perjantai 31. elokuuta 2018

Berlucchi Franciacorta '61 Satèn

Berlucchi Franciacorta '61 Satèn

Guido Berlucchi on perheomisteinen kuohuviinitalo, jonka historia yltää 1950-luvun loppupuolella. Vuonna 1955 1500-luvulla rakennetun linnan isäntä, Guido Berlucchi ja nuori enologi Franco Ziliani löivät hynttyyt yhteen ja päättivät valmistaa laadukasta kuohuviiniä Franciacortan alueella, joka tunnettiin tuolloin lähinnä pöytäviineistä. Muutaman huonomman satovuoden jälkeen Berlucchin ensimmäinen 3000 pullon erä kuohuviiniä korkitettiin vuonna 1961 ja näin syntyi Italian nykyisin arvostetuin kuohuviini, Franciacorta.


'61 Satén on valmistettu 100-prosenttisesti Chardonnay-lajikkeesta ja rypäleet valitaan parhailta tarhoilta 19 kylän alueelta Franciacortan alueelta. Käyminen tapahtuu terästankeissa ja toinen käyminen luonnollisesti pulloissa, joissa viini kypsyy sakan päällä vähintään 24 kuukauden ajan. Korkin vaihdon jälkeen viini kypsyy vielä vähintään kaksi kuukautta pulloissa ennen myyntiin laskua. 

Puhdas, vaalean oljenkeltainen väri häivähtää intensiivisen kultaisiin sävyihin. Pienet ja pitkäkestoiset kuplat nousevat runsaina ja tasaisina virtoina juoman pinnalle. Freesi ja pirteän hedelmäinen tuoksu on runsas arominen, mutta hillitty ja elegantti. Se tuo mieleen kypsät keltaiset hedelmät ja tropiikin, keltaisen omenan, persikan, ananaksen ja aprikoosin sekä freesimmän sitruksen, vihreän omenan ja päärynän. Lisäksi tuoksusta löytyy vienoa paahteisuutta, briossia ja croissantia, hentoa mausteisuutta ja mineraalisia häivähdyksiä.


Erittäin kuiva, freesin hedelmäinen, tuntuvan mineraalinen ja lempeän paahteinen maku seurailee tuoksua. Kielellä on pirteää vihreää omenaa ja päärynää, greippiä, sitruunaa ja limettiä, taaempana kypsempää persikkaa, aprikoosia ja sitruksia sekä hieman ananasta ja mangoa. Kieleltä löytyy myös hienostunutta paahteisuutta, makeita leivonnaisia, briossia, pähkinää ja hieman taikinaa sekä tuntuvaa kivistä mineraalisuutta, mausteisia vivahteita ja aavistus bitteristä yrttiä. Suutuntuma on samaan aikaan niin pirteä ja ryhdikäs kuin kuohkean kermainen ja samettisen pehmeä. Kielelle jää viipyilemään kypsiä omenoita ja persikoita, sitruksia, kevyen mausteisia ja miellyttävän paahteisia vivahteita sekä virkistävää mineraalisuutta. 

Kokonaisuutena '61 Satén on hienostunut ja tyylikäs, harmoninen ja hyvin puhdaspiirteinen kuohuviini, joka ei kalpene saman hintaluokan samppanjoidenkaan rinnalla. Hyvin herkullinen Franciacorta, joka sopii juhlaviin hetkiin niin aperitiiviksi ja maljajuomaksi kuin ruokapöytään. Viinille löytyy hyviä pareja niin kala- ja äyriäisruokien, mädin ja vaaleiden liharuokien joukosta. 19 euroa tästä viinistä tuntuu halvalta ja siihen verrattuna Alkon 35 euroa alkaa olemaan jo varsin suolainen hinta.

Kouluarvosana: 9+  Loistava, hienostunut kuohuviini.
Hinta-laatusuhde: 19,01e - Lähes täydellinen - hintaluokkansa parasta antia.
Hinta-laatusuhde: 34,90e - Ok - hieman hintava. 

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Guido Berlucchi, DOCG Franciacorta
Alue: Italia, Lombardia, Franciacorta
Tyyli: Kuohuviini, Franciacorta, Franciacorta Satèn
Rypäleet: Chardonnay 100%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 19,01e (16,94e + toimituskulut n. 2,07e) eräs nettikauppa 31.5.2018 (Alko 34,90e)

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Oululaiset oluet: Sonnisaari Juomahammas II

Sonnisaari Juomahammas Oaked Imperial Porter II Matured With Whisky Barrel Chips

Sitten vuorossa olisi Sonnisaaren Juomahampaan viskiversio. Samea olut on väriltään mustaa, valoa vasten reunoilta punertavan tummanruskeaa. Päälle muodostuu noin sentin paksuinen, punertavan rusehtava, tiivis vaahtohuppu, joka laskeutuu hiljalleen ohuemmaksi hunnuksi juoman pinnalle.

Tuoksu on runsas ja vivahteikas, paahteinen ja suklaamaltainen. Kypsytyksessä käytetyt viskitynnyrilastut erottuvat vienosti taustalla tammisen vaniljaisina ja mausteisina vivahteita sekä itse viskin muodossa. Humalointi erottuu kevyemmin; hentoa pihkaa, puuta ja mausteita, aavistus kukista, pippurista ja yrteistä. Lisäksi tuooksussa on tummaa luumu-hedelmää, kahvia ja tuoretta lakritsaa sekä hieman kypsää sitrusta.


Maku on täyteläinen ja pehmeä ja kieleltä löytyy suklaata, vahvaa espressomaista kahvia, hieman karamelliä ja vaniljaa, suolaista lakritsaa ja salmiakkia, hieman nokea, ruisleivän kuorta ja kypsää luumua. Humalointi on varsin reilua ja tuntuu kielellä sitruunaisena ja greippisenä, tumman hedelmäisenä, yrttisenä, puisena ja hennon pihkaisena. Myös vivahteet viskistä ja tammesta ovat läsnä kielellä. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, lempeä ja hieman kuohkea. Alkoholi erottuu lievänä lämpönä, muttei häiritsevästi. Runsas ja viipyilevä jälkimaku tarjoilee vaniljaista tammea, hieman karamellia ja suklaata, kahvia ja paahteisia vivahteita, hieman kitkerää yrttiä sekä kypsää ja kuivattua luumua.

Kokonaisuutena Juomahampaan viskiversio on erittäin hyvä olut tyylilajissaan. Oluen aromit ja maut ovat kirjavia ja monitahoisia, vaikutelma on kaikin puolin tasapainoinen ja toimiva. Onnistunut olut, johon oli mukava tutustua, mutta parempiakin on vastaan tullut. Mielestäni tämä on lähes hintansa arvoinen, vaikka kahdeksan euroa onkin loppupeleissä iso raha pienestä olutpullosta.

Miten Sonnisaaren Juomahammas Whisky- ja Sherry Oloroso sitten eroavat toisistaan? Viski-versio oli kielellä makeampi, pehmeämpi ja lempeämpi, sherry-versio kuivempi ja katkeroisempi. Molemmat oluet olivat täyteläisiä ja runsaita, mutta viski-versio tuntui hieman kevyemmältä. Molemmat oluet olivat yli vuosi ostamisen jälkeen hyvässä vedossa ja mielestäni hyvin onnistuneita tuotteita. Omaan makuuni Whisky-versio kuitenkin upposi hieman paremmin. 

Kouluarvosana: 9,5 Loistava, hienosti kypsynyt Imperial Porter.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - lähes hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Alue: Suomi, Oulu
Oluttyyppi: Imperial Porter
Maltaat: N/A
Humalat: Summit, East Kent Goldings
Alkoholi: 11,0%
Pullo: 0,33 l

tiistai 28. elokuuta 2018

Oululaiset oluet: Sonnisaari Juomahammas I

Sonnisaari Juomahammas Oaked Imperial Porter I Matured With Sherry Oloroso Barrel Chips

Oululainen Sonnisaari julkaisi kevään 2017 aikana kolme eri versiota Juomahammas Imperial Porterista. Yksi näistä oli perusversio ja kaksi muuta Oloroso sherry- ja viski-tammilastujen kanssa kypsytettyjä. Ensin mainittua valmistui ilmeisesti 20 litran tynnyrillinen ja näitä tammilastujen kanssa kypsytettyjä noin 800 pulloa molempia. Sherry- ja viski-versiot tarttuivat mukaani tuolloin ja ne ehtivätkin muhia yli vuoden varastossa, ennen kuin päätin ne korkata.


Lähes musta, hyvin tumma punertavan colanruskea olut on utuista. Päälle muodostuu ohut toffeen värinen, kuohkea ja pienikuplainen vaahtokruunu, joka kestää varsin pitkään. Tuoksu on miellyttävä, lempeä ja hieman makeahko. Valmistuksessa käytettyjen sherrytynnyri-lastujen tuomat vivahteet ovat selkeästi läsnä ja tuoksusta voi aistia sherrylle tyypillisiä oksidoituneita vivahteita, pähkinää ja mantelia. Siinä on myös tammea, paahteista ja suklaista mallasta, vahvaa kahvia ja tummaa suklaata, hieman lakritsaa, tuoretta ruisleipää ja tummaa hedelmää. Humalointi erottuu pihkan, puun ja sitruksen muodossa.

Runsas ja täyteläinen maku on hyvin paahteinen, osin jopa palaneen maltainen. Kielellä on paahtuneen ja palaneen maltaan lisäksi hieman nokea ja nokipannukahvia, vahvaa espressoa, lakritsaa ja tumman ruislimpun kuorta, kypsytyksessä käytettyjen puulastujen tuomia sherrymäisen hapettuneita, kuivia ja pähkinäisiä vivahteita sekä hieman tammea. Humalointi on reilua ja katkerot ovat läsnä voimakkaina alusta loppuun. Aromipuolella humalointi tuo mieleen puun, pihkan ja sitruksen sekä mausteet. Häivähtääpä kielellä myös hieman bitteristä yrttiä ja karvasta tummaa suklaata. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, yleisilmeeltään kuivahko. Alkoholi tuntuu lämpönä etenkin loppua kohden. Hyvin intensiivinen ja kestävä jälkimaku on katkeroinen, paahdetun ja palaneen maltainen ja lopussa kielellä on myös vahvaa kahvia, hieman salmiakkia, greippistä sitrusta, bitteristä yrttiä, hieman tinjamia ja kitkerää nokea.

Kokonaisuutena hyvin intensiivinen ja onnistunut, kuiva ja katkeroinen, omalla tavallaan persoonallinen olut. Koko olemus on hyvin runsas ja vahva niin aromien kirjon kuin rungon osalta. Kypytysvaiheessa käytettyjen tammilastujen tuomat vivahteet ovat selkeästi läsnä, mutta hyvin osana kokonaisuutta. Kaikin puolin toimiva ja maukas olut, joka on yli vuoden varastoinnin jälkeenkin erinomaisessa vedossa. Kahdeksan euron arvoiseksi en tätä olutta osaa kuitenkaan arvostaa.

Kouluarvosana: 9 Erinomainen, hienosti kypsynyt Imperial Porter.
Hinta-laatusuhde: Ok - hieman kallis.

Jotain pientä infoa:

Alue: Suomi, Oulu
Oluttyyppi: Imperial Porter
Maltaat: N/A
Humalat: Summit, East Kent Goldings
Alkoholi: 11,0%
Pullo: 0,33 l

perjantai 24. elokuuta 2018

Zuccardi Serie A Torrontés

Zuccardi Serie A Torrontés 2017

Argentiinalaisen Zuccardin viinit ovat kohtuullisen hyvin esillä Alkon valikoimassa, josta löytyy tällä hetkellä toistakymmentä viiniä tältä tuottajalta. Serie A Torrontés valmistetaan tarkasti valituista rypäleistä, jotka tulevat Cafayaten alueelta Saltasta. Sadonkorjuu hoituu käsin ja rypäleistä puristettu mehu käy viiniksi 15-18 asteen lämpötilassa. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään puolen vuoden ajan sakan päällä ennen pullotusta.


Vihertävän keltainen, vaalea ja tuore väri. Pirteä ja kesäinen, runsaan hedelmäinen ja sitruksinen tuoksu on hyvin aromaattinen. Siitä erottuu limettiä ja sitruunaa, vihreää omenaa ja aprikoosia sekä kukkaisia vivahteita, kevyttä mausteisuutta ja aavistus tuoreista yrteistä. 


Kuiva maku seurailee tuoksua pirteänä ja raikkaana, aromaattisen hedelmäisenä ja kukkaisena. Kielellä on runsaasti sitruksia, etenkin limettiä, greippiä ja sitruunaa, mutta myös hieman mandariinia, vihreää omenaa ja aprikoosia. Lisäksi kielellä on hieman pippurista mausteisuutta. Runsas hedelmäisyys ja kukkaisuus tuovat kielelle makeuden ja pyöreyden tuntua, mutta eloisan hedelmäinen hapokkuus ryhdittää kokonaisuuden mainiosti ja vaikutelma säilyy kepeänä. Jälkimaku tuo mieleen yrtit ja tomaatin lehdet, passsion hedelmän, ruusut ja parfyymin. Lisäksi lopussa häivähtää hieman epämääräistä saippuaa. 

Kokonaisuutena viini on mutkaton ja toimiva, mutta yksinkertainen ja helppo arkiviini. Maku on runsaan hedelmäinen, mutta pysyttelee kuivan puolella, joten viini maistuu niin seurustelujuomana kuin ruokapöydässä. Se voisi toimia itämaisten ruokien, kala- ja kasvisruokien sekä vaalean lihan kaverina. Mitä hinta-laatusuhteeseen tulee, on viini mielestäni kallis. Noin 15 eurolla saa paljon parempaakin.

Kouluarvosana: 7,5 - Raikas ja kesäinen arkiviini.
Hinta-laatusuhde: Heikko - halvemmalla saa parempaa.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Familia Zuccardi
Alue: Argentiina, Salta, Cafayate
Tyyli: Valkoviini
Rypäleet: Torrontés 100%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 14,40e Alko 2018 (15.8.2018: 14,40e)

Samalta tuottajalta:
Zuccardi Q Cabernet Sauvignon 2012

tiistai 21. elokuuta 2018

Zuccardi Q Cabernet Sauvignon

Zuccardi Q Cabernet Sauvignon 2012

Argentiinalainen Zuccardi on perheomisteinen viinitalo Uco Valleyn alueella Mendozassa. Alberto Zuccardi istutti ensimmäiset viiniköynökset vuonna 1963 Maipússa, Mendozassa ja on edelleen mukana perheyrityksessä. Nykyisin viininvalmistuksesta vastaatavat Alberton poika José Alberto ja tämän poika Sebastian, jotka molemmat ovat kansainvälisesti palkittuja viinintekijöitä.


Zuccardi Q Cabernet Sauvignon tulee Uco Valleyn alueelta Mendozasta. Tarkasti valitut rypäleet kerätään käsin 1060 metrin korkeudella sijaitsevan La Consulta- ja 1225 metrin korkeudella sijaitsevan Gualtallaryn -tarhan vanhimmilta palstoilta. Käyminen tapahtuu ilman lisättyä hiivaa ja maseraatio kestää 3-4 viikon ajan. Viiniä kypsytetään 12 kuukauden ajan uusissa sekä kerran ja kahdesti käytetyissä ranskalaisissa tammitynnyreissä, joissa myös malolaktinen käyminen tapahtuu.

Intensiivinen ja syvä, rubiininpunainen väri häivähtää reunoilta verenpunaiseen. Tuhti ja runsas, kypsän ja tumman hedelmäinen tuoksu tuo mieleen mustaherukan, luumun ja karhunvatukan, minkä lisäksi siitä erottuu paahteisen tammisia ja mausteisia vivahteita sekä hieman vaniljaa. Häivähtääpä taustalla myös hieman savua ja kahvia sekä aavistus kuivattua hedelmää, kuten viikuunaa ja taatelia.


Täyteläinen ja hyvin voimakas maku seurailee tuoksua runsaan ja tumman hedelmäisenä ja kieleltä lötyykin mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja luumua, paahteista tammea, mausteita ja vaniljaa sekä hieman yrttejä. Lisäksi kielellä käy boysenmarjaa, minttua, aavistus paprikaa, hieman suklaata, kahvia ja mokkaisuutta. Täyteläinen ja runsas suutuntuma on melko uutteinen. Tanniinit ja hapot ovat tuntuvia, mutta viinin saadessa ilmaa, vaikutelma pehmenee. Voimakas jälkimaku toistaa aiempia tumman hedelmäisiä, paahteisia ja tammisia vivahteita, minkä lisäksi kielellä on lopussa hieman karvasta tummaa suklaata ja voimakasta kahvia. 

Kokonaisuutena Zuccardi Q Cabernet Sauvignon on hyvin intensiivinen ja voimakas, tuhti pihviviini. Tasapainoinen ja miellyttävä uuden maailman Cabernet pimeneviin syysiltoihin. Sellaisenaan viiniä ei kuitenkaan kannata nauttia, sillä parhaimmillaan se on tummien medium-kypsien liharuokien, kuten naudan, lampaan ja riistan kaverina. Hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä, mutta samalla rahalla saa parempaakin. 


Lautasella oli tällä kertaa grillattua, roseeksi jätettyä naudan fileetä, grillipekonia ja täytettyjä herkkusieniä, grillimakkaraa ja maissia, paprikaa, sipulia ja perunaa. Viini toimi erittäin hyvin roseen lihan kanssa ja maistui kohtuullisen hyvin myös herkkusienten kaverina. Grillimakkara ja maissi puolestaan eivät viinin kanssa toimineet. Tuhdimpi ruoka olisi ollut parempi pari tälle viinille.

Kouluarvosana: 9- Laadukas ja tuhti pihviviini.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Familia Zuccardi
Alue: Argentiina, Mendoza, Uco Valley
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Cabernet Sauvignon 100%
Pullo: 0,75 l
Hinta: 19,30e Alko 16.2.2018

torstai 2. elokuuta 2018

Pikainen katsaus vuoden taa

Ja niin se vain vierähti jo kolmas vuosi blogin parissa. Tähän mennessä arvosteluja eri juomista on tullut rustailtua reilut 450 kappaletta ja tahti on vaihdellut yhdestä viiteen tekstiin viikossa. Tavoitteeni on ollut tähän asti kirjoittaa kolmesta juomasta viikossa, mutta välillä aika ei tunnu riittävän tähän, joten päätin vähentää kirjoittelun kahden tekstin viikkotahtiin.

Edellisen 12 kuukauden aikana tuli jälleen maisteltua erilaisia viinejä laidasta laitaan, enkä ole niistä kaikista ehtinyt vielä edes blogin puolelle kirjoittaa. Vastaan tuli useita hienoja viinejä, mutta joukkoon mahtui myös niitä tuotteita, jotka olisi voinut jättää ostamatta.

Nettishoppailun myötä tutustuin myös historiallisen riojalaisen tuottajan, R. López de Heredian viineihin. Haron kaupungissa Rioja Altan alueella sijaitseva, vuonna 1877 perustettu viinitalo on kaupungin vanhin. Kaikki talon viinit valmistetaan perinteisin menetelmin ja niitä kypsytetään pitkään amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Talon Crianzat voisi myydä Gran Reservana, mikäli tuottaja näin haluaisi.

López de Heredian punaviineistä suosikkini oli ensin kuusi vuotta tammessa ja tämän jälkeen vähintään neljä vuotta pulloissa kypsynyt Viña Tondonia Reserva, harmoninen ja klassinen, lähes täydellinen viini. Lähes yhtä pitkään kypsynyt Viña Bosconia Reserva ylsi lähes samalle tasolle, unohtamatta talon edullisinta punaista, kolme vuotta tynnyreissä ja saman verran pulloissa pyöristynyttä Viña Cubillo Crianzaa. Näistä viimeinen oli mielestäni hienompi kuin moni Riojan Gran Reserva.

Myös tuottajan valkoiset Viña Gravonia ja Viña Tondonia Reserva olivat kiehtovia viinejä, jopa mielenkiintoisempia kuin talon punaviinit. Gravoniaa kypsytetään neljän ja Tondonia Reserva kuuden vuoden ajan tammitynnyreissä, minkä jälkeen molemmat kehittyvät vielä useita vuosia pulloissa talon kellareiden kätköissä. Molemmat viinit ovat kiehtovia ja moniulotteisia, hyvin persoonallisia ja upeita. R. López de Heredian viinit ovat viinejä, joita täytyy kokeilla ainakin kerran elämässä.


Punaviinien joukosta löytyi myös muita mielenkiintoisia tapauksia, kuten klassikkona tunnettu Zenaton Amarone, Ribera del Dueron alueen helmi, Aalto ja Alkossa puolikkaissa pulloissa erätuotteina käyneet Château Musarin vuosikerrat 1998 ja 2001, jotka muuten olivat kuin yö ja päivä, molemmat hienoja viinejä. Myös Terre del Barolon Barbaresco Riserva oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä ostos, kuten myös edullisemman pään Bordeaux-viinit Château Fontesteau ja Château Bonnin Pichon sekä ulkomailta tilattu Grenache-viini, Casa Castillo El Molar.


Uuden maailman punaisista mainitsemisen arvoisia viinejä ei sitten kovin montaa löytynytkään. Argentiinalainen Luigi Bosca Cabernet Sauvignon oli kuitenkin varsin tyylikäs, jopa hieman rustiikkinen tapaus. Washingtonin osavaltiosta tuleva Seven Falls Merlot yllätti niin ikään positiivisesti, sillä oletin viinin olevan helppo ja mehumainen, mutta viini olikin varsin luonteikas tapaus.


Valkoviineistäkin muutama jäi positiivisesti mieleen. Esimerkiksi Henri Ehrhartin Grand Cru Riesling ja Trimbachin klassinen Pinot Gris Réserve Alsacesta, Ninth Island Sauvignon Blanc Tasmaniasta, Steiningerin Riesling Kamptalin alueelta, piemontelainen Serra Lupini Roero Arneis ja 'Von Unserm' Rheingau Riesling olivat erinomaisia viinejä.


Edullisista kuohuviineistä Charles de Fèren Crémant du Jura, Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs Brut ja Spürnasen Riesling Brut olivat miellyttäviä tapauksia. Noin 30 euron kuohuviineistä löytyi sitten jo enemmän mielenkiintoisia tuotteita, kuten kalifornialainen Gloria Ferrer Sonoma Brut, Gramona Imperial Gran Reserva Cava Brut ja englantilainen Jenkyn Place Brut Cuvée, jotka eivät juuri kalpene monien samppanjoiden rinnalle. Myös Italiassa osataan; Antica Fratta Franciacorta Essence Rosé ja Monte Rossa Franciacorta Sansevé Satèn olivat loistavia kuohuviinejä, joista etenkin jälkimmäinen teki lähtemättömän vaikutuksen.


Myös hyvää samppanjaa tuli maisteltua vuoden aikana ja mm. Bollingerin R.D. 2002 odottaa vielä pääsyään blogin puolelle. Moët & Chandonin Grand Vintage Brut 2006 ja Champagne de Venoge Cordon Bleu Brut Millésimé 2002 olivat molemmat hienoja viinejä. Sen sijaan André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs on mielestäni edelleen hinta-laatusuhteeltaan paras samppanja Alkossa alle 50 euron hintaluokassa.


Jälkiruokaviineistä yksi oli ylitse muiden. Dr. Hermann Ürziger Würzgarten Riesling Auslese 2006 oli hienosti ikääntynyt ja harmoninen huippuviini Moselin laaksosta. 20 euron hintaan viini tuntui lähes ilmaiselta ja ennen poistumistaan Alkon valikoimista se irtosi vieläkin edullisemmin.


Portviineistä mielenkiintoisimmat olivat Graham'sin 20-vuotias Tawny ja Smith Woodhousen LBV Port vuosikertaa 2003, joista etenkin jälkimmäinen jäi mieleen hyvin positiivisesti. Myös kaksi äärimmäisen makeaa andalusialaista viiniä jäivät selkeästi mieleen. Alvearin Pedro Ximénez de Anada ja Pedro Ximénez Solera 1927, molemmat niin makeita, että käyttötarkoituskin oli lähes mahdoton keksiä, mutta silti niin kiehtovia. Dos Cortados Solera Especial 20 Años puolestaan on kuivan sherryn ystävälle erinomainen valinta.


Erilaisia oluitakin tuli maisteltua ja valtaosa parhaista oli tyyliltään imperial stoutteja, mutta mahtui joukkoon muutama muukin. Jenkkipanimo Foundersin KBS oli loistava tapaus, mutta myös kotimainen Bryggeri Helsinki Sofia ja ruotsalainen Oppigårds Thurbo Stout olivat erinomaisia ja jälkimmäinen Systembolagetin hinnalla lähes ilmainen; Alkosta kun ei kolmella eurolla saa mitään vastaavaa. Myös brittipanimo Thornbridge loisti tummilla oluillaan, joista etenkin Eldon Bourbon Oak Imperial Stout ja Saint Petersburg Russian Imperial Stout olivat vakuuttavia.



Muista oluttyyleistä mieleen jäivät belgialainen klassikko-olut Duvel ja reilulla kädellä humaloitu Mikkeller Vesterbro Brown Ale. Pari amerikkalaista IPAakin jäi mieleen positiivisesti. Ballast Point Sculpin IPA oli mielestäni puhdas ja tasapainoinen, jälleen kerran Systembolagetissa huomattavasti Alkoa edullisempi, kun taas Sierra Nevadan Torpedo Extra IPA kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylipuhdas ja herkullinen.

Tämän tekstin piti olla pikainen katsaus taaksepäin, mutta tekstiä syntyikin yllättävän paljon. Olen tällä hetkellä kesälomalla ja pidän hieman taukoa blogin kirjoittelusta, mutta jatkan taas viikon tai parin päästä, kunhan pahimmat lomailut on lomailtu.