainoinen ja miellyttävä, virkistävä ja raikas, yleisilmeeltään makean katkera IPA. Mallaspohja jää kielellä hieman humaloinnin jalkoihin, mutta se ei tunnu ollenkaan häiritsevältä. Rapakon takana osataan selkeästi panna olutta ja moni suomalaispanimo voisi ottaa mallia mm. Ballast Pointin, Foundersin, Lagunitasin ja Sierra Nevadan tuotteista. Systembolagetin kolmen euron hinnalla tämä on edullinen ostos, mutta samaa ei voi sanoa Alkosta, jossa oluen hinta pompsahti viimeisimmän veronkorotuksen myötä yli viiteen euroon. 

Kouluarvosana: 9- Puhdas ja tasapainoinen IPA.
Hinta-laatusuhde: 2,98e - Loistava - edullinen ostos.
Hinta-laatusuhde: 5,09e - Ok - kallis.

Jotain pientä infoa:

Alue: Yhdysvallat, California, San Diego
Oluttyyppi: Ale, IPA
Maltaat: N/A
Humalat: N/A
Alkoholi: 7,0%
Pullo: 0,355 l
Hinta: 27,90 SEK (n. 2,98e) Systembolaget 25.7.2017 (Alko 5,09e)

perjantai 19. tammikuuta 2018

Blinejä ja Franciacortaa: Antica Fratta Essence Rosé

Antica Fratta Franciacorta Essence Rosé Brut 2009

Lombardiassa, keskellä Pohjois-Italiaa sijaitseva pieni Franciacortan viinialue levittäytyy hieman yli 2000 hehtaarin alalle. Alueen perinteisellä menetelmällä valmistettuja kuohuviinejä pidetään Italian hienoimpina ja alue sai DOCG-luokituksen vuonna 1995. Franciacortaa valmistetaan niin vuosikerrattomina kuin vuosikerrallisina ja sen tyylejä ovat mm. Satén (Blanc de Blancs), Rosé ja Riserva. Sallittuja lajikkeita ovat Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Blanc, joista viimeisen määrä sekoituksessa on usein rajattu. Viinien minimi kypsytysaika sakan päällä pulloissa on 18 kuukautta, mutta esimerkiksi Franciacorta Riservan kohdalla vähintään 60 kuukautta.


Antica Frattan historia yltää 1800-luvun puoliväliin, jolloin Pyhän Ristin Ritari, Luigi Rosetti viinitalon perusti. Hänen kuolemansa jälkeen talo siirtyi omistajalta toiselle ja oli väillä hylättynä. Vuonna 1979 viinitalon toiminta aloitettiin uudelleen nimellä Antica Fratta, minkä myötä viinitalo palautettiin alkuperäiseen loistoonsa. Talon kellarit muodostuvat neljästä tunnelista, jotka on järjestetty kreikkalaisen ristin muotoon. Niiden kätköihin mahtuu kypsymään 6000 hehtolitraa viiniä.

Franciacorta Rosén valmistuksessa on käytettävä vähintään 35 prosenttia punaista Pinot Noiria. Tässä viinissä Pinot Noirin osuus on 40 prosenttia ja loput 60 ovat Chardonnayta. Essence Roséa kypsytetään hiivasakan kanssa pulloissa aina vähintään 30 kuukauden ajan ja korkinvaihdon jälkeen pullot lepäävät talon kellareissa vielä viidestä kuuteen kuukauteen, eli viini on kypsynyt ennen myyntiin pääsyä vähintään kolmen vuoden ajan, usein jopa pidempään.

Kauniin persikan sävyinen ja kirkas väri taittuu kullan sävyihin. Kuplat ovat kauniita ja pieniä, hyvin pitkään kestäviä. 

Herkkäarominen, punaisen marjainen ja vienon paahteinen tuoksu tuo mieleen vadelmat, metsämansikat ja kirsikat, hieman puolukkaa ja sitruksia. Siinä on myös kypsytyksen tuomia kiehtovan hiivasakkaisia vivahteita. Hyvin hienostunutta ja hillittyä, miellyttävän monitahoista.

Kuiva maku on pyöreä ja kermainen sekä aromeiltaan tuoksun tapaan hillitty. Kieleltä löytyy punaista marjaisuutta, kypsiä vadelmia ja kevyen metsämansikkaisia vivahteita, tyylikkään paahteisia sävyjä ja sakkakypsytyksen tuomia hiivaisia vivahteita sekä virkistävää mineraalisuutta. Pehmeät kuplat ja kuohkea mousse viimeistelevät keskitäyteläisen ja hieman pyöreänkin suutuntuman. Pirteän punamarjainen hapokkuus ryhdittää kokonasuuden ja tuo raikkautta ja tasapainoa. Jälkimaku on vienon paahteinen ja hiivaisen leipäinen, punaherukkainen ja puolukkainen, hyvin miellyttävä.

Antica Frattan Essence Rosé on tyylikäs ja harmoninen roseekuohari. Se on hillitty ja hienostunut, tasapainoinen ja ennen kaikkea edullinen vaihtoehto roseesamppanjoille, joiden hinnat tuppaavat nousemaan varsin korkeiksi. Ainakin tämän samppanjanystävän huulille viini sai aikaiseksi leveän hymyn. Noin kolmenkympin hintaluokassa se on erinomainen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen kuohuviini. Se toimii hienosti nautiskelu- ja maljajuomana, mutta myös ruokapöydässä vaikka läpi aterian.


Blinikausi alkaa perinteisesti tammikuun alusta, joten mikä olisikaan parempi pari laadukkaalle kuohuviinille kuin rapeat blinit erilaisilla täytteillä. Tällä kertaa lisukkeena oli kirjolohenmätiä, smetanaa ja punasipulia, kylmäsavulohta ja kylmäsavulohimoussea sekä katkaraputahnaa. Viini pärjäsi  kaikkien lisukkeiden kanssa hyvin ja yhdistelmät olivat tasapainoisia ja maukkaita. Mikäli hakusessa on siis laadukas kuohuviini blinien seuraan, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Essence Roséa.

