torstai 2. elokuuta 2018

Pikainen katsaus vuoden taa

Ja niin se vain vierähti jo kolmas vuosi blogin parissa. Tähän mennessä arvosteluja eri juomista on tullut rustailtua reilut 450 kappaletta ja tahti on vaihdellut yhdestä viiteen tekstiin viikossa. Tavoitteeni on ollut tähän asti kirjoittaa kolmesta juomasta viikossa, mutta välillä aika ei tunnu riittävän tähän, joten päätin vähentää kirjoittelun kahden tekstin viikkotahtiin.

Edellisen 12 kuukauden aikana tuli jälleen maisteltua erilaisia viinejä laidasta laitaan, enkä ole niistä kaikista ehtinyt vielä edes blogin puolelle kirjoittaa. Vastaan tuli useita hienoja viinejä, mutta joukkoon mahtui myös niitä tuotteita, jotka olisi voinut jättää ostamatta.

Nettishoppailun myötä tutustuin myös historiallisen riojalaisen tuottajan, R. López de Heredian viineihin. Haron kaupungissa Rioja Altan alueella sijaitseva, vuonna 1877 perustettu viinitalo on kaupungin vanhin. Kaikki talon viinit valmistetaan perinteisin menetelmin ja niitä kypsytetään pitkään amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Talon Crianzat voisi myydä Gran Reservana, mikäli tuottaja näin haluaisi.

López de Heredian punaviineistä suosikkini oli ensin kuusi vuotta tammessa ja tämän jälkeen vähintään neljä vuotta pulloissa kypsynyt Viña Tondonia Reserva, harmoninen ja klassinen, lähes täydellinen viini. Lähes yhtä pitkään kypsynyt Viña Bosconia Reserva ylsi lähes samalle tasolle, unohtamatta talon edullisinta punaista, kolme vuotta tynnyreissä ja saman verran pulloissa pyöristynyttä Viña Cubillo Crianzaa. Näistä viimeinen oli mielestäni hienompi kuin moni Riojan Gran Reserva.

Myös tuottajan valkoiset Viña Gravonia ja Viña Tondonia Reserva olivat kiehtovia viinejä, jopa mielenkiintoisempia kuin talon punaviinit. Gravoniaa kypsytetään neljän ja Tondonia Reserva kuuden vuoden ajan tammitynnyreissä, minkä jälkeen molemmat kehittyvät vielä useita vuosia pulloissa talon kellareiden kätköissä. Molemmat viinit ovat kiehtovia ja moniulotteisia, hyvin persoonallisia ja upeita. R. López de Heredian viinit ovat viinejä, joita täytyy kokeilla ainakin kerran elämässä.


Punaviinien joukosta löytyi myös muita mielenkiintoisia tapauksia, kuten klassikkona tunnettu Zenaton Amarone, Ribera del Dueron alueen helmi, Aalto ja Alkossa puolikkaissa pulloissa erätuotteina käyneet Château Musarin vuosikerrat 1998 ja 2001, jotka muuten olivat kuin yö ja päivä, molemmat hienoja viinejä. Myös Terre del Barolon Barbaresco Riserva oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä ostos, kuten myös edullisemman pään Bordeaux-viinit Château Fontesteau ja Château Bonnin Pichon sekä ulkomailta tilattu Grenache-viini, Casa Castillo El Molar.


Uuden maailman punaisista mainitsemisen arvoisia viinejä ei sitten kovin montaa löytynytkään. Argentiinalainen Luigi Bosca Cabernet Sauvignon oli kuitenkin varsin tyylikäs, jopa hieman rustiikkinen tapaus. Washingtonin osavaltiosta tuleva Seven Falls Merlot yllätti niin ikään positiivisesti, sillä oletin viinin olevan helppo ja mehumainen, mutta viini olikin varsin luonteikas tapaus.


Valkoviineistäkin muutama jäi positiivisesti mieleen. Esimerkiksi Henri Ehrhartin Grand Cru Riesling ja Trimbachin klassinen Pinot Gris Réserve Alsacesta, Ninth Island Sauvignon Blanc Tasmaniasta, Steiningerin Riesling Kamptalin alueelta, piemontelainen Serra Lupini Roero Arneis ja 'Von Unserm' Rheingau Riesling olivat erinomaisia viinejä.


Edullisista kuohuviineistä Charles de Fèren Crémant du Jura, Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs Brut ja Spürnasen Riesling Brut olivat miellyttäviä tapauksia. Noin 30 euron kuohuviineistä löytyi sitten jo enemmän mielenkiintoisia tuotteita, kuten kalifornialainen Gloria Ferrer Sonoma Brut, Gramona Imperial Gran Reserva Cava Brut ja englantilainen Jenkyn Place Brut Cuvée, jotka eivät juuri kalpene monien samppanjoiden rinnalle. Myös Italiassa osataan; Antica Fratta Franciacorta Essence Rosé ja Monte Rossa Franciacorta Sansevé Satèn olivat loistavia kuohuviinejä, joista etenkin jälkimmäinen teki lähtemättömän vaikutuksen.


Myös hyvää samppanjaa tuli maisteltua vuoden aikana ja mm. Bollingerin R.D. 2002 odottaa vielä pääsyään blogin puolelle. Moët & Chandonin Grand Vintage Brut 2006 ja Champagne de Venoge Cordon Bleu Brut Millésimé 2002 olivat molemmat hienoja viinejä. Sen sijaan André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs on mielestäni edelleen hinta-laatusuhteeltaan paras samppanja Alkossa alle 50 euron hintaluokassa.


Jälkiruokaviineistä yksi oli ylitse muiden. Dr. Hermann Ürziger Würzgarten Riesling Auslese 2006 oli hienosti ikääntynyt ja harmoninen huippuviini Moselin laaksosta. 20 euron hintaan viini tuntui lähes ilmaiselta ja ennen poistumistaan Alkon valikoimista se irtosi vieläkin edullisemmin.


Portviineistä mielenkiintoisimmat olivat Graham'sin 20-vuotias Tawny ja Smith Woodhousen LBV Port vuosikertaa 2003, joista etenkin jälkimmäinen jäi mieleen hyvin positiivisesti. Myös kaksi äärimmäisen makeaa andalusialaista viiniä jäivät selkeästi mieleen. Alvearin Pedro Ximénez de Anada ja Pedro Ximénez Solera 1927, molemmat niin makeita, että käyttötarkoituskin oli lähes mahdoton keksiä, mutta silti niin kiehtovia. Dos Cortados Solera Especial 20 Años puolestaan on kuivan sherryn ystävälle erinomainen valinta.


Erilaisia oluitakin tuli maisteltua ja valtaosa parhaista oli tyyliltään imperial stoutteja, mutta mahtui joukkoon muutama muukin. Jenkkipanimo Foundersin KBS oli loistava tapaus, mutta myös kotimainen Bryggeri Helsinki Sofia ja ruotsalainen Oppigårds Thurbo Stout olivat erinomaisia ja jälkimmäinen Systembolagetin hinnalla lähes ilmainen; Alkosta kun ei kolmella eurolla saa mitään vastaavaa. Myös brittipanimo Thornbridge loisti tummilla oluillaan, joista etenkin Eldon Bourbon Oak Imperial Stout ja Saint Petersburg Russian Imperial Stout olivat vakuuttavia.



Muista oluttyyleistä mieleen jäivät belgialainen klassikko-olut Duvel ja reilulla kädellä humaloitu Mikkeller Vesterbro Brown Ale. Pari amerikkalaista IPAakin jäi mieleen positiivisesti. Ballast Point Sculpin IPA oli mielestäni puhdas ja tasapainoinen, jälleen kerran Systembolagetissa huomattavasti Alkoa edullisempi, kun taas Sierra Nevadan Torpedo Extra IPA kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylipuhdas ja herkullinen.

Tämän tekstin piti olla pikainen katsaus taaksepäin, mutta tekstiä syntyikin yllättävän paljon. Olen tällä hetkellä kesälomalla ja pidän hieman taukoa blogin kirjoittelusta, mutta jatkan taas viikon tai parin päästä, kunhan pahimmat lomailut on lomailtu.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Roseesamppanjaa: Deutz Rosé Brut

Deutz Rosé Brut

Deutz on Aÿ'n Grand Cru-kylässä sijaitseva samppanjatalo, jonka William Deutz ja Pierre-Hubert Geldermann perustivat vuonna 1838. Alun perin talo toimi nimellä Deutz Geldermann ja viinit ostettiin valmiiksi pullotettuina ja vain korkinvaihto ja dosage-lisäys jäi talon vastuulle. Deutz ja Geldermann alkoivat kuitenkin pian hankkimaan laadukkaita palstoja ja valmistamaan viininsä itse.


Vaikka Deutz onkin arvostettu samppanjatalo, on se kohdannut historiansa aikana suuriakin karikoita. Esimerkiksi 1930-luvun laman aikaan talo oli lähellä konkurssia ja Marie Deutz-Geldermann onnistui pelastamaan talon sijoittamalla huomattavan osan henkilökohtaisesta omaisuudestaan yritykseen. Ongelmat jatkuivat jo ennen toista maailman sotaa vuonna 1938, jolloin talolla ei ollut varaa ostaa edes rypäleitä eikä pulloja. Seuraava suurempi isku tuli 1990-luvun lama-aikaan, jolloin Deutz oli jälleen taloudellisissa vaikeuksissa ja pelastui Louis Roedererin ostettua yli puolet talosta.

Talolla on 42 hehtaaria viinitarhoja, joiden sato kattaa noin kolmasosan vuosittaisesta tarpeesta. Loput rypäleet ostetaan sopimusviljelijöiltä, joiden kanssa talo on tehnyt yhteistyötä jo sukupolvien ajan. Rypäleiden valinta on hyvin tarkkaa ja vain laadukkaimmat rypäleet kelpaavat talon viineihin. Lähes 80 prosenttia rypäleistä tulee Grand Cru- ja Premier Cru-luokiteltujen kylien alueilta.

Deutz Rosé Brut on valmistettu Montagne de Reimsin alueen Grand Cru -tarhoilta tulevista Pinot Noir rypäleistä, joiden lisäksi sekoitus sisältää pienen määrän Chardonnayta. Perusviinit valmistetaan terästankeissa, jokainen palsta omana eränä ja kaikki viinit käyvät läpi myös malolaktisen käymisen. Toinen käyminen tapahtuu luonnollisesti pulloissa, joissa viini myös kypsyy sakan päällä noin kolmen vuoden ajan ennen korkin vaihtoa.


Kauniin lohenpunainen väri taittuu persikan sävyihin. Äärimmäisen pienet ja pitkään kestävät kuplat nousevat runsaina virtoina juoman pinnalle. Tuoksussa pääroolissa on punainan marjaisuus, joka yhdistyy kiehtovasti paahteisiin ja hiivaisiin vivahteisiin. Siitä erottuu mansikkaa, vadelmaa, kirsikkaa ja punaista omenaa, viehättävää briossia  ja leivonnaisia. Häivähtääpä taustalla myös aavistus raparperiä ja aprikoosia. 

Erittäin kuiva maku seurailee tuoksua punaisen marjaisena ja vienon paahteisena. Kielellä on virkistävää mineraalisuutta, mansikoita ja vadelmia, kirsikoita ja herukoita sekä punaista omenaa ja sitrushedelmää. Paahteisuus tuo mieleen briossin ja leivonnaisten lisäksi myös pähkinän, minkä lisäksi kielellä on aavistus yrttejä. Pirteän sitruksinen ja punamarjainen hapokkuus ja pehmeät kuplat ryhdittävät melko runsaan viinin hienosti. Jälkimaun puolella paahteisuus ohittaa hedelmäisyyden ja lopussa kielellä on vadelmaa, metsämansikkaa, briossia ja mineraalisuutta.

Deutzin rosee on hyvin ryhdikäs ja tasapainoinen, puhdaspiirteinen ja herkullinen samppanja. Viini on kuohkea ja pehmeä, pirteä ja freesi, muttei yllä parhaiden roseesamppanjoiden joukkoon. Se maistuu niin aperitiivina ja maljajuomana kuin erilaisten kala- ja äyriäisruokien kaverina. Löytyypä viinistä sen verran runsautta, että myös liharuokia, etenkin lintuja voisi kokeilla. Puolikas pullo ei ole paras koko viineille, mutta toimii mikäli haluaa ottaa lasin pari kuohuvaa yksin tai kaksin. 25 euroa tästä puolikkaasta tuntuu kuitenkin hieman kovalta. 

Kouluarvosana: 9- Puhdaspiirteinen ja elegantti viini.
Hinta-laatusuhde: Ok - hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Champagne Deutz, AOC Champagne
Alue: Ranska, Champagne, Vallée de la Marne, Aÿ
Tyyli: Kuohuviini, roseesamppanja
Rypäleet: Pinot Noir, Chardonnay
Pullo: 0,375 l
Hinta: 24,27e Alko 15.1.2018

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kesän roseet: Raimat Clamor Rosado

Raimat Clamor Rosado 2017

Lleidan alueella Koillis-Espanjassa sijaitseva Raimat on Euroopan suurin perheomisteinen viinitalo. Talon perusti Codorníun sukuun kuulunut, cavan keksineen Josep Raventósin poika Manuel Raventós vuonna 1914. Raimat on valmistanut viinejä luonnonmukaisin menetelmin jo yli sadan vuoden ajan ja talolla on kestävän kehityksen sertifikaatti. Viinitarhoja Raimatilla on yli 2200 hehtaaria ja kaikki talon viinit valmistetaan omien tarhojen sadosta.


Raimatin katalogista löytyy kolme erilaista roseeviiniä, joista nyt vuorossa on edullisin ja kepein. Clamor Rosado valmistetaan Costers del Segren alueella kasvaneista Cabernet Sauvignon ja Merlot -rypäleistä. Nämä rypäleet tulevat vuoren rinteen matalammilla osilla sijaitsevilta tarhoilta. Molemmat lajikkeet valmistetaan viiniksi erillään ja käymisen päätyttyä näistä viineistä sekoitetaan lopullinen viini.

Kaunis, intensiivisen mansikanpunainen väri on puhdas ja houkutteleva. Tuore, pirteän punamarjainen, runsaan kirsikkainen, mansikkainen ja vadelmainen tuoksu, jossa on myös punaherukkaa, luumua ja sitruksia. Lisäksi tuoksussa on makeaa nallekarkkimaista viinikumikarkkia, hedelmämarmeladia ja hyvin hentoja vivahteita yrteistä.


Kuiva ja pirteän punamarjainen maku saa hieman makeuden tuntua runsaasta hedelmäisyydestä. Kielellä on makeaa ja hieman kirpeämpää mansikkaa, metsämansikkaa, vadelmaa, punaherukkaa ja kirsikkaa sekä sitruunaa ja greippiä. Häivähtääpä joukossa myös hieman mustaherukkaa, aprikoosia ja passion hedelmää, yrttejä ja vienoa mausteisuutta. Myös tuoksun viinikumimakeiset ja hedelmämarmeladi häivähtävät kielellä. Pirteän sitrusmainen hapokkuus tekee keskitäyteläisestä ja melko runsaasta suutuntumasta eloisan ja ryhdikkään. Jälkimaku on eloisan sitrusmainen ja punamarjainen, yrttinen, kevyen mausteinen ja hedelmäkaramellinen. 

Kokonaisuutena Raimat Clamor Rosado on helppo ja harmiton, pirteä ja ryhdikäs, virkistävä ja raikas rosee. Se ei ole mitenkään erityisen hieno, saati tyylikäs tapaus, mutta väitän sen olevan parempi kuin ensimmäinenkään Alkosta alle seitsemällä eurolla irtoava viini. Myöskään moni Alkon alle kympin rosee ei yllä Raimatin Clamorin tasolle, joten hinta-laatusuhde on loistava. Viini maistuu hyvin sellaisenaan, mutta sopii mainiosti myös ruokapöytään olipa tarjolla sitten raikkaita salaatteja, grillattuja kasviksia tai lihaa. 


Tällä kertaa kesäinen rosee sai kaverikseen medium-kypsän naudan Rib Eye -pihvin. Lisäksi lautaselta löytyi valkosipulivoita, grillattuja perunoita, kesäkurpitsaa, sipulia ja halloumia. Viini toimi mainiosti niin tuhdin pihvin raikastavana vastaparina kuin kotimaisten vihannesten kyytipoikana. Myös grillattu halloum maistui erinomaisesti viinin kanssa. 

Kouluarvosana: 8+ Miellyttävä, tasapainoinen ja maukas rosee.
Hinta-laatusuhde: Loistava - Alle 7 euron viiniksi loistava.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Raimat, DO Costers del Segre
Alue: Espanja, Katalonia, Costers del Segre
Tyyli: Roseeviini
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Merlot
Pullo: 0,75 l
Hinta: 6,62e (4,55e + toimituskulut 2,07e) eräs nettikauppa 31.5.2018

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Italian parhaat kuohuviinit: Monte Rossa Sansevé Satèn

Monte Rossa Franciacorta Sansevé Satèn Brut

Italian arvostetuimmalla kuohuviinialueella Lombardian Franciacortassa sijaitseva Monte Rossa on Paolo ja Paola Rabottin vuonna 1973 perustama viinitalo. Monte Rossa keskittyy ainoastaan kuohuviinin tuotantoon ja nykyisin taloa pyörittää Paolon ja Paolan poika, Emanuele Rabotti. Viinitarhoja talolla on 70 hehtaaria ja vuosituotanto on noin 500 000 pulloa.


Vain vaaleista rypäleistä valmistettu Franciacorta saa lisänimen Satèn ja sen valmistuksessa sallitut lajikkeet ovat Chardonnay- ja Pinot Blanc, joista jälkimmäisen osuus voi olla enintään 50% sekoitetuksesta. Franciacorta Satènin minimi kypsytysaika on 24 kuukautta ja Satèn Riservan kohdalla 60 kuukautta.

Monte Rossan Sansevé Satèn valmistetaan 100% Chardonnay-lajikkeesta. Sadonkorjuu tapahtuu käsin ja rypäleet puristetaan hellästä ja vain rypäleistä ensimmäisenä irtoava mehu (55%) käytetään viiniin. Osa rypälemehusta käy viiniksi terästankeissa ja osa tammessa. Lopullinen sekoitus ennen pullotusta sisältää 80% tuoreita perusviinejä ja 20% talon vanhempia viinejä. Toinen käyminen tapahtuu luonnollisesti pulloissa, joissa viini myös kypsyy vähintään 24 kuukauden ajan.

Vaalean oljenkeltainen ja kevyesti vihertävä, kirkas ja puhdas väri häivähtää hennosti kultaan. Kauniit, melko pienet kuplat nousevat runsaina virtoina juoman pinnalle ja kestävät hyvin pitkään. 

Tuoksu on pirteä ja melko tuore, mutta hienostunut ja monitahoinen. Pääroolin vie pirteä hedelmäisyys, joka tuo mieleen sitruunan, vihreän omenan ja valkoisen persikan. Kypsytyksen tuoma hento ja hienostunut hiivaisuus tuo mieleen mantelin, makeat leivonnaiset ja croissantit, jopa aavistuksen tomusokerista. Taaempana häivähtää myös kypsempää hedelmää, ananasta ja aprikoosia sekä hyvin hentoa kukkaisuutta.


Kuiva maku on pirteä ja ryhdikäs, freesin hedelmäinen ja mineraalinen. Heti tuoreiden sävyjen takaa paljastuu pehmeä mousse ja kermaisuus sekä kypsemmän sävytteinen hedelmäisyys ja maku tuntuu tuoksuakin monitahoisemmalta. Kielellä on virkistävää sitruunaa, limettiä ja greippiä sekä kirpeää vihreää omenaa, mutta myös kypsempää sitrusta, aprikoosia ja persikkaa. Kypsytyksen tuomat paahteiset vivahteet tuovat mieleen mantelin ja hasselpähkinän, makean taikinan ja leivonnaiset. Melko täyteläinen suutuntuma on hyvin pyöreä ja kuohkea. Pirteän sitrusmainen hapokkuus, pehmeät kuplat ja virkistävä mineraalisuus tuovat kokonaisuuteen hienon ryhdin ja tasapainon. Jälkimaku on viipyilevä, alkua hieman paahteisempi ja kypsempi. Kieleltä löytyy lopussa mm. pähkinää, kypsää omenaa ja sitrushedelmiä. 

Lähes täydellinen, harmoninen ja tyylikäs kuohuviini, jossa pehmeät kuplat, virkistävä mineraalisuus ja tuoreet sävyt kohtaavat hienosti paahteiset ja kypsemmät vivahteet ja muodostavat näin täydellisen tasapainoisen paketin. Hyvin harva alle 60 euron kuohuviini on saanut minussa aikaan tälläistä reaktiota; voisin ylistää tätä viiniä loputtomiin - äärimmäisen puhdapiirteinen viini. Tämä viini on laadukkaan kuohuviinin ystävälle erinomainen nautiskelujuoma, perus samppanjaa juhlavampi maljajuoma ja erinomainen ruokajuoma. Viini voisi toimia hieman "parempien" kala- ja äyriäisruokien, kuten myös vaalean lihan kaverina. 24 euron hintaan viini on todennäköisesti parasta tai ainakin lähes parasta mitä rahalla saa, eikä Alkon 35 euroakaan liioittelua ole. 

Kouluarvosana: 9,5 Tyylikäs ja harmoninen huippuviini.
Hinta-laatusuhde: 24,07e - Täydellinen - hintaluokkansa kirkkaimpia tähtiä.
Hinta-laatusuhde: 34,97e - Hyvä - hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Monte Rossa, DOCG Franciacorta
Alue: Italia, Lombardia, Franciacorta
Tyyli: Kuohuviini, Franciacorta, Franciacorta Satèn
Rypäleet: Chardonnay 100%
Pullo: 0,75 l 
Hinta: 24,07e (22,00e + toimituskulut n. 2,07e) Eräs nettikauppa 31.5.2018 (Alko: 34,97e)

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kesän roseeviinit: Beringer Zinfandel Rosé

Beringer Zinfandel Rosé 2017

Napan laaksossa sijaitseva Beringer Vineyards on Californian vanhin yhtäjaksoisesti toiminut viinitalo. Talon historia yltää vuoteen 1876, jolloin saksalaiset veljekset Frederick ja Jacob Beringer talon perustivat. Nykyisin talon pääviinintekijänä toimii Mark Beringer, Jacob Beeringerin jälkeläinen. Beringerin viinit ovat keränneet runsaasti palkintoja ja kunniamainintoja eri kilpailuissa, mutta talon edullisimmat viinit ovat helppoa massatuotantotavaraa.


Beringer Zinfandel Rosé on puolimakea roseeviini, joten minkäänlaisia odotuksia allekirjoittaneella ei tätä kympin viiniä kohtaan ollut. Viiniin käytettävät rypäleet kerätään erittäin kypsinä ja puristamisen jälkeen rypälemehu saa maseroitua kuorimassan kanssa noin kolmisen tuntia. Tämän jälkeen seuraa viileässä lämpötilassa tapahtuva käyminen. 

Kaunis vaaleanpunainen väri. Tuoksu on kypsän ja makean punamarjainen ja tuo mieleen niin puutarhan kuin metsän mansikat, vadelmat ja kypsän punaherukan. Siinä on myös vienoa kukkaisuutta, hentoa parfyymia, hieman mansikkahilloa ja kypsää sitrusta.


Lempeä ja makeahko, kypsän mansikkainen, mansikkahilloinen, mansikkamehuinen ja metsämansikkainen maku. Mansikka dominoi kielellä, mutta tarjoileepa viini myös vadelmaa, kypsää punaherukkaa, hieman kirsikkaa ja kukkia, kypsiä sitruksia, hentoa mausteisuutta ja parfyymia. Viileänä kohtuullisen kepeä ja freesi suutuntuma, mutta viinin lämmetessä lasissa muuttuu se raskaaksi ja imeläksi. Jälkimaku toistaa aikaisempaa punaista marjaisuutta, etenkin mansikkaa. 

Kokonaisuutena yksinkertainen ja makean marjaisa rosee, jossa mansikkaisuus dominoi ja etenkin viinin lämmetessä vaikutelma on turhan imelä. Omaan suuhuni tämä ei istu ei sitten ollenkaan, liian makeaa ja imelää. Hieman pirteämpi hapokkuus olisi voinut tasapainottaa kokonaisuutta hieman. Kympillä irtoaa paljon parempiakin viinejä, joten tämä kannattaa jättää suosiolla Alkon hyllyyn. 

Kouluarvosana: 6+ Surkea esitys.
Hinta-laatusuhde: Surkea - kympin hintaluokan surkeinta osastoa.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Beringer Vineyards
Alue: Yhdysvallat, California
Tyyli: Roseeviini
Rypäleet: Zinfandel
Pullo: 0,75 l
Hinta: 9,98e Alko 13.7.2018

Samalta tuottajalta: