Lontoon ihmeet: Fuller's Black Cab Stout

Fuller's Black Cab Stout

Fuller's on Lontoon vanhin tai ainakin yksi vanhimmista panimoista ja yrityksen historia yltääkin 1840-luvulle. Panimon oluet ovat olleet poikkeuksetta keskimääräistä parempia, joten niihin kannattaa tutustua, mikäli ei ole vielä tutustunut. Olen kirjoittanut aikaisemmin panimon Alkon hyllyiltäkin löytyvistä London Porter ja Extra Special Bitter oluista ja nyt vuorossa on Prismasta mukaan tarttunut hieman miedompi Stout. Millainen on sitten ensimmäinen maistamani maitokauppa vahvuinen Fuller's?

Fuller's Black Cab on väriltään colamaisen punertavan tummanruskeaa, lähes mustaa. Valoa vasten katsottuna reunoissa on jopa meripihkan oranssin sävyjä. Oluen päälle muodostuu niukka beige vaahtohuntu, joka katoaa nopeasti lähes kokonaan jättäen vähäistä pitsiä lasin reunoilla.

Paahteisen maltainen tuoksu tuo mieleen kahvin, tumman suklaan ja vasta leivotun ruisleivän. Siitä erottuu myös hieman salmiakkia ja tuoretta lakritsaa sekä kaakaota ja karamellista mallasta. Oluen lämmetessä esiin nousee myös hieman siirappista makeutta.

Kevyehkö ja pehmeä, tumman paahteinen ja ruisleipäinen ensimaku, jonka perässä seuraa kahvia, hieman mämmiä ja hieman makeaa siirappisuutta, joka ei kuitenkaan ole liian imelää taikka hallitsevaa. Maltaisuus tuntuu myös hieman palaneen oloisena ja kieleltä löytyy myös tuhkaa sekä tummia hedelmiä. Maku on kuitenkin hieman ohut, mutta kiehtova yhdistelmä hienoista makeutta ja happamuutta. Kevyehkön keskitäyteläinen olut on suutuntumaltaan melko vetisen oloinen. Humalat ovat esillä turhan niukasti ja hiilihappoisuus tuntuu hieman kovalta. Aavistuksen makeahkon katkera jälkimaku tuo mieleen kahvin, suklaan ja ruisleivän.

Olut näyttää siltä miltä stout yleensäkin näyttää, mutta houkuttelevan ensivaikutelman rikkoo välittömästi katoava vaahto. Tuoksu ja maku ovat maitokauppa vahvuiselle oluelle oikein miellyttäviä ja maukkaita, mutta valitettavan vetinen suutuntuma vesittää tunnelmaa. Fuller's ei kuitenkaan petä taaskaan ja tämä onkin yksi parhaista miedoista stouteista, joita vastaan on tullut. Samaan hintaan saa toki monenlaisia parempiakin oluita, mutta kokeilemisen arvoinen stout joka tapauksessa.

Kouluarvosana: 8 Parhaita mietoja stoutteja.
Hinta-laatusuhde: Melko hyvä - samalla rahalla saa parempia stoutteja, muttei maitokaupasta.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Fuller's (Fuller, Smith & Turner)
Alue: Englanti, Lontoo
Oluttyyppi: Stout
Maltaat: Pale, Crystal, Chocolate, Imperial, Golden Naked
Humalat: Goldings, Fuggles
Alkoholi: 4,5 %
Pullo: 0,50 l
Hinta: 3,99e Prisma 17.7.2016

Samalta panimolta:
Fuller's ESB - Extra Special Bitter
Fuller's London Porter

Etanat ja Chablis: Bouchard Aîné et Fils Chablis

Bouchard Aîné & Fils Chablis 2014

Bouchard Aîné & Fils on Beaunen kaupungissa Bourgognessa sijaitseva, vuonna 1750 perustettu viinitalo. Pitkän historiansa aikana talo on siirtynyt isältä pojalle aina vuoteen 1992, jolloin se siirtyi suuren Boisset-yhtymän omistukseen. Talolla on vuosisatojen aikana muodostunut vahva maine käsityötaidosta ja laatuviineistä.

Chablis sijaitsee Bourgognen alueen pohjoisosissa ja levittäytyy vajaan 5000 hehtaarin alalle. Chablisin alueen viinitarhojen alta löytyy harvinaista Kimmeridge-maaperää. Tämä maaperä on erityinen, sillä savi- ja kalkkikivikerrostumiin on sekoittunut miljoonia vuosia sitten fossiloitunutta meren eliöstöä ja osterin kuoria. Chablisin alue jakaantuu neljään appellaatio-alueeseen, jotka ovat Chablis Grand Cru, Chablis Premier Cru, Chablis ja Petit Chablis. Näistä Grand Cru on luonnollisesti arvostetuin ja Petit Chablis vähiten arvostettu luokitus, muttei missään nimessä huono.

Bourgogne tunnetaan Chardonnay ja Pinot Noir viineistään, mutta alueella viljellään pieniä määriä myös Gamay- ja Aligoté-lajikkeita. Chablisin alueella tuotetaan lähes yksinomaan Chardonnay viinejä ja lajike tunnetaan alueella myös nimellä Beaunois. Bourgognen alueella Chardonnay-viinejä kypsytetään usein tammessa, mutta Chablisissa suositaan neutraalimpia menetelmiä ja tammikypsytys on harvinaisempaa. Myös nyt vuorossa oleva Chablis on valmistettu täysin ilman tammea, kontrolloidussa lämpötilassa ruostumattomissa terästankeissa.

Puhdas, kauniin kullankeltainen, melko intensiivinen ja kirkas väri.

Kevyehkö tuoksu on hienostunut ja puhdaspiirteinen. Esiin nousee hedelmäisiä, kuten omenaisia ja persikkaisia sekä valkoherukkaisia aromeja. Tuoksussa on myös mineraalisia ja kevyen yrttisiä piirteitä sekä hieman kukkaista aromikkuutta ja pähkinäisiä vivahteita.

Maku seurailee tuoksua pehmeänä, mutta ryhdikkäänä. Hedelmäisyys tuntuu kielellä sitrusmaisena, limettisenä ja vihreän omenaisena, mutta myös omenankotaa ja omenamehua löytyy keskimaun puolelta. Myös mineraalisuus ja yrttiset vivahteet ovat läsnä kielellä, minkä lisäksi löytyy aavistus vaniljaa. Raikas, sitrusmainen hapokkuus tuo suutuntumaan mukavasti ryhdikkyyttä, jota hieman kalkkinenkin mineraalisuus tukee mukavasti. Suutuntuma on myös aavistuksen kermaisen ja rasvaisen oloinen. Jälkivaikutelma on melko pitkä, kirpsakan viheromenainen ja sitruksinen, mineraalinen ja hennon yrttinen.

Bouchard Aîne & Fils Chablis on tasapainoinen ja hienostunut, herkkä arominen, mutta ryhdikäs viini. Se ei ole kuulu Chablisin alueen tyylikkäimpien viinien joukkoon, mutta hintaisekseen Chardonnay viiniksi se on erinomainen. Tämän viinin paikka löytyy ruokapöydässä merenelävien, kuten erilaisten kala- ja äyriäisruokien seurasta, mutta mahdollisesti myös vaalean lihan parista.

Tällä kertaa Chablis sai seurakseen etanoita kahdella tapaa. Ensin ihan yksinkertaisesti valkosipulilla ja voilla. Valkosipulin määrä oli ehkä hieman liikaa viinille ja se notkahtaakin alkuun hieman. Viinin raikkaan sitrusmainen hapokkuus ja mineraalisuus pelastavat kuitenkin paljon ja loppua kohti maut löytävät tasapainon kielellä. Kokonaisuutena siis varsin pirteä ja freesi yhdistelmä.

Valkosipuli-kermasoosilla kuorrutetut etanat maistuvat myös viinin kanssa. Viinistä löytyvät hienoiset kermaisen voiset vivahteet ja raikas hedelmäisyys sopivat myös hyvin kuvaan. Viinin hapokkuus tuo kokonaisuuteen raikkautta, mutta mineraalisuus puolestaan tuntuu jännästi hieman kovalta ja samaan aikaan tasapainoiselta. Ihan hyvin nämäkin etanat maistuivat viinin kanssa, mutta edelliset veivät voiton. Ensi kerralla täytyy sitten kokeilla hieman tammisempaa burgundilaista etanoiden kyytipoikana. 

Kouluarvosana: 8,5 - Tyylikäs ja tasapainoinen Chablis hintaisekseen.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - viini on edullinen ostos.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Bouchard Aîné & Fils, AOC Chablis

Alue: Ranska, Bourgogne, Côtes d'Auxerre, Chablis

Tyyli: Valkoviini, Chablis

Rypäleet: Chardonnay (100%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 129 SEK (n. 13,79e) Systembolaget 23.7.2016

Perjantaipullo: Pfaff Pinot Blanc

Pfaff Pinot Blanc 2014

La Cave des Vignerons de Pfaffenheim on vuonna 1957 perustettu viininviljelijöiden osuuskunta, joka sijaitsee keskellä Alsacen aluetta Colmarin kaupungin eteläpuolella Pfaffenheimin kylän kupeessa. Osuuskunta on yksi Alsacen vanhimmista ja suurimmista. Se on myös työskennellyt laadun ja innovaatioiden eteen unohtamatta alueen pereinteisiä arvoja.

Pfaff Pinot Blanc valmistetaan Auxerrois- ja Pinot Blanc -lajikkeista, mikä on varsin tyypillistä Alsacessa. Eli vaikka Alsacen Pinot Blanceja usein markkinoidaan lajikeviineinä, ovat ne usein näiden kahden lajikkeen sekoituksia. Pfaffenheimin osuuskunta hoitaa sadonkorjuun aina käsin, niin myös tämän viinin kohdalla. Molemmat lajikkeet valmistetaan viiniksi omissa sammioissaan ja käyminen vie noin neljän viikon ajan. Tämän jälkeen viinit saavat levätä sakan päällä noin neljä kuukautta ja lopuksi vielä kypsyä viiden kuukauden ajan ennen sekoittamista ja pullotusta.

Viini on väriltään kirkasta, melko intensiivisen sitruunankeltaista ja taittuu kevyesti vihreän sävyihin.

Leveä ja runsas tuoksu on aromaattisen hedelmäinen, hieman eksoottinenkin. Siinä on aprikoosia, persikoita ja vihreitä omenoita sekä kypsiä sitruksia ja hieman ananasta. Lisäksi tuoksusta erottuu hieman tyylikästä pähkinäisyyttä, hentoa mausteisuutta ja makeaa kukkaisuutta.

Kuiva maku seurailee tuoksun eksoottisen hedelmäistä tyyliä. Kielellä on keltaisia kivellisiä hedelmiä, kuten luumua, aprikoosia ja persikkaa sekä kypsiä sitruksia, omenaa ja hieman hunajamelonia. Lisäksi löytyy kevyen mineraalisia ja mausteisia sekä kukkaisia vivahteita. Suutuntumaltaan viini on paksu ja hieman öljyinen, mutta silti varsin kevyehkö hedelmäpommi. Se saa hyvin ryhdikkyyttä raikkaan sitrusmaisesta hapokkuudesta ja kevyestä mineraalisuudesta. Jälkivaikutelma on pehmeä, kypsän hedelmäinen, omenainen ja aprikoosinen sekä hennon pähkinäinen ja mausteinen.

Pfaff Pinot Blanc tarjoaa runsaasti lajikkeelle tyypillisiä aromeita ja on yleisvaikutelmaltaan varsin tasapainoinen ja pehmeä viini. Se on samaan aikaan kevyehkö, mutta silti lähes pureskeltavan paksu ja miellyttävän täyteläisen oloinen. Alsacen edulliset Pinot Blanc valkkarit sopivat hyvin seurusteluviineiksi, sillä niiden runsas hedelmäisyys tuo viiniin hieman makeuden tuntua ja hapokkuutta löytyy useimmiten riittävästi tuomaan kokonaisuuteen tasapainoa. Ruokapöydässä viini pärjää yksinkertaisten kala- ja äyriäisruokien parissa, jopa parsan kaverina. Miksei myös joulupöydän kalaherkkujen kanssa. Hintaisekseen kelpo ostos.

Kouluarvosana: 8,5 Kaikessa yksinkertaisuudessaan miellyttävä ja tasapainoinen viini.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on edullinen ostos.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: La Cave des Vignerons de Pfaffenheim, AOC Alsace
Alue: Ranska, Alsace, Pfaffenheim
Tyyli: Valkoviini
Rypäleet: Pinot Blanc, Auxerrois
Pullo: 0,75 l
Hinta: 11,00e Alko 16.7.2016

Samalta tuottajalta:
Pfaff Pinot Gris 2013

Moscato d'Australia: McGuigan Black Label Moscato

McGuigan Black Label Moscato 2015

McGuiganin perhe on viljellyt viiniä jo kolmen sukupolven ajan. Brian McGuiganin vuonna 1992 perustama viinitalo McGuigan Wines on laajentunut historiansa aikana yhdeksi Australian suurimmista viinintuottajista. Vuonna 2002 yhtiön nimi vaihtui McGuigan Simeoniksi ja vuonna 2008 nykyiseen Australian Vintage Limited (AVL) -muotoon. 

Yhtiöllä on viinitarhoja Hunter Valleyn, Adelaide Hilsin ja Barossa Valleyn alueilla. AVL murskaa vuosittain noin 10 prosenttia koko Australian viininvalmistuksessa käytetyissä rypäleistä. McGuigan on AVL:n palkituin viinibrändi ja myös ainoa tuottaja, joka on palkittu International Wine & Spirit Competition -kilpailussa kolme kertaa vuoden parhaaksi viinintuottajaksi. 

McGuigan Black Label Moscato valmistetaan nimensä mukaisesti Muscat lajikkeesta. Siihen käytettävät rypäleet tulevat Etelä-Australian, Victorian ja New South Walesin alueilta. Viini valmistetaan modernein valmistusmenetelmin ja käyminen tapahtuu terästankeissa viileässä lämpötilassa rypäleen hedelmäisyyden säilyttämiseksi. Käyminen vie noin kahden viikon ajan ja se pysäytetään, kun viinin sokeripitoisuus on halutulla tasolla. Tämän jälkeen viini suodatetaan ja pullotetaan tuoreena.

Viinillä on puhdas ja kirkas, vihertävän vaaleankeltainen ja melko voimakas väri. Se on varsin pirskahtelevaa ja runsaasti kupliva, tuoden etäisesti mieleen jopa Moscato d'Asti jälkiruokaviinit.

Kevyehkö tuoksu on makeahkon sävytteinen, mutta myös raikkaan oloinen. Esiin nousee kypsiä hedelmiä mieleen tuovia aromeja, kuten sitruunaa, persikkaa ja aprikoosia sekä appelsiinin kuorta. Siinä on myös hieman parfyymisia piirteitä, hentoa hunajaisuutta ja häivähdyksiä vaaleista kukista.

Makea maku seurailee tuoksun aromeita kypsän hedelmäisenä. Kielellä on aprikoosia ja persikkaa, appelsiinia ja sitruunaa sekä appelsiinin kuorta. Myös tuoksun hunajaiset, vaalean kukkaiset ja makean parfyymiset vivahteet ovat läsnä myös maun puolella. Lisäksi löytyy vivahteita kuivatuista hedelmistä, etenkin rusinasta sekä hieman makean sävytteistä mausteisuutta ja ripaus myskiä. Viini on keskihapokas, makea ja keskitäyteläinen ja sen pirskahtelevuus tuo todella mieleen Moscato d'Astin. Hapokkuus ja pirskahtelevuus riittävät tuomaan kohtuullisesti raikkautta muuten makean olemuksen keskellä ja yleisvaikutelma onkin kohtuullisen tasapainoinen. Jälkivaikutelma on viipyilevä, makean hedelmäinen ja kukkaisen parfyyminen.

Kokonaisuutena Black Label Moscato on tuore ja makea, hieman liian yksinkertainen viini. Se jää mieleen lähinnä siitä, että se tuo etäisesti mieleen Moscato d'Astit. Plussaa siitä, että viinistä löytyy runsain mitoin lajikkeelle tyypillisiä aromeja ja se on yleisvaikutelmaltaan ihan kohtuullisen tasapainoinen. Alko on hinnoitellut viinin turhan korkealle. Black Label sopii hyvin viilennettynä seurusteluun makean ystäville, ehkä jopa hedelmien kaveriksi. Itse en tälle lämpeä, mutta tiedän useamman joka tästä pitää - onneksi makuasioista ei voi kiistellä.

Kouluarvosana: 7+ Simppeli makea valkoviini.
Hinta-laatusuhde: Ok - viini on hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: McGuigan Wines

Alue: Australia, Kaakkois-Australia

Tyyli: Valkoviini

Rypäleet: Moscato (Muscat) (100%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 9,99e Alko 10.11.2016

Ryhdikäs Pinot Blanc Itävallasta: Kracher Pinot Blanc

Kracher Pinot Blanc 2015

Kracherin viinitalo sijaitsee Illmitzin kylässä Seewinkelin alueella Itävallan Burgelandissa. Talon perusti Alois Kracher vuonna 1958 ja hänen poikansa Alois Kracher Junior siirtyi talon johtoon 1980-luvun alussa. Nuorempi Alois aloitti talon voimakkaan kehittämisen ja nosti Kracherin maailman makeiden viinien tuottajien eliittiin. Hän kuoli yllättäen vuonna 2007, minkä jälkeen hänen poikansa Gerhard Kracher astui isänsä saappaisiin.

Talolla on nykyisin 25 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto on noin 120 000 pulloa. Kracher on tunnettu makeista viineistä, joita talo tuottaa kahdella tyylillä. Toinen näistä on viinien kypsyttäminen pienissä tammiastioissa, joista viineihin irtoaa enemmän tammen aromeita. Toinen taas alueen perinteille uskollisempi tyyli, jossa kypsytys tapahtuu suurissa 500-3000 litran tammisammioissa, jolloin viinien hedelmäinen puoli on pääroolissa. Talon toimesta syntyy vuosittain noin 10-15 erilaista makeaa viiniä näillä kahdella menetelmällä.

Tarhoilla viljellään vaaleita lajikkeita, kuten Welschrieslingiä, Chardonnayta, Gewürztramineria, Scheurebea ja Muscat Ottonelia. Punaisista lajikkeista tärkein on Zweigelt. Puna- ja valkoviinien tuotanto on pienimuotoisempaa ja tuottajan sivuilla ei edes mainita tätä Alkoon syksyn aikana ilmestynyttä Pinot Blancia.

Viini on väriltään houkuttelevaa, intensiivisen kullankeltaista ja kirkasta.

Melko raikas tuoksu on avoin ja kosiskelee kypsän hedelmäisellä aromikkuudellaan. Esiin nousee päärynöitä, persikoita, aprikoosia ja keltaluumuja.

Kuiva maku on kypsän hedelmäinen ja kielellä vilisee hieman tutumpia ja eksoottisempia hedelmiä, kuten keltaluumua, aprikoosia ja persikkaa, päärynää ja omenaa sekä mangoa ja sitrushedelmiä. Lisäksi kielellä on kukkaisia, hennon pähkinäisiä ja kevyen ruohoisia vivahteita sekä hennon mausteisia ja hunajaisia piirteitä. Ryhdikäs hapokkuus tuo viinin muuten pehmeään suutuntumaan mukavasti ryhtiä ja tasapainottaa kypsän hedelmäisyyden tuomaa makeuden tuntua sekä riittää nostattamaan veden kielelle keskipitkän jälkimaun aikana. Loppu on päärynäinen, limettinen ja hennon mausteinen sekä mineraalinen.

Kracher Pinot Blanc on herkullinen, pirteän hedelmäinen ja uskomattoman tasapainoinen viini, josta löytyy myös sopivasti ryhtiä ja raikkautta. Tuoksu on melko hedelmävetoinen, mutta maun puolelta irtoaa sitten enemmän. Viini on myös varsin hapokas Pinot Blanciksi ja näin myös melko ryhdikäs, veden kielelle nostattava. Loistava viini ihan vain fiilistelyyn hyvässä seurassa, mutta myös ruokapöytään sopiva viini etenkin kalaruokien kaveriksi. Hyvä hinta-laatusuhde.

Viinin pariksi pääsi tällä kertaa lohisalaatti uppomunalla. Viinin pirteä hapokkuus ja runsas hedelmäisyys sopivat hyvin yhteen rasvaisen kalan kanssa. Viini pärjää myös varsin hyvin jopa uppomunan seurassa. Harmoninen ja tasapainoinen yhdistelmä. Kracher Pinot Blanc voisi toimia myös salaattia hieman tuhdimpien kalaruokien kaverina.

Kouluarvosana: 9- Eloisa ja pirteän hedelmäinen viini.
Hinta-laatusuhde: Erittäin hyvä - viini on edullinen ostos.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Weinlaubenhof Kracher, Qualitätswein Burgenland
Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
Alue: Itävalta, Burgenland
Tyyli: Valkoviini
Pullo: 0,75 l
Hinta: 13,98e Alko 24.9.2016

Klassikko-oluet: Founders Porter

Founders Porter

Moni panimo on saanut alkunsa perustajiensa intohimosta olueen. Näin myös Founders Brewing Company, jonka tarina alkoi vuonna 1997, kun kaksi ystävystä ja olutharrastajaa Dave Engbers ja Mike Stevens lopettivat päivätyönsä perustaakseen panimon. Michiganin Grand Rapidsissa sijaitseva panimo kuuluu nykyisin Yhdysvaltojen suurimpien käsityöläispanimoiden joukkoon. Espanjalainen perheyritys Mahou-San Miguel Group osti 30 prosentin osuuden Foundersista vuonna 2014.

Founders Porter on yksi panimon klassikoista, jota valmistetaan ympäri vuoden. Olut valmistetaan Münich- ja suklaamaltaista ja humalointi hoituu Crystalin, Willametten ja Nuggetin voimin ja katkeroita löytyy ihan kiitettävästi 45 IBUn verran. Millainen portteri sitten on kyseessä, ei muuta kuin selvittämään.

Lähes musta, todella tummanruskea ja läpinäkymätön olut kaatuu lasiin reilusti vaahdoten. Päälle muodostuva maitokahvinruskea, noin kahden sormen paksuinen, tiiviin pienikuplainen ja kermainen vaahtohattu viipyilee hiipuen hiljalleen. Lasin tyhjentyessä reunoille muodostuu runsaasti kaunista pitsiä.

Tuoksu on aromaattinen, paahteisen maltainen ja hieman makeahkon ruisleipäinen. Esiin nousevat aromit tuovat mieleen suklaan ja karamellin, kaakaoliköörin ja ruislimpun, kypsät ja kuivatut luumut sekä hieman yrttejä. Lisäksi taustalta löytyy paahteista espressoa, maitokahvia ja tummempaa suklaata, hieman vaniljaa, lakritsaa ja salmiakkia. Varsin runsas arominen olut ainakin tuoksun osalta.

Ensimaku on melko voimakkaan paahteinen ja tuo mieleen vahvan espresson, hieman karvaan tumman suklaan ja luumuliköörin. Paahtuneet, lähes palaneet maltaat muistuttavat ruislimppua ja jälkiuunileipää sekä niiden rapeaa kuorta, jopa tuhkaa. Kahvi on jo mainitun espresson lisäksi muutenkin selkeästi esillä, minkä lisäksi löytyy vaniljaisia ja maitosuklaisia sekä lakritsaisia ja salmiakkisia vivahteita. Kielellä on myös tummaa makean sävytteistä hedelmää, tuoksun kypsää ja kuivattua luumua. Humalan katkeruus on kohtalaista, mutta tuntuu tasaisesti alusta loppuun kuivakan yrttisenä ja ruohoisena. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen ja kermaisen pehmeä, pyöreä ja tasapainoinen. Hiilihapokkuus on keskivertoa. Viipyilevä jälkimaku on vivahteikas ja paahdettujen maltaiden hallitsema sekä hieman suklainen. Kielellä on myös hieman mämmiä ja savua.

Foundersin Porter on erittäin pätevä portteri. Se on ulkoasultaan tummanpuhuva ja houkutteleva sekä tuoksun ja maun osalta uskomattoman runsas ja moniulotteinen. Pääosan saavat paahtuneet ja palaneet, ruisleipäiset, suklaiset ja kahviset vivahteet, joiden alta paljastuu todella runsaasti ja monipuolisesti aromikkuutta. Foundersin portteri on Sinebrychoffin Porterin ohella suosikkini tässä kategoriassa, tosin monia oluita on vielä maistamatta. Toistaiseksi olen kuitenkin sitä mieltä, että rapakon takanakin osataan panna olutta. Erinomainen juoma sellaisenaan nautiskeluun ja tumman suklaan seuraan, miksei myös tummemmille liharuoille. 

Kouluarvosana: 10- Lähes täydellinen harmonia ja moniulotteisuus.
Hinta-laatusuhde: Erinomainen - olut on hintaluokkansa parasta antia.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Founders Brewing Company
Alue: Yhdysvallat, Michigan, Grand Rapids
Oluttyyppi: Porter
Maltaat: Münich ja Chocolate
Humalat: Crystal, Willamette ja Nugget
Alkoholi: 6,5 %
Pullo: 0,355 l
Hinta: 3,89e Alko 24.9.2016

Tuhti Syrah Rhônesta: E. Guigal Crozes-Hermitage

E. Guigal Crozes-Hermitage 2012

Rhônen viinialue on yksi ranskalaisista suosikeistani. Etenkin Pohjois-Rhônen Syrahit maistuvat usein sellaisenaan kynttilän valossa ja lähes poikkeuksesta tuhdimpien liharuokien seurassa. Myös Etelä-Rhônen punaiset sekoitteet ovat useimmiten varsin päteviä yleisviinejä liharuokien seuraan.

Koko Rhônen alueella on noin 60 000 hehtaaria viinitarhoja, josta vain 2400 löytyy Pohjois-Rhônesta. Huomattavasti suurempi Etelä-Rhône tunnetaan sekoiteviineistään ja alueen arvostetuin appellaatio lienee Châteauneuf-du-Pape. Pohjois-Rhône tunnetaan etenkin Syrah-lajikeviineistä, mutta valmistuupa siellä myös valkoviinejä. Arvostetuimpia alueita pohjoisessa ovat Côte-Rôtie ja Hermitage, jonka ympärille levittäytyvä Crozes-Hermitage kattaa 1200 hehtaarin alueellaan noin puolet Pohjois-Rhônesta. Rhônen viinintuotannosta yli 90 prosenttia on punaviiniä ja viljellyin lajike Grenache.

Olen kirjoittanut aikaisemmin arvion Alkon valikoimasta löytyvästä Guigalin Côtes-du-Rhône punkusta ja Systembolagetista mukaan tarttuneesta valkkarista. Nyt vuorossa on jälleen Systemistä mukaan tarttunut viini, tällä kertaa Pohjois-Rhônen puolelta. Viiniin käytettävät rypäleet kerätään keskimäärin 35-vuotiaista köynöksistä, jotka kasvavat pääosin jyrkillä rinteillä kalkkipitoisessa, kivisessä ja hiekkaisessa maassa. Käyminen tapahtuu ruostumattomissa terästankeissa ja maseraatio vie noin 3 viikon ajan. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään 18 kuukauden ajan tammitynnyreissä ennen pullotusta. Guigal valmistaa Crozes-Hermitage viiniä 245 000 - 500 000 pulloa vuodessa, mutta ilmoittaa vuoden 2012 valmistusmääräksi vain 40 000 pulloa.

Melko tumma, syvän rubiininpunainen viini kirsikan punaisin vivahtein. Reunoista erottuu myös hieman punatiiltä.

Tuoksu tuntuu elävän lasissa, alkuun se on runsas ja vivahteikas, kypsän hedelmäinen ja makeahkon mausteinen. Viinin saadessa ilmaa sen luonne muuttuu moniulotteisemmaksi. Esiin nousee maaperäisiä, aluskasvillisuuden ja soran mieleen tuovia vivahteita sekä hieman yrttejä ja pippuria. Kypsät ja tummat hedelmät tuovat mieleen karhunvatukat, luumut ja kirsikat sekä hieman mansikkaa. Kypsytys tuo mukaan makean mausteisia ja vaniljaisia sekä hennon savuisia ja tupakkaisia, jopa sikarilaatikkoisia vivahteita.

Täyteläinen ja tuhti maku seurailee tuoksua vivahteikkaana ja moniulotteisena, kielellä on kypsiä hedelmiä ja tammen tuomia vivahteita. Hedelmäinen puoli on esillä kirsikan, luumun ja karhunvatukan sekä mustaherukan muodossa, minkä lisäksi löytyy hienoista metsämansikkaisuutta ja  kukkaisuutta, etenkin orvokkeja. Tammi ja sen tuomat vivahteet puolestaan paahteisina, vaniljaisina ja makean mausteisina. Lisäksi kielellä on tuoksussa vastaan tulleita maanläheisiä vivahteita, hieman aluskasvillisuutta ja ja yrttejä sekä sikarilaatikkoa. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja runsas. Kirsikkainen hapokkuus ja tuntuvat, miellyttävän pehmeät tanniinit tuovat viinille hyvän rungon ja tasapainon. Jälkimaku on viipyilevä ja lämmin, muhevan ja tumman hedelmäinen, hieman karhunvatukkainen ja luumuinen sekä kuivatun hedelmäinen ja pippurinen.

E. Guigal Crozes-Hermitage on tasapainoinen ja harmoninen, tuhti ja täyteläinen Syrah. Viinissä on lievästi makean sävytteistä hedelmää ja hienosti integroitunutta tammea ja sen tuomia vivahteita. Vaikka kyseessä onkin varsin suuri tuottaja, löytyy viinistä kuitenkin persoonallisuutta. Se on loistava valinta liharuokien seuraan, mutta toimii myös nautiskelujuomana kynttilän valossa. Parinkympin hintaluokasta löytyy viinejä kevyistä täyteläisiin ja skaala on melko laaja. Tämä Crozes-Hermitage on hinta-laatusuhteeltaan hintaluokkansa parempaa puoliskoa.

Koska kyseessä on tuhti Syrah, valitsin sen kaveriksi tuhdin naudan ulkofileepihvin. Lisukkeina oli tällä kertaa punaviinikastiketta, valkosipulimaustevoita ja paahdettua sipulia sekä valkosipulikermaperunoita. Rosee liha toimii jälleen loistavasti pehmentäen viinin entisestään pehmeitä tanniineja. Aavistuksen makeahko kastike ja paahdettu sipuli sopivat myös hyvin viinin makumaailmaan. Valkosipuli saa aikaan ensin pientä kitkeryyttä, joka häviää kieleltä nopeasti. Guigalin Crozes-Hermitage on erinomainen pihviviini.

Kouluarvosana: 9 Viini on tasapainoinen, tyylikäs ja harmoninen.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa: 

Tuottaja ja luokitus: Domaine Etienne Guigal, AOC Crozes-Hermitage
Alue: Ranska, Rhône, Pohjois-Rhône, Crozes-Hermitage
Tyyli: Punaviini, Crozes-Hermitage
Rypäleet: Syrah (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 157 SEK (n. 19,23e) Systembolaget 19.3.2016

Samalta tuottajalta:
E. Guigal Côtes du Rhône Blanc 2014
E. Guigal Côtes du Rhône Rouge 2011

Tapaksia ja Cavaa: Anna de Codorníu Brut

Anna de Codorníu Cava Brut NV

Codorníun viinitalo sijaitsee Penedèsin alueelta Kataloniasta.  Talon pitkä historia sai alkunsa jo 1500-luvun puolivälissä ja nykyisin yli 450-vuotias talo on Espanjan vanhin perheyritys. Codorníu on myös 60 miljoonan pullon vuosituotannollaan maailman suurin perinteistä menetelmää käyttävä kuohuviinien tuottaja. Lisäksi Codorníun toimesta valmistettiin myös ensimmäinen espanjalainen kuohuviini vuonna 1872. Kerroin hieman pidemmin talon tarinasta aiemmin Clasico Seco Cavan arvostelussa.

Anna de Codorníu on ensimmäinen cava, jonka valmistuksessa käytettiin perinteisten cava-lajikkeiden lisäksi myös Chardonnayta. Viini saa nimensä Anna Codorníun mukaan. Hän oli viimeinen Codorníun suvun nimeä kantanut perillinen, ennen kuin meni vuonna 1659 naimisiin Miguel Raventósin kanssa. Tämän jälkeen talon omistajasuku on kantanut Raventósin nimeä.

Viiniin käytettävät rypäleet tulevat kahdelta hyvin erilaiselta alueelta. Chardonnay rypäleet kasvavat talon omilla tarhoilla Lleidan alueella, kun perinteiset Macabeo, Parellada ja Xarello taas Penedèsissä. Rypäleistä puristettu mehu käy viiniksi viileässä 15-17 asteen lämpötilassa, luonnollisesti jokainen lajike omissa tankeissaan. Käymisen päätyttyä lopullinen viini sekoitetaan ja pullotetaan sokerista ja hiivasta valmistetun licor de tiragen kanssa. Viini käy maanalaisten kellareiden viileässä 17 asteen lämpötilassa toiseen kertaan pulloissa. Viini saa kypsyä pulloihin muodostuvan hiivasakan päällä vähintään 12 kuukauden ajan. Tämän jälkeen sakka poistetaan pulloista ja viinin makeutta voidaan säädellä sokerilisäyksellä, jonka jälkeen pullot uudelleen korkitetaan.

Anna on väriltään kirkkaan oljenkeltaista ja hennosti vihertävää. Se välkehtii kauniisti kultaisin sävyin. Todella pitkään kestäviä, keskikokoisia kuplia muodostuu todella runsaasti.

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja esiin nousee sitruksia, limettiä ja hieman greippiä sekä omenoita ja häivähdys aprikoosista ja ananaksesta. Siinä on myös kukkaisia ja kypsytyksen tuomia paahteisia  sekä hennon pähkinäisiä vivahteita.

Erittäin kuiva maku on hienostuneen paahteinen ja raikkaan hedelmäinen. Kielellä on sitruksia, limettiä ja kypsiä omenoita, päärynöitä ja ananasta. Viinistä erottuu myös hieman mausteisia ja kevyen mineraalisia piirteitä. Sitrusmaisen pirteä hapokkuus ja pehmeät kuplat tekevät viinistä ryhdikkään ja tasapainoisen. Ne saavat veden nousemaan kielelle viipyilevää jälkimakua kohden. Loppu on kypsän hedelmäinen ja kypsytyksen tuomat paahteiset sävyt nousevat selkeämmin esiin tuoden mieleen jopa leivonnaiset ja pähkinät sekä aavistuksen Chardonnaymaista voita.

Ensivaikutelma pelkän ulkonäön osalta ei ole mitenkään erityinen, perus kuoharia lasissa. Tuoksukin on alkuun melko vaisu ja vasta Annan lämmetessä hieman, alkaa esiin nousemaan enemmän aromeja. Kielellä Anna sitten näyttääkin parhaat puolensa - viini on todella miellyttävä ja tasapainoinen. Yleisesti Anna on varsin ryhdikäs ja hintaisekseen oikein hienostunut cava. Viini on loistava valinta aperitiiviksi tai maljajuomaksi perus Freixenettien tilalle, mutta pärjää myös pikkupurtavien ja merenelävien kaverina. Anna on hintaluokassaan oikein mallikas viini.

Anna pääsi siis Savia Viva Xarel.lon tavoin näyttämään, miten pärjää tapasten kaverina. Pöytään oli katettu espanjalaista perunamunakasta, Manchegoa ja viikunahilloa, paprikalla maustettua Chorizosalamia, Serranon kinkkua ja melonia sekä marinoituja herkkusieniä ja oliiveja.

Toisin kuin Xarel.lo, Anna maistui mainiosti perunamunakkaan kaverina. Sen mineraalinen puoli korostui mukavasti ja paahteiset vivahteet sopivat hyvin munakkaan seuraan. Molemmat viinit viihtyivät Manchegon kaverina, kunhan yhdistelmästä jätti pois viikunahillon. Anna toimi myös  kinkun ja melonin kanssa loistavasti sekä salamin seurassa, etenkin jos salamin laittoi Ciabatta viipaleen päälle. Marinoitujen sienten ja oliivien kanssa Anna ei ollut kotonaan ennen kuin sienen nautti leivän kanssa, jolloin yhdistelmä olikin oikein maukas. Anna oli näin Savia Vivaa monipuolisempi viini tapas pöytään, mutta tarjoiltavat ruoathan luonnollisesti vaikuttavat viini valintaan.

Kouluarvosana: 8,5 Laadukas ja todella hienostunut cava hintaisekseen.
Hinta-laatusuhde: Erittäin hyvä - viini on hintaluokkansa parasta antia.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Codorníu, DO Cava
Alue: Espanja, Katalonia
Tyyli: Kuohuviini, Cava
Rypäleet: Chardonnay (70%), Parellada (15%), Xarel.lo & Macabeo (15%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 11,48e Alko 1.9.2016

Samalta tuottajalta:
Codorníu Clasico Cava Sec NV

Tapaksia ja valkoviiniä: Savia Viva Familia Xarel.lo

Savia Viva Familia Xarel.lo 2015

Parés Baltà on vuonna 1790 perustettu perheomisteinen viinitalo, joka sijaitsee Penedèsin alueella Koillis-Espanjassa Barcelonan lähistöllä. Kaikki talon viinit valmistetaan omien tarhojen rypäleistä ja viljely hoidetaan aina luonnonmukaisesti.

Talolla on 174 hehtaaria viinitarhoja, jotka jakaantuvat viiden tilan alueelle. Tarhat sijaitsevat vaihtelevasti 170-750 metrin korkeudella merenpinnasta, noin kymmenen kilometrin päässä Välimeren rannikolta. Koska tarhat sijaitsevat eri korkeuksilla ja niiden välillä on korkeita kukkuloita, ovat niiden ilmastotkin toisistaan poikkeavia. Viiniä viljelläänkin niin välimerellisessä kuin mannerilmastossa sekä näiden välimuodossa. Lisäksi korkeammalla sijaitsevilla tarhoilla rypäleet kypsyvät hitaammin ja ovat usein valmiita poimittaviksi 3-6 viikkoa alemmalla sijaitsevien tarhojen jälkeen.

Parés Baltàlla on erityinen suhde Suomeen. Tämä alkoi vuonna 1971, jolloin Joan ja Maria Angels Cusiné viettivät häämatkaa kiertäen Skandinaviaa asuntoautolla. Suomessa he ihastuivat kulttuuriin, ihmisiin ja ruokaan, jotka tekivät heihin lähtemättömän vaikutuksen. Yhdeksän kuukautta Suomen vierailun jälkeen syntyi parin ensimmäinen lapsi. Nyt yli 40 vuotta myöhemmin pariskunnan pojat, Joan ja Josep Cusiné Carol johtavat perheyritystä. Talon viininteosta vastaavat puolestaan veljesten vaimot, Elena Jiménez ja Marta Casas.

Savia Viva on Parés Baltàn tuoteperhe, joka koostuu luomuviineistä. Tämä viini on Xarel.losta valmistettu puhdas lajikeviini ja ainoa sellainen monopolimme valikoimissa. Xarel.lo kuuluu Penedèsin tärkeimpiin lajikkeisiin ja se on Macabeon ja Parelladan ohella perinteinen Cavan, espanjalaisen kuohuviinin valmistukseen käytettävä lajike. Cavaan lajike tuo aromaattisuutta, rakennetta ja alkoholia. Familia Xarel.lo valmistetaan viileässä lämpötilassa terästankeissa, jotta lajikkeen luontainen hedelmäisyys säilyy. 

Kirkas, melko vahvan ja intensiivisen kullankeltainen, puhdas väri.

Freesi tuoksu on aromeiltaan melko simppeli ja tuo mieleen lähinnä hedelmiä, kuten sitruksia, omenaa ja persikkaa sekä hieman päärynää. Kun viini lämpenee hieman, löytyy tuoksusta myös valkoherukkaisia ja yrttisiä häivähdyksiä.

Kuiva maku jatkuu tuoksun viitoittamalla tiellä. Kielellä on hedelmiä, kuten omenoita, persikoita, sitruksia, etenkin sitruunaa sekä hentoa valkoherukkaisuutta, mutta tuoksua hieman kypsemmän sävytteisenä. Siinä on myös runsaasti yrttisiä sävyjä sekä hentoa mineraalisuutta. Sitrusmainen hapokkuus tuo viiniin mukavasti ryhtiä ja eloisuutta. Jälkimaku on keskipitkä, aavistuksen öljyinen ja kevyen yrttinen. Lopussa erottuu myös sitruksia, valkoherukoita ja päärynää.

Savia Viva Familia Xarel.lo on raikas ja virkistävä viini. Se ei ole mikäään tyylikäs ja hienostunut juhlapöydän juoma, vaan pikemminkin laadukas ja tasapainoinen, miellyttävä seurustelu viini. Ruokapöydässä viinin paikka löytyy kevyempien annosten, kuten salaattien, kala- ja äyriäisruokien kaverina. Hintaluokassaan oikein mainio tuttavuus.

Mikä olisikaan parempi pari espanjalaisille viineille, kuin pöytä täynnä tapaksia - herkullista pientä purtavaa. Tällä kertaa pöydässä oli perunamunakasta, Manchego-juustoa ja viikunahilloa, paprikalla maustettua Chorizo salamia, Serranon kinkkua ja melonia sekä marinoituja oliiveja ja herkkusieniä. Kun pöydässä on erilaista syötävää ja muutama erilainen viini, on isommallakin porukalla hauska maistella mikä ruoka toimii minkäkin viinin kanssa.

Savia Viva Xarel.lo sai hyvän parin Manchegosta - yhdistelmä oli miellyttävä ja jälkivaikutelma raikas ja yrttinen. Kun juuston seuraan lisäsi hilloa, ei pari valjakko enää maistunutkaan. Viini pärjää mukavasti myös marinoitujen oliivien ja herkkusienten kanssa. Etenkin sienet ciabattan päällä maistuvat herkulliselta. Serranon kinkku, chorizo salami ja perunamunakas eivät puolestaan ole yhtä hyvää pataa tämän viinin seurassa, sillä niiden maut ovat liian voimakkaita. Toinen viini, jota tapasten kanssa nautittiin oli Anna de Codorníu, josta lisää seuraavalla kerralla.

Kouluarvosana: 8+ Miellyttävä, hieman yksinkertainen viini.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Parés Baltà, DO Penedès

Alue: Espanja, Katalonia, Penedès

Tyyli: Valkoviini

Rypäleet: Xarel.lo (100%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 8,59e Alko 1.9.2016

Syksyn viinit: Vivaldi Passatempo

Vivaldi Passatempo 2013

Vivaldi Passatempo on edullinen Appassimento-menetelmällä valmistettu viini Veneton alueelta Italiasta. Termi "Appassimento" viittaa rypäleiden kuivaamiseen ennen puristamista. Tällä menetelmällä valmistetaan myös Valpolicellan alueen kuninkaallinen parivaljakko Amarone ja Recioto. Tosin näiden kahden klassisen viinin valmistuksessa rypäleitä kuivataan 3-4 kuukauden, eli yli sadan päivän ajan. Sitten on tietenkin köyhän miehen Amarone, eli Ripasso, jonka valmistuksessa perusviini käy toiseen kertaan Amaronen valmistuksesta jääneen kuorimäskin kanssa. Koska nämä viinit ovat DOC-luokiteltuja, on niiden valmistus tarkkaan valvottua.

Sitten tulevat nämä Ripassoakin edullisemmat Appassimento-viinit, jotka ovat IGT-luokiteltuja ja näin niiden valmistuskin on vapaampaa. Kun rajoitteita ei juurikaan ole, voi tuottaja kuivata hyvin pienen määrän viiniin käytettäviä rypäleitä vaikka vain päivän tai parin ajan ja kutsua näin viiniään Appassimentoksi. Eli viinipullon etiketissä esiintyvä "Appassimento" ei kerro mitään viinin laadusta tai siihen käytettyjen kuivattujen rypäleiden määrästä tai kuivaus ajasta. Ainoastaan sen, että viiniin on käytetty ainakin pieni osa kuivattuja rypäleitä.

Vivaldin viiniliikkeen toiminta alkoi vuonna 2004. Se sai alkunsa projektista, jonka tavoitteena oli tuottaa laadukkaita viinejä hyvällä hinta-laatusuhteella Valpolicellan alueen tarhoilta tarkasti valikoiduista rypäleistä. Vivaldi toimii yhteistyössä paikallisten osuuskuntien kanssa, joilta se myös  ostaa tarvitsemansa rypäleet. Viinien valmistuksessa Appassimento-menetelmä on tärkeässä roolissa Vivaldilla, joka myös valvoo viiniensä tuotantoketjua tarhoilta pulloon ja hoitaa yksinoikeudella niiden markkinoinnin ja jakelun.

Viineihin käytettävät rypäleet tulevat pääosin Valpolicellan alueelta Venetosta. Tarhat sijaitsevat noin 100-350 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja maaperät vaihtelevat kalkkipitoisesta savimaahan. Valpolicellan alueen ilmasto sopii erinomaisesti viininviljelylle, sillä vuoristo suojaa sitä viileiltä pohjoistuulilta ja Garda-järvi luo otollisen mikroilmaston. Vivaldin tuotannossa käytettävät köynökset ovat keskimäärin 20-25-vuotiaita. Lisäksi runsas auringonpaiste ja raikkaat tuulet antavat hyvän lähtökohdan rypäleiden kuivattamiselle. 

Vivaldi Passatempo valmistetaan Valpolicellan alueen perinteisistä punaisista lajikkeista. Rypäleet poimitaan käsin ja 30 prosenttia niistä kuivataan 24 päivän ajan, jotta viiniin saataisiin enemmän täyteläisyyttä ja makua. Tämä on huomattavasti lyhyempi aika, kuin Amaroneen käytettävien rypäleiden kuivaukseen käytetty aika. Käyminen tapahtuu sammioissa 25-28 asteen lämpötilassa ja maseraatio kestää 10 päivän ajan. Kypsytys tapahtuu vanhoissa tammitynnyreissä, joissa viini käy läpi myös malolaktisen käymisen. Kuuden kuukauden tammikypsytyksen jälkeen seuraa vielä kolmen kuukauden pullokypsytys, ennen kuin viini lasketaan myyntiin. 

Viini on väriltään syvän tummanpunaista ja lähes läpinäkymätöntä, mutta valoa vasten väri vaalenee lasin reunoja kohti kirsikanpunaisiin sävyihin.

Tumman sävytteinen ja makean mausteinen tuoksu tuo mieleen kypsät hedelmät, kuten kirsikat ja luumut. Tuoksusta erottuu myös kevyen paahteisia, nahkaisia ja vaniljaisia piirteitä sekä häivähdyksiä kuivatuista luumuista ja kahvista. Yleisilmeeltään tuoksu on hieman makeahko ja miellyttävä.

Melko täyteläinen maku seurailee tuoksua tumman ja kypsän hedelmäisenä ja marjaisena. Kielellä on makeaa kirsikkaa ja kirsikkahilloa, luumua sekä häivähdyksiä kuivatuista hedelmistä. Myös tuoksun makean sävytteinen mausteisuus ja hento paahteisuus ovat selkeästi läsnä. Viinin pehmeä, kohtuullinen tanniinisuus ja kirsikkainen hapokkuus tarjoavat kohtuullisen ryhdikkään selkärangan, joka kantaa pitkään viipyilevään jälkimakuun. Maku muuttuu lopussa kuivemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Esiin nousee nahkaisia ja kevyen savuisia vivahteita, hieman kuivakkaa tammea ja karhunvatukoita ja makeaa mausteisuutta, hieman kaneliakin sekä häivähdyksiä mustasta mullasta.

Vivaldi Passatempo on mehevän hedelmäinen ja hieman makeahko, mutkaton arkiviini. Maku muuttuu loppua kohden hieman kuivemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi, mutta viini ei siltikään jää sen kummemmin mieleen, löytyyhän näitä kympin Appassimentoja Alkon hyllystäkin useampia. Mikäli pidät uuden maailman edullisista viineistä ja eurooppalaiset eivät oikein nappaa, kokeile tätä. Passatempo on helppo viini, joka sopii näin pimenevinä syysiltoina kynttilän valossa nautittavaksi, löytyyhän viinistä hieman jouluista makeaa mausteisuutta. Ruokapöydässä viini voi puolestaan löytää kaverin yksinkertaisista liha- ja pataruoista sekä pastoista.

Kouluarvosana: 8 Mehevä, simppeli Appassimento.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - kympin hintaluokassa keskitasoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Vivaldi Wines, IGT Rosso Veneto

Alue: Italia, Veneto

Tyyli: Punaviini, Appassimento

Rypäleet: Corvina (50%), Rondinella (30%), Corvione (10%) + muut paikalliset lajikkeet (10%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 9,99e Alko 13.8.2016

Tuhti luomupunkku Provencesta: La Bastide Blanche

La Bastide Blanche Rouge 2013

Tämä viini vei huomioni ensimmäisen kerran jo viime keväänä poiketessani Systembolagetissa Haaparannalla. Se ei kuitenkaan lähtenyt vielä tuolloin mukaan, mutta palasi jälkikäteen kummittelemaan mieleeni. Viini tulee Ranskan Provencen tunnetuimmalta ala-alueelta Bandolista ja Provencehan tunnetaan ennen kaikkea roseeviineistään, jotka edustavat jopa yli 80 prosenttia alueen viinintuotannosta. Lisäksi alueella tuotetaan pieniä määriä valkoviinejä ja vielä vähäisemmissä määrin punaviiniä. Miksi viini sitten aiheutti niin paljon kiinnostusta? En ole aikaisemmin maistanut Provencen alueen punaviinejä kiitos Alkon, jonka valikoimasta löytyy vain muutama alueen roseeviini. No, pakkohan tätä oli sitten alkukesästä pullollinen käydä hakemassa ja nyt iltojen pimetessä oli otollinen aika korkata pullo.

Bastide Blanchen tarina alkoi vuonna 1972, jolloin Bronzon perhe osti tilan ja kymmenen hehtaaria viinitarhoja Bandolin alueelta. Nykyisin talolla on Välimerta kohti laskevilla rinteillä noin 30 hehtaaria viinitarhoja. Köynökset ovat keskimäärin 30-vuotiaita, mutta vanhimmat jopa 60-vuotiaita. Ne kasvavat pääosin kalkkikivisessä maaperässä yhdellä Ranskan aurinkoisimmalla alueella, jonka lämmintä ilmastoa viileät merituulet tasapainottavat kesäisin.

Kaikki tilan viinit valmistetaan Bandolin tiukan AOC-luokituksen vaatimusten mukaan. Lisäksi luonto saa ohjailla rypäleiden kehittymistä, sillä kaikki tilan viininviljely ja -tuotanto hoidetaan täysin luonnonmukaisin menetelmin. Tavoitteena onkin valmistaa viinejä, jotka ilmaisevat mahdollisimman hienosti Bandolin alueen persoonallista terroiria.

Tärkein punainen lajike on Mourvèdre, jonka lisäksi viljellään mm. Grenachea ja Cinsaultia sekä valkoisia Clairettea, Ugni Blancia ja Bourboulencia. Satomäärät pidetään alhaisina ja ne ovat korkeintaan 35 hl/ha. Rypäleet kuljetetaan tilalle pienissä laatikoissa ja ne lajitellaan kolmeen kertaan. Vain terveet ja hyvälaatuiset rypäleet käytetään viineihin.

Bastide Blanchen rosee- ja valkoviinit valmistetaan viileässä lämpötilassa terästankeissa, joissa niitä myös lopulta kypsytetään 5-10 kuukauden ajan. Punaviinien kohdalla maseraatio vie noin kolmisen viikkoa ja lämpötilaa valvotaan tarkasti koko käymisprosessin ajan. Punaviinien kypsytys tammitynnyreissä vie 18-24 kuukauden ajan. La Bastide Blanche Rouge valmistetaan pääosin Mourvèdre-lajikkeesta ja rypäleet siihen kerätään pääosin vanhimmista köynöksistä. Loppuosa koostuu Grenachesta ja pienistä määristä Syrahia ja Cinsaultia. 

Aavistuksen utuinen viini on syvän sinipunaista. Väri vaalenee lasin reunoja kohti kirsikanpunaiseen ja taittuu kevyesti tiilen sävyihin.

Tuoksu on heti avaamisen jälkeen hieman sulkeutunut, mutta esiin nousee hennon nahkaisia ja maanläheisiä vivahteita. Viinin saadessa ilmaa tuoksu tuo mieleen paahteisen tammen ja nahan. Myös maaperäiset vivahteet ovat tallella multaisina ja tomuisina sekä hieman kasvillisina. Viinin avautuessa kunnolla esiin nousee tumman hedelmäisiä, etenkin luumuisia ja kirsikkaisia vivahteita sekä kukkia, kuten laventelia. Taustalla häivähtelee myös mokkaisia ja hieman lantaisiakin piirteitä. Tuoksu on lopulta kunnolla avautuessaan kehittyneen oloinen ja moniulotteinen.

Myös maku on heti avaamisen jälkeen varsin tiukka, runsaan tamminen ja mausteinen, hieman pippurinen sekä maanläheinen ja tuo mieleen kasvien vihreät varret. Hedelmäisyys pysyttelee taustalla melko kevyenä ja tuo mieleen mustaherukat, kypsät luumut, kirsikat ja karhunvatukat. Viini on erittäin tanniininen ja hapokas. Tanniinit ovat todella voimakkaat ja kuivaavat koko suun täysin, ikeniä kiristää ja suuta kuivaa. Viipyilevä loppu on täysin kovien tanniinien armoilla, mutta erottuupa lopusta myös tammisia ja paahteisia sekä kirpsakan marjaisia vivahteita. Yön aikana viini kuitenkin avautui - tanniinit ovat pehmenneet ja viini on uskomattoman tasapainoinen ja moniulotteinen hedelmäisen puolen noustessa paremmin esiin ja kypsytyksen tuomien aromien löytäessä tasapainon. Kielellä on nyt myös yrttisiä ja kevyen nahkaisia sekä kuivatun hedelmäisiä vivahteita.

Ajattelin ensin, että viini on aivan liian nuori juotavaksi, sillä en dekantoinut sitä. Tanniinit olivat todella kireät ja suun kuivattavat, jopa raa'an oloiset. Seuraavana päivänä viini oli kuin eri tavaraa. Se oli avautunut ja vaikutelma oli todella tasapainoinen, rustiikkinen ja hienostunut. Viini kaipasikin vain ilmaa, eli se olisi pitänyt kaataa karahviin muutamaa tuntia ennen nauttimista. Toisaalta viinin rakenne mahdollistaisi myös varastoinnin ja muutama vuosi kellarissa voisi tehdä sille hyvää. Alkuun viini ei siis vakuuttanut, mutta saadessaan ilmaa, osoittautui tämä ensimmäinen maistamani Provencen punaviini todella miellyttäväksi ja mieleenjääväksi tuttavuudeksi. Viini on kotonaan verisen pihvin tai vähintäänkin roseeksi jätetyn lihan seurassa, mutta kunnolla avautuessaan se sopii myös nautiskeluun tuhdimpien viinien ystäville.

Viini sai seurakseen paistettua lampaan ulkofileetä, palsternakkapyreetä, punaviinikastiketta ja paistettua pinaattia. Viini on lähes täydellisen tasapainoinen pari roseeksi jätetylle lihalle. Sen mausteiset ja pippuriset sekä paahteiset ja yrttiset vivahteet tukevat hienosti lampaan makua. Viini sopii myös lautaselta löytyvien lisukkeiden kanssa, etenkin sen maanläheiset piirteet pinaatin kaverina. Vahva punaviinikastike sopii luonnollisesti hyvin tälläisen rotevamman viinin seuraan ja palsternakkapyree tekee kokonaisuudesta jännittävän. Herkullinen viini lampaalle ja riistalle sekä muille aromikkaammille liharuoille.

Kouluarvosana: 9 Harmoninen ja rustiikkinen, varsin mielenkiintoinen viini.
Hinta-laatusuhde: Melko hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Domaine de la Bastide Blanche (Earl Bronzo), AOC Bandol

Alue: Ranska, Provence, Bandol

Tyyli: Punaviini

Rypäleet: Mourvèdre (78%), Grenache (16%), Syrah (4%), Cinsault (2%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 169 SEK (n. 18,49e) Systembolaget 11.6.2016