Kouluarvosana: 9+ Harmoninen ja tyylikäs huippuviini.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - viini on edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Antica Fratta, DOCG Franciacorta
Alue: Italia, Lombardia, Franciacorta
Tyyli: Kuohuviini, Franciacorta
Rypäleet: Chardonnay 60%, Pinot Noir 40%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 29,99e Alko 11.12.2017 (30,40e 18.1.2018)

torstai 18. tammikuuta 2018

Alsacen klassikot: Trimbach Pinot Gris Réserve

Trimbach Pinot Gris Réserve 2013

Trimbach on yksi niistä viinitaloista, joiden viineihin lähes jokainen viininystävä on varmasti törmännyt, onhan kyseessä yksi Alsacen kuuluisimmista viinitaloista. Trimbachin perheen historia viinien parissa yltää vuoteen 1626 ja nykyisin talon toiminnassa on mukana jo perheen 13. sukupolvi. Talo sijaitsi alunperin Riquewihrin kylässä ja sen toiminta siirtyi 1840-luvulla Hunawihriin ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen nykyiselle paikalleen Ribeauvillén keskiaikaiseen kaupunkiin.

Perheen omistuksessa on 40 hehtaaria viinitarhoja, jotka koostuvat yli 50 pienemmästä palstasta kuuden kylän, mm. Bergheimin, Ribeauvillén ja Hunawihrin alueilla. Trimbach Réserve viineihin käytettävät rypäleet kerätään käsin pääosin Ribeauvillén alueella sijaitsevilta vanhoilta tarhoilta. Viinit valmistetaan terästankeissa ja pullotetaan tuoreena, jotta ne säilyttäisivät raikkautensa. Ennen myyntiin pääsyä viinejä kuitenkin kypsytetään useamman vuoden ajan pulloissa talon kellareissa. 

Kaunis, vaalean oljenkeltaista väri häivähtää intensiivisen kullankeltaisiin sävyihin. 

Hillitty, mutta aromaattinen tuoksu tuo mieleen kypsät hedelmät, kuten omenan, persikan ja päärynän sekä hyvin kypsät sitrukset. Hedelmäisyyden lisäksi tuoksussa on hennon paahteisia ja savuisia sekä hunajaisia ja parfyymisia häivähdyksiä, makeaa mausteisuutta ja kukkaisuutta.

Puolikuiva viini tuntuu kielellä tasapainoiselta ja kypsän, hieman eksoottisenkin hedelmäiseltä, mutta samaan aikaan raikkaalta. Kieleltä löytyy niin ananasta, aprikoosia ja persikkaa kuin sitruksia, etenkin sitruunaa, limeä, greippiä ja mandariinia. Erottuupa joukosta myös hunajaisia, makean mausteisia ja hennon paahteisia vivahteita sekä kevyttä mineraalisuutta ja persikan kiveä. Suutuntuma on varsin paksu ja täyteläinen, mutta sitrusmainen hapokkuus ja kevyt mineraalisuus tasapainottavat runsasta olemusta ja tekevät kokonaisuudesta raikkaan ja ryhdikkään. Jälkivaikutelma on viipyilevä ja hedelmäisyys väistyy lopussa antaen tilaa mausteisille, hennon hunajaisille ja paahteisille, hennon pähkinäisille ja kukkaisille sävyille.

Trimbach Pinot Gris Réserve on hienostunut ja tyylikäs, tasapainoinen ja harmoninen klassikko Alsacesta. Tämä lukeutuu niihin viineihin, joihin ihastuin joskus ensisilmäyksellä ja jonka jälkeen Wolfbergerit sun muut eivät onnistu enää säväyttämään. Viini on Alkon yleiseen hintatasoon nähden enemmän kuin hintansa arvoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mikäli Alsacen viinit kiinnostavat. Tosin vuosikerta 2013 ei mielestäni ole aivan parhaimmistoa tämän viinin kohdalla, mutta Alkon sivujen mukaan myynnissä onkin tällä hetkellä varsin tuore vuosikerta 2015.


Tämä viini maistuu loistavasti sellaisenaan nautiskellen, mutta on myös erinomainen ja monipuolinen valinta ruokapöytään. Se toimii hienosti niin itämaisten makujen ja vaalean lihan, kalaruokien, etenkin savustetun kalan kuin parsan kaverina, minkä lisäksi se voisi maistua myös joulupöydän antimien kanssa. Tällä kertaa lautaselta löytyi aasialaisittain maustettua kana-nuudelikeittoa, jonka kanssa viini maistui mainiosti. Tasapainoinen, vaikkei ihan klassisin pari tälle viinille. 

Kouluarvosana: 9+ Loistava, tyylikäs ja tasapainoinen klassikko.
Hinta-laatusuhde: Loistava - edullinen ostos.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Maison Trimbach, AOC Alsace
Alue: Ranska, Alsace, Ribeauvillé
Tyyli: Valkoviini
Rypäleet: Pinot Gris 100%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 21,50e Alko 9.2.2017 (21,91e 18.1.2018)

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Arkiviiniä: Kaiken Reserve Malbec

Kaiken Reserve Malbec 2016

Käydäämpäs sitten mutka uuden maailman osastolla ja vuoron saa reilun kympin hintainen Malbec Argentiinasta. Kaiken on Aurelio Montesin vuonna 2002 perustama viinitalo Mendozan alueella Argentiinassa. Herran nimi saattaa kuulostaa tutulta, sillä hän on myös yksi chileläisen Montesin perustajista.

Kaiken Reserve Malbec on nimensä mukaisesti Malbec-pohjainen viini, mutta lähes jokaisessa vuosikerrassa on mukana pieni määrä Cabernet Sauvignonia. Rypäleet tulevat noin 60 kilometriä Mendozan kaupungin eteläpuolella, lähes kilometrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta ja valtaosa köynöksistä on istutettu vuonna 2005. Sadonkorjuu hoidetaan käsin ja käyminen tapahtuu pienissä tankeissa. Käyminen ja maseraatio vievät noin kuukauden ajan, minkä jälkeen osa viinistä kypsyi kuuden kuukauden ajan ranskalaisissa tammitynnyreissä. 

Tuore, syvän sinipunainen väri läpäisee hyvin valoa ja taittuu rubiinin sävyihin.

Maukas ja aromaattinen, kypsän marjainen, etenkin karhunvatukkainen ja vadelmainen, kirsikkahilloinen ja kevyen mausteinen tuoksu, jossa häivähtää myös multaista ja tomuista maata. Erottuupa taustalla myös hieman yrttejä ja hentoa kukkaisuutta.

Täyteläinen ja tuore viini tuntuu kielellä alkuun varsin tiukalta ja kuivahkolta, tarjoillen kirpeitä punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa sekä hieman bitteristä yrttiä. Kielellä on myös hieman kypsempää hedelmää, karhunvatukkaa ja luumua, mustaa multaa, tammea, mausteita ja vaniljaa. Keskimaun jälkeen esiin nousee myös häivähdyksiä tervasta ja savusta sekä aavistus kuivatuista luumuista. Kulmikkaat tanniinit ja punamarjainen hapokkuus tekevät viinistä särmikkään. Pehmeä ja lämmittävä jälkimaku on alkua hieman kuivakampi ja lopussa kielellä on happamaa punaista marjaa, kirsikkaa, karpaloa ja puolukkaa sekä yrttejä. 

Kaiken Malbec on tyypillinen uuden maailman viini; melko persoonaton ja yksinkertainen viini, joka uppiaa kohtuullisen hyvin, muttei herätä tunteita puoleen eikä toiseen. Se saa kuitenkin tältä suunnalta pienen plussan, sillä se ei ole niitä mehevämpiä hedelmäpommeja ja siitä löytyy hieman särmikkyyttä. Viini ei kuitenkaan ole läheskään kympin arvoinen, joten suosittelen skippaamaan sen. Se voisi maistua yksinkertaisten tummien liharuokien kanssa, mutta paremmille ruoille kannattaa valita laadukkaampi viini.


Lautasella oli tällä kertaa kokonaisena paistettua naudan sisäfileetä, paistettuja perunoita ja vadelmaista punaviinikastiketta. Vihreää ei lautaselta löytynyt, sillä parsakaali unohtui jääkaappiin. Viini ei oikein asettunut tämän annoksen seuraan. Medium-kypsä liha ei riittänyt kesyttämään viiniä ja viini tuntui edelleen hieman kovalta ja terävältä. Liha ja kastike toimivat hieman paremmin, mutta yhdistelmä ei ollut edelleenkään kummoinen, ehkäpä Kaiken kaipaa kaverikseen raakaa pihviä.

Kouluarvosana: 7 Kelpo arkiviini.
Hinta-laatusuhde: Heikko - hieman hintava. 

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Kaiken
Alue: Argentiina, Cuyo, Mendoza, Luján de Cuyo
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Malbec 95%, Cabernet Sauvignon 5%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 10,98e Alko 10.11.2017 (11,39e 16.1.2018)

tiistai 16. tammikuuta 2018

Livio Pavese Barbera del Monferrato

Livio Pavese Barbera del Monferrato 2010

Nyt vuoron saa Systembolagetista yli vuosi sitten mukaan tarttunut Barbera. Monferraton kaupungissa Piemontessa sijaitseva Livio Pavese on viinintuottaja, josta oli hyvin vaikea löytää tietoa. En löytänyt tuottajan omia sivuja, mutta muualta netistä irtosi kuitenkin jotain infoa. Pavesen perheellä on pitkät perinteet viinien parissa, mutta perheen jäsenistä löytyy myös Astin kaupungin itsenäistymiseen 1200-luvulla vaikuttaneita henkilöitä, opettajia ja Monferraton pormestareita. Talolla on 21 hehtaaria viinitarhoja ja sen vuosituotanto on noin 250 000 pulloa viiniä, josta valtaosa menee vientiin. 

Melko syvän punainen, kirkas ja kaikin puolin puhdas väri alkaa taittumaan reunoilta jo aavistuksen kehittyneemmän tiilenpunaiseen. 

Houkutteleva tuoksu on runsas ja tasapainoinen. Siinä on punaista hedelmää, etenkin kirsikkaa ja luumua, kukkia sekä taaempaa erottuvaa tuoreempaa vadelmaa ja herukkaa. Tammi pysyttelee hennolla otteella taustalla ja tarjoilee miellyttävää, hieman makeahkoa mausteisuutta, tupakkaa ja nahkaa, minkä lisäksi siitä erottuu häivähdys tummaa suklaata ja aavistus tallia.

Melko täyteläinen ja ryhdikäs maku on kypsän sävyinen ja tuo mieleen kypsät tummat hedelmät, luumun ja mustan kirsikan, mutta häivähtääpä joukossa myös punaista omenaa. Tammi on läsnä tuoksua selkeämmin kielellä tarjoillen mausteisia, neilikkaisia ja pippurisia sekä miellyttävän paahteisia vivahteita, hieman nahkaa ja tupakkaa sekä tallisuutta. Keskimaun puolella kielellä käy myös ruusun, laventelin ja orvokin mieleen tuovaa kukkaisuutta. Barberaksi runsaat, pehmeiksi pyöristyneet tanniinit ja hyvin terhakka hapokkuus tekevät viinistä varsin ryhdikkään ja tukevan, mitä korkea alkoholipitoisuuskin korostaa. Jälkivaikutelma on pitkään viipyilevä ja tasapainoinen, paahteinen, nahkainen ja mausteinen, neilikkaisen pippurinen ja häivähtääpä lopussa myös laakerinlehteä.

Livio Pavese Barbera del Monferrato on reilun kympin viiniksi todella vivahteikas ja moniulotteinen, jännittävä ja rustiikkinen tapaus. Viini tuntuu osin hyvin nuorelta, mutta ikä tuo kokonaisuuteen myös kehittyneempää aromikkuutta. Tanniinit ovat tammikypsytyksen myötä varsin tuntuvia, mutta pehmeitä. Viinin hinta-laatusuhde oli Systembolagetissa erinomainen - Alkon reilun kympin Barberat eivät yllä edes lähelle samaa tasoa. Viini on erinomainen yleisviini liharuokien seuraan.


Tämän viinin kanssa kokeilin valkosipulilla ja yrteillä marinoitua lampaan ulkofileetä, sienillä ja pekonilla höystettyä perunapaistosta ja kahvikastiketta. Viini maistuu erinomaiesti roseen lampaanfileen kaverina ja kahvikastike kruunaa kokonaisuuden. Myös perunapaistos maistuu viinin kanssa, hyvin miellyttävä ja tasapainoinen viinin ja ruoan yhdistelmä. Ruoan yrttiset ja valkosipuliset sävyt harovat hieman vastaan, mutteivat kuitenkaan häiritsevästi.

Kouluarvosana: 8,5 Mielenkiintoinen, erilainen Barbera hintaluokassaan.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Livio Pavese, DOC Barbera del Monferrato
Alue: Italia, Piemonte, Treville, Monferrato
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Barbera 100%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 109 SEK (n. 11,32e) Systembolaget 3.12.2016

lauantai 13. tammikuuta 2018

Luottoviini Venetosta: Tommasi Ripasso

Tommasi Ripasso Valpolicella 2014

Tommasin Ripasso on varmasti monille Veneton viineihin tutustuneille tuttu tapaus. Kyseessä on Corvina Veronese pohjainen blendi, jossa on lisäksi pienempiä määriä Rondinellaa ja Corvionea. Rypäleet tulevat Valpolicella Classicon alueella sijaitsevilta Coca d'Oro-, La Groletta- ja De Buris-nimisiltä tarhoilta. Viini käy toiseen kertaan Amaronen kuorimäskin kanssa, minkä jälkeen sitä kypsytetään 15 kuukauden ajan slavonialaisissa 65 hehtolitran tammitynnyreissä. 

Intensiivinen ja syvä, tumman puhuva väri paljastaa valoa vasten orastavan tiilenpunaisia sävyjä. 

Runsas ja hyvin aromaattinen tuoksu tarjoilee nenän täydeltä kypsiä ja kuivattuja hedelmiä sekä makean sävytteistä mausteisuutta. Hedelmäinen puoli tuo mieleen kypsät kirsikat ja mustaherukat, kypsät ja kuivatut luumut ja viikunat sekä kirsikkahillon. Tammikypsytys erottuu hienoisen paahteisena ja tyylikkään nahkaisena. Mausteista etenkin maustepippuri on selkeästi läsnä, minkä lisäksi taaempaa häivähtää hieman lakritsaa ja kaakaota. 

Melko täyteläinen ja hieman kehittyneen oloinen viini tuntuu kielellä aavistuksen rosoiselta - ei huonolla tavalla, vaan hieman rustiikkisella otteella. Kielellä on kypsää ja kuivattua hedelmää, kirsikkaa ja viikunaa, hapankirsikoita, tammen tuomia paahteisia ja makean mausteisia vivahteita, vaniljaa sekä hieman nahkaa ja lakritsaa. Erottuupa joukosta myös mustaherukkaa, mustikkaa ja karhunvatukkaa sekä taaempana pysyttelevää rusinaisuutta, kirsikka- ja viikunahilloa, hieman tomuista maata ja kukkia. Suuntäyttävä ja runsas viini saa ryhtiä tuntuvista, mutta lähes samettisen pehmeistä tanniineista ja hedelmähapot tasapainottavat mukavasti makeahkoa yleisilmettä. Viipyilevä, makean sävytteinen ja lämmittävä jälkivaikutelma tuo mieleen viikunahillon, kuivatut viikunat ja luumut, mutta aivan lopussa kieleltä erottuu myös hapankirsikkaa, karpaloa ja yrttejä. 

Vaikka suurten tuottajien "paremmat" viinit ovatkin usein laadukkaita, voi niistäkin löytyä puutteita, kuten persoonaa ja luonnetta. Tommasin Ripasso on kuitenkin aina varma valinta, laadukas, runsas ja hieman rustiikkinenkin tapaus. Alkon valikoimassa se on ripassojen aatelia ja ei kalpene edullisimpien amaronejenkaan rinnalla. Tämä viini on erinomainen nautiskelu- ja seurustelujuoma, joka maistuu loistavasti myös tummien liharuokien, etenkin riistan ja lampaan seurassa. 

Tällä kertaa italialainen viini sai seurakseen italialaisia leikkeleitä ja juustoja pitkin Eurooppaa. Mehevä viini saa loistavan ja tasapainoisen parin parmankinkusta ja lähes yhtä hyvän parin salamista ja porsaanniskasta. Juustoista espanjalainen García Baquero Reserva 12 meses toimi parhaiten viinin kanssa, mutta myös sveitsiläinen 12 kuukautta kypsynyt raakamaito juusto ja 15 kuukauden ikäinen Cheddar muodostivat tasapainoisen ja maukkaan parin viinin kanssa. Ainoastaan brie ja Aurajuusto eivät olleet kotonaan viinin seurassa. Tommasin Ripasso on siis erinomainen viini juustojen kaveriksi.

Kouluarvosana: 8,5 Harmoninen ja tyylikäs ripasso.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen viini. 

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Tommasi Viticoltori, DOC Valpolicella Classico Superiore
Alue: Italia, Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
Tyyli: Punaviini, Ripasso
Rypäleet: Corvina Veronese 70%, Rondinella 25%, Corvione 5%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 19,99e Alko 27.10.2017 (20,40e 12.1.2018)

Samalta tuottajalta:

torstai 11. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 4: Saint Petersburg

Thornbridge Saint Petersburg Russian Imperial Stout

St. Petersburg Russian Imperial Stout on neljäs ja tällä erää viimeinen Thornbridgen olut. Tästäkään tuotteesta Thornbridge ei sen tarkempia tuotetietoja kerro, mutta oluen maahantuojan (BrewSeeker) sivuilla kerrotaan hieman enemmän. Kyseessä on siis imperial stout, jonka mallas puolesta vastaa Maris Otter pale ale, suklaamallas, paahdettu ja turvesavustettu mallas, vehnä ja paahdettu ohra. Humalointi puolestaan hoituu Galenan, Perlen, Hallertau Magnumin, Vanguardin ja Sorachi Acen voimin. 

Olut on lasissa hyvin tummaa, lähes mustaa, mutta näyttää valoa vasten hieman Coca-Colaa tummemman punaruskealta. Päälle muodostuu noin parin sormen paksuinen kuohkean kermainen ja melko tiivis, beige vaahtohuppu, joka laskeutuu vikkelästi ohuemmaksi kerrokseksi jättäen lasin reunoille hieman pitsiä.

Tuoksu on paahteisen maltainen ja hieman makeahko, aavistuksen karamellinenkin, hyvin tasapainoinen ja vivahteikas. Siinä on myös hieman palvikinkkumaista savuisuutta, mallas- ja ruisleipää, paahteista kahvia ja maitosuklaata. Lisäksi tuoksu tarjoaa tummaa, hieman kuivattua luumua, pähkinää ja suolaista lakritsaa sekä taustalla hieman piilossa pysyttelevää yrttistä humalaa ja vielä enemmän piileskelevää sitrusta. 

Ensimaku on melko runsas ja voimakas, voimakkaasti paahteisen maltainen ja kevyen katkeroinen. Kielellä on ruislimpun kuorta ja jälkiuunileipää, hieman savua ja palanuttakin maltaisuutta, aavistus nokea ja hieman kitkerähköä nokipannukahvia sekä häivähdyksiä kitkerämmästä tummasta suklaasta. Kahvi on keskimaun puolella alkua selkeämmin esillä ja maltaisuuskin muuttuu aavistuksen pehmeämmäksi ja makeammaksi. Tuoksun tumma hedelmä puuttuu kieleltä täysin. Humalointi erottuu yrttisenä, sitrusmaisena ja hieman mausteisena, katkerot puolestaan melko maltillisesti, mutta kuitenkin selkeästi ja miellyttävästi puraisten. Melko täyteläinen, hieman suussa vaahtoava ja suun lopussa nihkeäksi jättävä tuntuma. Alkoholi tuntuu lähinnä lämmittävänä nielussa. Melko kuivakka ja paahteinen, pitkään viipyilevä loppu on sitrusmaisen humalainen, kitkerän nokinen ja kahvinen, hennon lakritsinen ja yrttinen.

Kokonaisuutena miellyttävä ja maukas, makean katkera ja tuhdin paahteinen imperial stout. Onnistunut ja ihastuttava nautiskelujuoma, joka ei tarvitse seurakseen mitään. Se tuntuu kuitenkin pehmeämmältä tumman suklaan kanssa kuin sellaisenaan ja suklaan kitkeryyskin tasapainottuu mukavasti. Voisipa tätä harkita myös tummien liharuokien, etenkin riistan kaveriksi.

St Petersburg Russian Imperial Stout taisi olla kolmas maistamani olut Thornbridgelta ja panimon tummat oluet ovat mielestäni loistavia, etenkin tämä ja Eldon. Panimon olutvalikoima on laaja ja Alkostakin löytyy 14 Thornbridgen olutta, joihin en ole tutustunut, mutta tällä hetkellä pidän panimoa kuitenkin mielenkiintoisena ja keskivertoa parempana.

Kouluarvosana: 9 Erinomainen imperiaali stoutti.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen. 

Jotain pientä infoa:

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Imperial Stout
Maltaat: Maris Otter Pale Ale, Chocolate, paahdettu- ja turvesavustettu mallas, vehnä, paahdettu ohra
Humalat: Galena, Perle, Hallertaur Magnum, Vanguard, Sorachi Ace
Alkoholi: 7,4%
Pullo: 0,50 l

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 3: Eldon

Thornbridge Eldon Bourbon Oak Imperial Stout

Thornbridge Eldon on imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty demerarasokeria ja kypsytyksessä puolestaan bourbonissa uitettuja tammilastuja. Nimensä olut on saanut Eldon Hole'sta, noin 60 metriä syvästä montusta, joka on yksi Peak Districtin alueen "seitsemästä ihmeestä". Sen kummempaa tietoa ei tästäkään oluesta löytynyt, mutta sitten itse asiaan, eli oluen kimppuun.

Lähes musta, hyvin tummanruskea ja kevyesti punertava olut kaatuu lasiin kohtalaisesti vaahdoten. Päälle muodostuu hieman maitokahvia vaaleamman sävyisen ruskea, tiivis ja pienikuplainen, parin sormen paksuinen vaahtokruunu. Se laskeutuu hiljalleen ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle ja jättää jälkeensä pitsiä lasin reunoille. 

Tuoksu tarjoilee paahteisia ja vaniljaisen tammisia sekä miellyttävän bourbonmaisia vivahteita. Paahteisuus tuo mieleen maltaat, kahvin ja ruisleivän, minkä lisäksi tuoksusta erottuu hieman suolaista lakritsaa, suklaata ja karamellia sekä tummaa, pannulla sulanutta sokeria. Humalointi ei juurikaan paistattele runsaiden aromien joukosta ja oluen lämmetessä esiin nousee hieman tummaa siirappia. Kuitenkin kaikinpuolin tasapainoinen ja herkullinen tuoksu.

Hyvin kermainen ja pehmeä, paahteisen maltainen, karamellinen ja vaniljaisen tamminen ensimaku. Bourbonissa uitetut tammilastut tuovat oman miellyttävän jenkkiviskimäisen vivahteen myös maun puolelle, minkä lisäksi kieleltä löytyy paahteista kahvia, espressoa, ruisleipää ja ruislimpun rapeaa kuorta, tummaa suklaata, hieman makeaa kaakaota ja lakritsaa, tuntuupa paahteisuus välillä hieman kärähtäneeltäkin. Humalointi on aromien osalta melko kevyttä ja tuo mieleen lähinnä tummat hedelmät, mutta katkeroita löytyy sen sijaan mukavasti alusta aina viipyilevään loppuun, mikä tuo hyvää vastapainoa makeille sävyille. Suutuntumaltaan täyteläinen ja varsin tukevarunkoinen olut tuntuu kielellä hyvin tasapainoiselta, kermaiselta ja aavistuksen tahmaiselta. Hiilihappoja on maltilllisesti ja kuplat ovat pehmeitä. Alkoholi tuntuu lopussa hieman lämmittävänä ja viipyilevä, loppua kohden kuivahtava jälkimaku tarjoilee paahteista mallasta ja maitosuklaata, häivähdyksiä kahvista ja bourbonista.

Eldon oli ensimmäinen maistamani Thornbridgen olut ja aiheutti tarpeen tutustua paremmin panimon tuotteisiin. Se on tasapainoinen ja maukas imperial stout, jossa bourbontammilastujen tuomat viskin, vaniljan ja tammen aromit ovat integroituneet hienosti osaksi kokonaisuutta, eivätkä jää liiaksi piiloon tai ole liian hyökkääviä. Olut on mielestäni neljän euron hintaiseksi erinomainen, edullinen ostos.

Kouluarvosana: 9 Loistava Imperial Stout.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - tasoiseksee edullinen. 

Jotain pientä infoa:

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Imperial Stout
Maltaat: N/A
Humalat: N/A
Alkoholi: 8,0%
Pullo: 0,33 l

tiistai 9. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 2: Cocoa Wonderland

Thornbridge Cocoa Wonderland Chocolate Porter

Toisena Thornbridgen oluena vuoron saa yhteistyössä sheffieldiläisen suklaaputiikin kanssa valmistettu Cocoa Wonderland, jonka valmistuksessa on käytetty aitoja kaakaopapuja. Panimon sivuilta löytyy vain tuotteiden nimet, alkoholipitoisuudet ja lyhyet kuvaukset kustakin oluesta. Mm. EBU-arvoista, käytetyistä maltaista ja humalalajikkeista ei juurikaan mainintoja löydy. Mikäli internetin ihmeelliseen maailmaan on luottaminen, Cocoa Wonderlandin mallaspuolesta vastaavat Pale-, Munich-, Brown-, Crystal- ja vehnämaltaat ja humalapuolesta Magnum.  

Tumma, hieman mahongin sävyisen punaruskea ja lähes kirkas, mutta aavistuksen utuinen olut kaatuu lasiin melko laiskasti vaahdoten. Päälle muodostuu parin sormen levyinen beigen värinen, kermaisen höttöinen vaahtokruunu, joka laskeutuu nopeasti ohueksi vaahtohunnuksi juoman pinnalle jättäen lasin reunoille pientä pitsikuviota. 

Tuoksu on jääkaappikylmänä kevyehkö, mutta miellyttävän paahteinen, kaakaoinen ja suklainen. Siitä löytyy myös makeaa vaniljaisuutta, maitosuklaata ja hieman kahvia, aavistus karamellia ja toffeeta. Makea kaakaoisuus vie kuitenkin voiton ja yleisilme on varsin makeahko tuoden mieleen suklaapuuron ja lämpimän kaakaon. 

Myös ensimaku on jääkaappikylmänä kevyehkö, paahteisen maltainen ja makean kaakaoinen. Kielellä on myös paahteista kahvia, vasta paahdettuja kahvipapuja, tummaa suklaata ja kaakaota sekä hieman vaniljaa ja nokea. Lisäksi esiin nousee häivähdyksiä kuivatuista tummista hedelmistä ja alkoholista, joka tuo etäisesti mieleen kirsikkaliköörin. Humalointi on kevyttä kääntyen hieman yrttiseen suuntaan ja katkerotkin ovat aikalailla piilossa ja erottuvat lähinnä kevyesti taustalta. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja olut tuntuu kielellä melko paksulta ja kuohkealta jättäen suun hieman tahamiseksi. Keskipitkä loppu on runsaan kaakaoinen ja paahteisen maltainen. 

Thornbridgen Cocoa Wonderland ei ole paras maistamani portteri, mutta kuitenkin kaikin puolin tasapainoinen ja maukas tuote. Aromien ja makujen osalta suklaa ja kaakao vievät pääosan ja humalointi jää tässä oluessa makean olemuksen jalkoihin, mutta se ymmärtääkseni oli tämän oluen kohdalla tarkoituskin. Tämä voisi olla suklaan ystävän märkä päiväuni, mikäli hakusessa olisi helposti lähestyttävä, makean kaakaoinen ja suklainen olut. Vaikka Cocoa Wonderlandista kauneusvirheitä löytyykin, on se silti mielestäni laadukas ja onnistunut juoma kategoriassaan.

Kouluarvosana: 8,5 Makean ystävälle sopiva portteri.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa: 

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Porter
Maltaat: Pale, Munich, Brown, Crystal, vehnämaltaat
Humalat: Magnum
Alkoholi: 6,8%
Pullo: 0,33l
Hinta: 3,98e Alko 4.7.2017

Samalta panimolta:

maanantai 8. tammikuuta 2018

Thornbridge Brewery osa 1: Raindrops on Roses

Thornbridge Raindrops on Roses

Tällä viikolla luvassa on ainakin neljä arviota englantilaisen Thornbridge Breweryn tuotteista. Kyseessä on siis pienpanimo, jonka vuosituotanto on vaatimattomat 2,8 miljoonaa litraa. Vuonna 2005 perustettu panimo sijaitsee keskellä Englantia Bakewellin kylässä Derbyshiressä ja vuonna 2009 panimo laajensi toimintaansa myös uusiin tiloihin. Thornbridgen oluet ovat keränneet yli 300 palkintoa eri kilpailuissa niin kotimaassaan kuin maailmalla. 

Ensimmäisenä vuoron saa belgialaistyylinen witbier Raindrops on Roses, joka voitti Great British Home Brew Challenge 2016 kilpailun. Kyseessä on klassinen witbier, jonka valmistuksessa on käytetty perinteisen korianterin lisäksi ruusun terälehtiä ja kamomillaa. Tarkempaa tuotetietoa tästä oluesta en sitten löytänytkään.

Vaalean kullankeltainen olut kaatuu lasiin utuisena ja sen päälle muodostuu reilun sormen levyinen puhtaan valkea, höttöinen saippuavaahto. Vaahto laskeutuu nopeasti ohueammaksi pitsiharsoksi juoman pinnalle.

Tuoksu on aromaattinen, mutta raikas ja kesäinen. Se tuntuu hieman makeahkolta ja pääosan saavat ruusut ja hienoinen makea parfyymisuus sekä makeahko mausteisuus, joka tuo mieleen kanelin, neilikan ja muskottipähkinän. Erottuupa joukosta myös hieman sitruksia, etenkin appelsiinia ja hieman hiivaa ja vehnäistä mallasta.

Ensimaku on hyvin raikas ja freesi, maukas ja aromaattinen. Valmistuksessa käytetty ruusu erottuu hienosti ja kielellä on muutenkin kukkaisuutta, joka saa seurakseen raikasta sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmää. Mallaspohja erottuu vehnäisenä ja tuo mieleen tuoreet leivonnaiset ja keksitaikinan. Löytyypä kieleltä myös häivähdyksiä tuoksun mausteisista vivahteista, kanelia ja muskottipähkinää. Katkerot ovat kevyet, mutta erottuvat taustalla. Kevyehkön keskitäyteläinen, raikas ja virkistävä suutuntuma on pehmeä. Vetisyyttä ei kieleltä löydy ja maltillinen hiilihappoisuus on pehmeää. Jälkimaku on keskipitkä ja lopussa kielellä on hieman hiivaa, ruusun terälehtiä, mausteita ja vehnää sekä aavistus simamaista makeutta. 

Raindrops on Roses yllätti positiivisesti, sillä yleensä tämän tyyliset maustetut oluet eivät minua sytytä. Tämä yksinkertaisesti toimii; persoonallinen ja hieman "naisellinen" witbier, jos näin saa vielä olutta kuvailla. Raikas ja lempeä, puhdaspiirteinen ja kesäinen janonsammuttaja aurinkoisiin kevät- ja kesäpäiviin, mikäli tätä jostain tulevan kevään ja kesän aikana sattuu löytymää. 

Kouluarvosana: 8 Persoonallinen ja puhdaspiirteinen witbier
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell
Oluttyyppi: Vehnäolut, Witbier
Maltaat: N/A
Humalat: N/A
Alkoholi: 5,3%
Pullo: 0,33 l

perjantai 5. tammikuuta 2018

Vuosikerrat vertailussa: Château Fontesteau 2002

Château Fontesteau 2002

Tuoreemman, vuosikerran 2011 Château Fontesteaun jälkeen vuoron saa hieman vanhempi vuosikerta samaa viiniä. Vuosi 2002 oli loistava Champagnen alueella, mutta muualla Ranskassa ja lähes koko Euroopassa vuosi oli melko heikko. Poikkeuksiakin tietysti on ja esimerkiksi Bordeaux'n vasemman rannan viinien joukosta voi löytää ihan kelpo viinejäkin.

Tuottajan sivujen mukaan talon tarhoilla viljellään vain Cabernet Sauvignon-, Merlot- ja Cabernet Franc -lajikkeita, mutta lähes kaikkien lähteiden mukaan Château Fontesteaun vuosikerrassa 2002 olisi lisäksi pieni määrä Petit Verdot'a. Muuten viinin ei pitäisi valmistustapojen puolesta erota tuoreemmista vuosikerroista, eli kyseessä on edelleen vuoden verran pääosin tammessa kypsynyt, Cabernet Sauvignon voittoinen Bordeaux'blendi.

Kaunis, syvän punainen ja kehittynyt väri on kirkas ja etenkin reunoilta rusehtavan punaista.

Tuoksu on todella kehittyneen oloinen, vivahteikas ja nahkainen, hieman maanläheinenkin. Siinä on kevyttä mustaherukkaisuutta sekä hieman luumuisia ja kirsikkaisia vivahteita, mutta myös kirsikkalikööriä. Häivähtääpä taustalla myös paahteista tammea ja hieman lyijykynää sekä reilusti mehevää mustaa multaa. 

Keskitäyteläinen maku on pehmeä ja kehittynyt, täynnä erilaisia vivahteita setristä lyijykynään ja paahteisuudesta mausteisiin. Kieleltä löytyy myös tomuista maata, tummia hedelmiä, kypsää mustaherukkaa ja luumua, makean vaniljaisia ja kuivakan nahkaisia vivahteita. Viinin ikään nähden pirteä hapokkuus ja samettisen pehmeät tanniinit tuovat viinille hienon rungon ja yleisilme on varsin ryhdikäs ja tasainen. Saapa viini myös ikenet kuivahtamaan kevyesti loppua kohden.  Viipyilevä jälkivaikutelma tarjoilee mm. makeahkon mausteisia ja yrttisiä, aavistuksen tomuisia ja kypsän hedelmäisiä vivahteita.

Jälleen kerran vanhemman viinin päältä homeinen korkki ehti säikäyttää, mutta loppuosa korkista oli virheetön ja hyväkuntoinen, eikä viinissä ollut minkäänlaisia sivumakuja tai -hajuja, joten säikähdyksellä selvittiin. Pulloon on kehittynyt 15 vuoden aikana sakkaa, joten viini kannattaa dekantoida. Itse viini on erinomainen ja tasapainoinen, hienosti kehittynyt ja kypsä kokonaisuus, täydellinen vastakohta tuoreemmalla vuosikerralle 2011. Molemmat ovat mielestäni erinomaisia vuosikertoja, enkä osannut niitä paremmuusjärjestykseen laittaa. Tämäkin viini on laatuunsa nähden edullinen ja maistuu erinomaisesti niin sellaisenaan kuin ruoan kanssa.


Gordon Ramsayn reseptillä kyhätty Wellingtonin pihvi maistui erinomaisesti viinin kanssa ja pitkään kasaan keitetty punaviinikastike kruunasi kokonaisuuden. Tasapainoinen ja klassinen ruoan ja viinin liitto, loistavaa!

Kouluarvosana: 9 Hienosti kehittynyt, klassinen Bordeaux.
Hinta-laatusuhde: Erittäin hyvä - viini on edullinen. 

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Château Fontesteau, AOC Haut-Médoc, Cru Bourgeois
Alue: Ranska, Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc, Petit Verdot
Pullo: 0,75 l
Hinta: 19,89e Alko 24.2.2017 (20,39e 5.1.2018)

Samalta tuottajalta:

torstai 4. tammikuuta 2018

Vuosikerrat vertailussa: Château Fontesteau 2011

Château Fontesteau 2011

Bordeaux'ssa Haut-Médocin alueella, hieman Pauillacista länteen sijaitseva Château Fontesteau on yksi alueen vanhimmista linnoista ja sen historia voidaan jäljittää vuoteen 1277. Järven rannalla sijaitsevaa linnaa ympäröivät talon 32 hehtaarin viinitarhat ja luonnonmaisemat, mm. sata vuotta vanhaa tammimetsää. Kokonaisuudessaan viinitalon maat levittäytyvät sadan hehtaarin alueella.

Tarhoilla viljellään Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc lajikkeita ja kalkkikivisessä maaperässä kasvavien köynösten keski-ikä on 25 vuotta. Talo valmistaa viittä erilaista punaviiniä, joiden valmistusprosessi tapahtuu perinteiseen tyyliin. Käyminen tapahtuu terästankeissa ja vie noin viikon ajan, minkä jälkeen viinit saavat maseroitua vielä kahdesta kolmeen viikkoon. Viinit käyvät läpi myös malolaktisen käymisen ennen sekoitusta. Kaikki viisi viiniä kypsytetään omalla tavallaan tammitynnyreissä, joista 20-30 prosenttia uusitaan vuosittain. Tynnyrikypsytyksen jälkeen viini lepää vielä kolme kuukautta tankeissa ennen pullotusta. 

Talon lippulaivaviini on sen nimeä kantava Château Fontesteau. Se valmistetaan Cabernet Sauvignon- ja Merlot-lajikkeista, joista ensin mainittu on aina dominoivassa osassa. Joinain vuosina viiniin käytetään lisäksi pieni määrä Cabernet Francia. Eri lajikkeet ja eri palstoilta tulevat rypäleet valmistetaan viiniksi erillään toisistaan ja sekoittamisen jälkeen kolme neljäsosaa viinistä kypsyy 12 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista 25 prosenttia on uusia. Jäljelle jäävä neljäsosa viettää saman ajan tankeissa.

Melko tuoreen sävyinen, tumman rubiininpunainen väri vaalenee lasin reunoja kohti aavistuksen kehittyneempiin sävyihin. 

Tuoksu on myös melko tuoreen oloinen ja heti kättelyssä lasista nousee tammikypsytyksen aromeita, etenkin hillittyä paahteisuutta, vaniljaa ja tummapaahtoista kahvia sekä häivähdyksiä suklaasta ja tummista hedelmistä. Viinin avautuessa vaikutelma on intensiivinen, rustiikkinen ja todella herkullinen, täynnä suklaan, kahvin ja makean vaniljan aromeita, tummia hedelmiä, mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja luumua. Häivähtääpä siinä myös tupakkaa ja maaperäisiä sävyjä, hieman toffeeta ja karamellia.

Melko täyteläinen maku on tumman hedelmäinen, varsin mehevän luumuinen, mustaherukkainen ja kirsikkainen sekä kirpeän karpaloinen. Löytyypä kieleltä myös paahteisuutta ja mausteita, vaniljaa ja kahvia, setriä ja tummaa, hieman kitkerää suklaata, jopa hienoista lihaisuutta ja tomuista maata. Herkullinen hapokkuus ja jo hieman pyöristyneet, melko pehmeät tanniinit tekevät olemuksesta runsaan, tasapainoisen ja hyvärunkoisen. Miellyttävä ja viipyilevä jälkimaku tuo mieleen lyijykynän, paahteisen kahvin ja nahan. 

Château Fontesteau on herkullinen ja tasapainoinen, todella miellyttävä ja tyylikäs Bordeaux-viini hintaluokassaan. Siitä löytyy reilusti hedelmää, mutta vastapainoksi myös kypsytyksen ja kasvuympäristön tuomia vivahteita ja mielestäni viini edustaa sitä perinteistä, klassista Bordeaux-tyyliä. Viini myös kestää vielä useamman vuoden kellarointia. Mainio löyty Alkon alle 20 euron Bordeaux-viinien joukosta. Viini toimii sellaisenaan, mutta on myös mainio yleisviini liharuokien seuraan.


Viinin seuraksi kokkailin pekoniin käärittyä naudan sisäfileetä, Duchese-perunoita, höyrytettyjä papuja ja punaviinikastiketta. Liha ja kastike toimivat loistavasti ja etenkin viinin hedelmäinen puoli pelaa hienosti yhteen ruoan makujen kanssa. Myös muut annoksen maut toimivat viinin kanssa ja saavat viinin tuntumaan aavistuksen mausteisemmalta, minkä lisäksi hedelmäisyys väistyy hieman ja näin viini tuntuu entistäkin tasapainoisemmalta. Tasapainoinen ja harmoninen ruoan ja viinin yhdistelmä.

Kouluarvosana: 9 Erinomainen edullisempi Bordeaux.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Château Fontesteau, AOC Haut-Médoc, Cru Bourgeois
Alue: Ranska, Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 52%, Merlot 48%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 14,90e Alko 24.2.2017 (16,39e 4.1.2018)

Samalta tuottajalta:
Château Fontesteau 2002

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tammikuun kuplivat: Veuve Clicquot Sec

Veuve Clicquot Champagne Sec

Veuve Clicquot Ponsardin on Moët & Chandonin tapaan osa suurta ranskalaista ylellisyystuotteita valmistavaa ja markkinoivaa LVMH-konsernia. Se on Moëtin tavoin yksi tunnetuimmista samppanjataloista, kukapa ei olisi kuullut keltaisesta leskestä.

Reimsin kaupungissa sijaitsevan samppanjatalon historia yltää vuoteen 1772. Ehkä merkittävin käänne talon historiassa tapahtui vuonna 1805, kun talon perustajan poika Francois kuoli ja leskeksi jäänyt, 27-vuotias Barbe Clicquot Ponsardin siirtyi talon johtoon. Leskirouvan myötä syntyi talon keltainen etiketti ja lempinimi "keltainen leski", minkä lisäksi Madame Clicquot loi ensimmäisen vuosikertasamppanjan ja valmisti ensimmäisen roseesamppanjan sekoittamalla samppanjan sekaan pienen määrän punaviiniä.

Veuve Clicquot Sec on ollut Alkon valikoimissa jo vuosia, mutta Clicquotin sivuilta sitä ei kuitenkaan löydy. Tietoa tästä viinistä löytyykin lähinnä pohjoismaisten alkoholimyymälöiden ja -maahantuojien sivuilta. Ilmeisesti Sec on valmistettu samoilla rypälesuhteilla kuin Brut, eli noin 50-55% Pinot Noiria, 15-20% Pinot Meunieria ja 28-33% Chardonnayta sekä reserveviinejä noin 25-40% talon tyylin säilyttämiseksi. Varmuutta näihin suhteisiin en kuitenkaan löytänyt. 

Vaaleankeltainen ja kirkas väri taittuu intensiivisen kultaisiin sävyihin. Runsaat ja pitkään kestävät kuplat ovat pieniä.

Runsas ja vivahteikas tuoksu on hienostuneen paahteinen ja hiivainen, tuoden mieleen briossin sekä hennon pähkinäisiä ja pullataikinaisia häivähdyksiä. Hedelmäisyys on kypsän puoleista ja tuo mieleen keltaiset omenat, aprikoosin ja sitrukset.

Puolikuiva maku tarjoilee kypsän hedelmäisiä ja kukkaisia, kevyen paahteisia ja hiivaisia vivahteita. Hedelmäinen puoli tuntuu etenkin keltaisten omenoiden, persikoiden ja aprikoosien sekä sitruksien, etenkin kypsän greipin muodossa. Paahteiset ja hiivaiset sävyt muistuttavat kielellä puolestaan pähkinöitä, manteleita ja makeita leivonnaisia. Vaikka viini tuntuukin kielellä hieman makeahkolta, on suutuntuma hyvin ryhdikäs ja tasapainoinen. Jälkimaku on lempeä ja viipyilevä, hieman lämmittävä, kypsän hedelmäinen, paahteinen ja aavistuksen mausteinen. 

Veuve Clicquotin samppanjat ovat tasalaatuisia ja aina varmoja valintoja, mutta etenkin talon edullisemmista viineistä jää puuttumaan jotain. Tämä viini on puolikuivaksi samppanjaksi mainio, tasapainoinen ja laadukkaan oloinen. Kun puhutaan viinistä, jonka hinta kohoaa 50 euron tienoille, löytyy sille aina parempikin vaihtoehto, eivätkä Clicquotit mielestäni pärjää kovin hyvin muille Alkon 40-60 euron hintaluokan samppanjoille. Mikäli hakusessa on malja- tai seurustelujuoma, josta löytyy hieman makeutta, on tämä ihan mainio valinta, mutta esimerkiksi Pol Rogerin edullisempi Rich Demi-Sec on mielestäni vieläkin parempi vaihtoehto. 

Kouluarvosana: 8,5 Erinomainen puolimakea samppanja.
Hinta-laatusuhde: Heikko - laatu ei yllä vastaamaan hinnan luomia odotuksia. 

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Veuve Clicquot Ponsardin, AOC Champagne
Alue: Ranska, Champagne, Montagne de Reims, Reims
Tyyli: Kuohuviini, Samppanja, Demi-Sec
Rypäleet: Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay
Pullo: 0,75 l
Hinta: 49,90e Alko 28.4.2017 (50,30e 3.1.2018)

Samalta tuottajalta: