Trappistioluet: Chimay Blue

Chimay Blue 2017

Chimay Blue on klassikko olut, joka ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Kyseessä on belgialainen tumma trappistiolut, joka toimii hienosti niin nautiskelujuomana kuin ruokapöydässä. Itse ostan tätä silloin tällöin Ruotsin puolella pyörähtäessä, sillä lähes kaikkien muiden erikoisoluiden tapaan myös tämä on Systembolagetissa Alkoa edullisempi. 

Hyvin tumma, punertavan mahonginruskea olut on melko sameaa. Päälle muodostuu hyvin runsas ja pysyvä, noin kolmen sormen levyinen, vaalean beige, kuohkean ja tiiviin hattarainen vaahtokruunu, joka kestää pitkään. Monitahoinen tuoksu tarjoaa runsaan kirjon makean maltaisia ja hedelmäisiä vivahteita ja vastapainoksi makeudelle happamaa belgihiivaa. Tuoksu tuo mieleen makean suklaan, karamellin, vienon paahteisuuden, kypsät ja kuivatut hedelmät, kuten luumun, kirsikan ja rusinan, jopa kuivatun omenan ja taatelin, tumman siirapin, paahdetun sokerin ja makean limpun, minkä lisäksi joukosta häivähtää hieman kaakaota ja pähkinäisiä vivahteita sekä hieman punaista marjaa.

Runsas ja täyteläisen maltainen maku on makeahko ja kielellä on karamellista ja paahteista mallalasta, tummaa siirappia, hieman suklaata ja kaakaota, kypsää ja kuivattua tummaa hedelmää, luumua, rusinaa ja appelsiinin kuorta. Lisäksi kielellä on hieman fariinisokeria, makeita mausteita ja vaniljaa, punaisia marjoja ja belgityylistä hiivaa, aavistus lakritsaa, kahvia, pähkinää ja saaristolaisleipää sekä hieman yrttejä. Pehmeä ja täyteläinen suutuntuma on makea, mutta tasapainoinen. Hiilihapot ja alkuun taustalla pysyttelevät, loppua kohti hieman voimistuvat humalan katkerot tasapainottavat kokonaisuuden. Jälkimaku on pitkä ja lämminhenkinen, kielellä on lopussa karamelli- ja paahtomaltaita, paahdettua sokeria ja fariinisokeria, kuivattua luumua, rusinaa, hieman suklaata ja kahvia. 

Chimayn Blue on klassikko, joka toimii aina, kun haluaa nauttia hyvän tumman alen kaikessa rauhassa. No ei ehkä pahimmilla kesähelteillä, mutta muuten lähes aina. Makea, muttei liian imelä nautiskelujuoma, joka toimii pimeinä iltoina takkatulen tai nuotion loimussa, hyvässä seurassa tai ihan vain, kun on aika hengähtää hetki yksin. Näin talven tullen Chimay Blue on hyvä vaihtoehto myös tummien liharuokien, etenkin riistan seuraan. 

Kouluarvosana: 9,5 Klassikko!

Hinta-laatusuhde: 3,52e - Loistava, hintaluokkansa parhain

Hinta-laatusuhde: 4,89e - Erittäin hyvä - hintaluokkansa parasta antia.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Bières de Chimay

Alue: Belgia

Oluttyyppi: Vahva ale, Trappisti, Quadrupel

Maltaat: Pale ale, Caramünich

Humalat: Hallertauer -humalat

Alkoholi: 9,0%

Pullo: 0,33 l 

Hinta: 24,90 SEK (n. 3,52e) Systembolaget 25.7.2017 (29.11.18: 32,90SEK) (Alko 4,89e)

Samalta panimolta:

Chimay Blue 2015

Chimay Red

Chimay Tripel

Suklainen imperial stout: Kees Caramel Fudge Stout

Kees Caramel Fudge Stout

Alankomaalainen Kees Bubberman aloitti uransa panimoalalla vuonna 2007 ja vuonna 2014 hän päätti perustaa oman panimon kotikaupunkiinsa, Middelburgiin. Tammikussa 2015 Brouwerij Kees sitten aloitti toimintansa. Nyt vuorossa on keväällä Alkosta mukaan tarttunut Caramel Fudge Stout, joka on panimon talvikauden sesonkituote. Kyseessä on Pale Ale -maltaista valmistettu, Cascadella ja Summitilla humaloitu karamellinen Imperial Stout. 

Hyvin tumma, mustanruskea ja vienosti punertava, utuinen olut vaahtoaa vähäisesti ja päälle muodostuu ohut ja pitsinen, maitokahvinruskea vaahtohuntu. Tuoksu on hyvin runsas ja monitahoinen. Se tuo mieleen appelsiini- ja minttukrokantti suklaan, tumman suklaan ja karamellin, espresson ja tummapaahtoisen kahvin, vaniljan ja makeat mausteet. Lisäksi tuoksusta erottuu mandariinia ja appelsiinia, hieman sitruunaa ja sitrushedelmän kuorta, hieman yrttejä ja paahteista puuta. 

Olut tuntuu kielellä pehmeältä ja kuohkean kermaiselta, vivahteikkaalta ja mukavan katkeroiselta. Kielellä on tummaa suklaata, maito- ja minttusuklaata, vahvaa kahvia, karamellia, paahteista mallasta, hieman nokipannukahvia ja ruislimppua, hieman vaniljaista mausteisuutta, appelsiinia ja mandariinia sekä niiden kuivattua kuorta. Häivähtääpä joukossa myös hieman tammimaista puuta.  Suutuntuma on täyteläisen runsas ja kuohkean kermainen. Hiilihapot saavat oluen vaahtoamaan kielellä ja alkoholikin tuntuu vain lievänä lämmön tunteena. Jälkimaku on viipyilevä ja lämmittävä. Kielelle jää viipyilemään paahteista kahvia, paahtunutta mallasta, vaniljaa ja karamellia, minttusuklaata ja tummaa suklaata, hieman ruisleipää ja vienoa pippurista mausteisuutta.

Kokonaisuutena loistava juoma; uskomaton tasapaino makean ja katkeran välillä, hyvin monitahoinen aromi- ja makumaailma, kuohkean kermainen ja sopivasti vaahtoava suutuntuma, yksinkertaisesti erinomainen tuote. Alkon vajaan kuuden euron hintakin tuntuu edulliselta tämän oluen kohdalla. Tämä maistuu sellaisenaan nautiskelujuomana, mutta voisi toimia myös suklaisten jälkiruokien kaverina Sacherkakusta brownieihin. Olut maistui hyvin myös 70% tumman suklaan kanssa. 

Kouluarvosana: 9,5 Loistava imperial stout.
Hinta-laatusuhde: Erittäin hyvä - edullinen ostos.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Brouwerij Kees!

Alue: Hollanti, Middelburg

Oluttyyppi: Imperial Stout

Maltaat: Pale Ale

Humalat: Cascade, Summit

Alkoholi: 11,5%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 5,78e Alko 21.4.2018

Stadin Panimo American Barley Wine

Stadin Panimo American Barley Wine

Stadin Panimo lienee tuttu jokaiselle oluen ystävälle. 1990-luvun lopulla perustetun panimon ensimmäiset oluet tulivat markkinoille vuonna 2000. Ehtipä panimo myös lopettaa toimintansa ennen kuin sen mittarissa oli edes kymmentä vuotta, mutta kauaa Stadin Panimo ei suljettuna pysynyt. Yksi StaPan erikoisuuksista on siinä, että panimon oluet ovat lisäaineettomia, pastöroimattomia ja suodattamattomia.

Stadin Panimon American Barley Wine on lasissa kaunis, punertavan kuparinruskea ja hieman sameahko. Olut vaahtoaa hyvin vähäisest ja ohut likaisen valkea, melko suurikuplainen vaahtohuntu katoaa lähes välittömästi jättäen juoman pinnalle vain pieniä pitsitäpliä. 

Hyvin tuhti tuoksu on aromaattinen ja runsas. Maltaisuus on esillä makeahkon karamellisena, mutta erottuupa siitä myös hieman toffeisia ja kotikaljamaisia vivahteita. Humalointi on kuitenkin pääosassa ja tuo mieleen pähkinän, kuivakan puun, katajan ja havut, minkä lisäksi tuoksussa on runsain mitoin hedelmää ja marjaa, kuten luumua, aprikoosia ja sitruksia, mustaherukkaa, hieman vadelmaa ja mansikkaa sekä kuivattua viikunaa ja taatelia. Taustalla erottuu myös hieman makeaa parfyymia, sekametelisoppaa ja belgityylistä hiivaisuutta. 

Ensimaku on makean katkera ja runsas, täyteläinen ja tuo mieleen perinteiset brittialet. Katkerot ovat heti alussa läsnä mukavasti ja maltaisuus tuntuu toffeisena, karamellisena ja hieman kotikaljamaisena. Lisäksi kielellä on makeaa ja kypsää hedelmää, luumua ja aprikoosia, greippiä ja sitruunaa sekä voimakkaan havuista ja marjaisaa humalaa. Häivähtääpä taustalla myös hieman poltettua sokeria, kinuskia, pähkinää ja kuivakkaa puuta sekä mustaherukkaa. Oluen suutuntuma on melko täyteläinen ja tukevarunkoinen. Hiilihapot ovat melko maltillisia. Jälkimaku on kevyen katkeroinen ja kuivahko, happaman greiippinen ja hieman yrttinen, jopa aavistuksen simainen ja marjamehuinen. Alkoholi tuntuu lopussa lämmittävänä.

StaPan American Barley Wine on hyvin aromaattinen ja runsas, tasapainoinen ja viinillinen olut. Alkoholi erottuu vain täyteläisyyden tunteena kielellä ja pienenä lämpönä jälkimaun puolella ja vaikutelma on muutenkin tasaisen varma. Toisaalta, en ole kovinkaan montaa Barley Winea vielä ehtinyt maistaa ja edellisestä kerrastakin on jo aikaa, joten saman kategorian oluisiin tätä oli hankala verrata. Joka tapauksessa se ei yllä parhaiden maistamieni oluiden joukkoon. 

Kouluarvosana: 8,5 Runsas arominen ja maukas olut.

Hinta-laatusuhde: Hyvä - olut on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Stadin Panimo

Alue: Suomi, Helsinki

Oluttyyppi: Ale, Barley Wine

Maltaat: Pilsner, Pale Ale, karamellimaltaat

Humalat: amerikkalaiset käpyhumalat

Alkoholi: 8,0%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 5,41e Alko 22.5.2017 (10.5.2018 5,70e)

Alkoholittomat oluet: BrewDog Nanny State

BrewDog Nanny State

BrewDog on skotlantilainen panimo, joka sai alkunsa vuonna 2007 kahden ystävyksen projektina. Panimo on kasvanut todella nopeaa tahtia ja vuonna 2017 yritys työllisti jo yli 1000 henkilöä ja tuotantomäärät olivat nousseet vuoden 2007 1 050 hehtolitrasta 343 253 hehtolitraan. BrewDog tunnetaan voimakkaasti humaloiduista oluistaan, mutta panimo on myös mm. kilpaillut maailman vahvimman oluen tittelistä. Yksi esimerkki tästä on 55-prosenttinen The End of History, jota valmistui vain 12 pulloa, jotka pakattiin liikenteessä kuolleiden kärppien ja harmaaoravien sisään.

Nanny State on alkoholiton tai no vähäalkoholinen (0,5%) olut, jonka panimo valmisti alunperin saatuaan palautetta mm. viranomaistahoilta 18-prosenttisen Tokyon julkaisun jälkeen. Nanny State (holhousvaltio) oli siis mahdollisesti pientä vittuilua holhoavaa yhteiskuntaa kohtaan. Tämän oluen maistamisesta on vierähtänyt jo tovi, mutta päätin kirjoittaa siitä nyt, kun holhoaminen on muodissa. Nanny State on Centennialilla, Amarillolla, Columbuksella, Cascadella ja Simcoella humaloitu olut, jonka mallaspohjassa on käytetty Pale Ale-, Münich-, Amber-, Crystal-, Chocolate-, vehnä- ja ruismaltaita. Katkeroita oli luvassa 45 IBUn verran.

Punertavan rusehtava, kuparisen meripihkainen ja kirkas olut vaahtoaa lasiin kaadettaessa melko niukasti, mutta prosentteihin nähden runsaasti. Päälle muodostuu melko reilu kerros vaalean beigeä ja melko tiivistä vaahtohuntua, joka laskeutuu melko nopeasti ohuemmaksi kerrokseksi häviämättä täysin.

Tuoksussa päällimmäisenä ovat humalien tuomat aromit, etenkin sitrukset, greippi ja kukat. Häivähtääpä taustalla myös brittiläistä puuta sekä vienoa karamellista ja toffeista maltaisuutta. Holittomaksi olueksi tuoksu tuntuu melko runsaalta.

Ensimaku on hennon maltainen, mutta humalointi puraisee heti perään voimakkaasti vieden pääroolin. Humalointi tuo kielellä kuivakkaa puuta, havumetsää ja sitrusta, etenkin greippiä, yrttejä ja hieman kukkia, mutta erottuupa kielellä mtös hieman saippuaa. Ohut mallaspohja jää täysin humaloinnin jalkoihin ja kielellä erottuu vain hyvin hentoa makeahkoa karamellia ja toffeeta. Suutuntuma jää auttamatta vetiseksi ja vaikutelma on melko levoton ohuen mallaspohjan ja runsaan humaloinnin vuoksi. Jälkimaku on lyhyehkö, kuivakan puinen, rapsakan sitruksinen, vienon paahteinen ja kevyen katkeroinen. 

Nanny State näyttää lasissa hyvältä, eikä sitä uskoisi ulkonäön puolesta holittomaksi. Humalointi on yliampuva otettuna huomioon, kuinka ohut oluen mallaspohja on, joten vaikutelma jäi melko tasapainottomaksi. Plussaa kuitenkin runsaista aromeista, joita holittomista oluista ei yleensä löydy. Mikäli humalapommien ystävä kaipaa holitonta olutta, on tämä varmaan ihan kelpo vaihtoehto, mutta itselleni se ei uponnut.

Kouluarvosana: 6,5 Ei kummoinen.
Hinta-laatusuhde: Ok

Jotain pientä infoa:

Panimo: BrewDog

Alue: Skotlanti, Aberdeenshire, Ellon

Oluttyyppi: Ale, Pale Ale

Maltaat: Pale Ale, Münich, Amber, Crystal, Dark Crystal, Chocolate, vehnämallas, ruismallas

Humalat: Centennial, Amarillo, Columbus, Cascade, Simcoe

Alkoholi: 0,5%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 1,95e Lidl 7.3.2017

Samalta panimolta:
BrewDog Hello My Name is Little Ingrid
BrewDog Punk IPA
BrewDog Punk Pale Ale
BrewDog This is Lager

Thornbridge Brewery osa 4: Saint Petersburg

Thornbridge Saint Petersburg Russian Imperial Stout

St. Petersburg Russian Imperial Stout on neljäs ja tällä erää viimeinen Thornbridgen olut. Tästäkään tuotteesta Thornbridge ei sen tarkempia tuotetietoja kerro, mutta oluen maahantuojan (BrewSeeker) sivuilla kerrotaan hieman enemmän. Kyseessä on siis imperial stout, jonka mallas puolesta vastaa Maris Otter pale ale, suklaamallas, paahdettu ja turvesavustettu mallas, vehnä ja paahdettu ohra. Humalointi puolestaan hoituu Galenan, Perlen, Hallertau Magnumin, Vanguardin ja Sorachi Acen voimin. 

Olut on lasissa hyvin tummaa, lähes mustaa, mutta näyttää valoa vasten hieman Coca-Colaa tummemman punaruskealta. Päälle muodostuu noin parin sormen paksuinen kuohkean kermainen ja melko tiivis, beige vaahtohuppu, joka laskeutuu vikkelästi ohuemmaksi kerrokseksi jättäen lasin reunoille hieman pitsiä.

Tuoksu on paahteisen maltainen ja hieman makeahko, aavistuksen karamellinenkin, hyvin tasapainoinen ja vivahteikas. Siinä on myös hieman palvikinkkumaista savuisuutta, mallas- ja ruisleipää, paahteista kahvia ja maitosuklaata. Lisäksi tuoksu tarjoaa tummaa, hieman kuivattua luumua, pähkinää ja suolaista lakritsaa sekä taustalla hieman piilossa pysyttelevää yrttistä humalaa ja vielä enemmän piileskelevää sitrusta. 

Ensimaku on melko runsas ja voimakas, voimakkaasti paahteisen maltainen ja kevyen katkeroinen. Kielellä on ruislimpun kuorta ja jälkiuunileipää, hieman savua ja palanuttakin maltaisuutta, aavistus nokea ja hieman kitkerähköä nokipannukahvia sekä häivähdyksiä kitkerämmästä tummasta suklaasta. Kahvi on keskimaun puolella alkua selkeämmin esillä ja maltaisuuskin muuttuu aavistuksen pehmeämmäksi ja makeammaksi. Tuoksun tumma hedelmä puuttuu kieleltä täysin. Humalointi erottuu yrttisenä, sitrusmaisena ja hieman mausteisena, katkerot puolestaan melko maltillisesti, mutta kuitenkin selkeästi ja miellyttävästi puraisten. Melko täyteläinen, hieman suussa vaahtoava ja suun lopussa nihkeäksi jättävä tuntuma. Alkoholi tuntuu lähinnä lämmittävänä nielussa. Melko kuivakka ja paahteinen, pitkään viipyilevä loppu on sitrusmaisen humalainen, kitkerän nokinen ja kahvinen, hennon lakritsinen ja yrttinen.

Kokonaisuutena miellyttävä ja maukas, makean katkera ja tuhdin paahteinen imperial stout. Onnistunut ja ihastuttava nautiskelujuoma, joka ei tarvitse seurakseen mitään. Se tuntuu kuitenkin pehmeämmältä tumman suklaan kanssa kuin sellaisenaan ja suklaan kitkeryyskin tasapainottuu mukavasti. Voisipa tätä harkita myös tummien liharuokien, etenkin riistan kaveriksi.

St Petersburg Russian Imperial Stout taisi olla kolmas maistamani olut Thornbridgelta ja panimon tummat oluet ovat mielestäni loistavia, etenkin tämä ja Eldon. Panimon olutvalikoima on laaja ja Alkostakin löytyy 14 Thornbridgen olutta, joihin en ole tutustunut, mutta tällä hetkellä pidän panimoa kuitenkin mielenkiintoisena ja keskivertoa parempana.

Kouluarvosana: 9 Erinomainen imperiaali stoutti.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintansa arvoinen. 

Jotain pientä infoa:

Panimo: Thornbridge Brewery

Alue: Englanti, Derbyshire, Bakewell

Oluttyyppi: Imperial Stout

Maltaat: Maris Otter Pale Ale, Chocolate, paahdettu- ja turvesavustettu mallas, vehnä, paahdettu ohra

Humalat: Galena, Perle, Hallertaur Magnum, Vanguard, Sorachi Ace

Alkoholi: 7,4%

Pullo: 0,50 l

Hinta: 5,99e Alko 4.7.2017

Samalta panimolta:
Thornbridge Cocoa Wonderland Chocolate Porter
Thornbridge Eldon Bourbon Oak Imperial Stout
Thornbridge Raindrops on Roses

Parhaat suomalaiset oluet: Bryggeri Sofia Imperial Stout

Bryggeri Helsinki Sofia Imperial Stout

Helsinkiläinen panimoravintola Bryggeri lienee monille oluen ystäville tuttu. Itselleni se on kuitenkin vielä tuore tuttavuus ja nyt vuorossa oleva Sofia Imperial Stout on ensimmäinen maistamani olut kyseiseltä panimolta. Sofia on yksi niistä panimotuotteista, jotka ovat olleet ostoslistallani pitkään, sillä sen saatavuus on ollut melkoisen heikkoa. Kyseessä on pale ale, kristalli- ja mustamaltaista sekä  paahdetusta ohrasta ja speltistä valmistettu, Magnumilla, Challengerilla ja East Kent Goldingsilla humaloitu imperial stout, jolle Bryggeri lupaa katkeroita 65 IBUn verran, kun Alko taas hieman runsaammin 84 yksikön edestä. Sitten itse asiaan. 

Lähes musta, hyvin tumma mahonginruskea ja melko samea olut kaatuu lasiin hyvin vähäisesti vaahdoten. Päälle muodostuu ohut, tiiviin pienikuplainen tumman beige vaahtohuntu, joka laskeutuu nopeasti ohueksi pitsiharsoksi juoman pinnalle. 

Runsas ja vivahteikas, reilun paahteinen ja kahvinen, makeahkon maltainen tuoksu. Maltaisuus tuo paahteisuuden lisäksi mieleen myös tumman ruisleivän, makeutetun espresson ja hieman kitkerämmän kahvin, minkä lisäksi tuoksussa häivähtää aavistus karamellia, suklaata, salmiakkia ja lakritsia, hentoa savua ja tummaa hedelmää sekä makeaa kaakaota. Humalointi erottuu tuoksussa melko lievästi yrttisenä. Kaiken kaikkiaan tuoksu on makean sävytteinen, hyvin intensiivinen, tasapainoinen ja herkullinen. 

Olut on kielellä paksuhko ja öljyinen, voimakkaan paahteinen ja espressoinen, makeahkon maltainen ja happama, hieman bitterinenkin. Kielellä on paahdettua, lähes palanutta ja nokista mallasta, voimakasta espressoa, vasta jauhettuja espressopapuja ja muutenkin tummaa kahvia, ruislimppua ja ruisleivän lähes palanutta kuorta. Humalointi tuntuu bitterisen yrttisenä ja hieman pihkaisena, katkerot puolestaan tuntuvina ja puraisevatkin kuivakan yrttisellä otteella. Erottuupa kieleltä myös aavistus tummaa suklaata ja kaakaota, hieman suolaista lakritsaa, salmiakkia ja hyvin hentoa, tummaa ja kuivattua hedelmää, ehkä taatelia. Suutuntuma on melko täyteläinen, samettinen ja kermainen, öljyisen paksuhko ja suun täyttävä. Tuntuvat katkerot ryhdittävät ja tasapainottavat olutta mukavasti. Hiilihapot ovat maltillisia ja pehmeitä. Viipyilevä jälkimaku jatkuu runsaana ja paaheisena, melko katkerana; espressoa, salmiakkia, hieman nokea, makeaa kaakaota ja suklaata. Myös alkoholi tuntuu lopussa nielua lämmittävänä.

Bryggerin Sofia on loistava imperial stout. Sen aromi- ja makumaailmat ovat hyvin moniulotteisia ja vivahteikkaita, vaikka paahteisuus ja kahvi ovatkin selkeimmin esillä on vaikutelma tasapainoinen ja herkullinen. Sofia on mielestäni suomalaisten panimotuotteiden parasta antia ja yltää maistamieni oluiden joukosta hyvin lähelle kärkisijoja. Kuuden euron hinta voi kuulostaa kovalta, mutta jälleen kerran Alkon yleiseen hintatasoon nähden Sofia on kuitenkin edullinen tapaus. Sofia on hieno nautiskeluolut, mutta toimii varmasti myös ruokapöydässä.

Kouluarvosana: 9,5 Lähes täydellinen imperial stout.
Hinta-laatusuhde: Loistava, edullinen ostos. 

Jotain pientä infoa:

Panimo: Bryggeri Helsinki

Alue: Suomi, Helsinki

Oluttyyppi: Imperial Stout

Maltaat: Pale Ale-, Kristalli- ja mustamallas, paahdettu ohra ja speltti

Humalat: Magnum, Challenger, East Kent Goldings

Alkoholi: 9,0%

Pullo: 0,33 l 

Hinta: 5,96e Alko 4.7.2017

Ruotsalaiset oluet osa 2: Oppigårds Indian Tribute

Oppigårds Indian Tribute

Kuten nimestä Indian Tribute voi päätellä, on nyt vuorossa India Pale Ale. Kyseessä on Centennialilla ja Cascadella humaloitu Amerikkalais tyylinen, voimakkaasti humaloitu IPA. Myös kuivahumalointi hoituu Cascaden voimalla ja katkeroita luvataan kiitettävät 60 IBUa. Mallaspuolesta vastaa pale ale sekä tumma ja vaalea karamellimallas.

Punertavan kuparinen, hieman kellertävä ja kirkas olut vaahtoaa lasiin kaadettaessa kohtuullisesti. Sen päälle muodostuu parin sentin paksuinen, likaisen valkoinen ja kuohkean pienikuplainen vaahtohuppu, joka laskeutuu vikkelästi jättäen pitsiä lasin reunoille.

Todella runsas ja aromaattinen tuoksu - makeaa karamellimallasta, toffeeta, keksiä ja hentoa hunajaisuutta. Ei kuitenkaan liian makeaa, sillä rapsakan sitrusmainen ja mäntymetsäinen humalointi tasapainottaa kokonaisuutta. Sitrukset tuntuvat appelsiinin kuoren ja greipin muodossa ja havumetsäisyys puolestaan männyn, neulasien ja pihkan aromein. Erottuupa taustalta myös hieman trooppisempaakin hedelmää, kuten aprikoosia, persikkaa ja mangoa sekä hentoa mausteisuutta, korianteria ja häivähdys maaperäisyyttä.

Ensimaku on hieman makeahko, mutta pääroolin vie melko voimakas ja katkeroinen humalan puraisu. Maltaisuus tuntuu kielellä makealta, karamellisen toffeiselta ja hieman maaperäiseltäkin. Humalointi puolestaan hedelmäisenä, hieman trooppisenakin tuoden mieleen aprikoosin ja mangon sekä sitrukset, pistävän greipin ja sitruunan kuoren. Hedelmän lisäksi löytyy ruohon, havumetsän, neulasien ja pihkan aromeja sekä lievää multaisuutta. Pehmeä ja mukavan katkeroinen, tasapainoinen ja miellyttävä suutuntuma, melko tukeva mallaspohja ja keskiasteiset, hieman nipistelevät hiilihapot. Katkerot ovat selkeästi läsnä alusta aina viipyilevään, aromaattisen humalaiseen loppuun. Kielellä on lopussa greippiä ja pihkaa, hienoista mausteisuutta ja korianteria sekä hieman maaperäisyyttä.

Indian Tribute on erinomainen, herkullinen ja miellyttävä India Pale Ale. Mukavan täyteläinen mallaspohja ja rapsakka humalointi ovat hyvässä tasapainossa ja olut maistuukin hyvin sellaisenaan, mutta myös Amarillon tapaan ruokapöydässä. Tämä on yksi parhaista maistamistani alle kolmen euron India Pale Ale -oluista. Alkosta kun niitä ei löydy siihen hintaan ja maitokaupasta saatavat tuotteet eivät yllä lähellekään samaa tasoa. Suosittelen!

Kouluarvosana: 8,5 Erinomainen, laadukas american IPA.
Hinta-laatusuhde: Loistava - lähes ilmainen.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Oppigårds Bryggeri AB

Alue: Ruotsi, Hedemora

Oluttyyppi: Ale, India Pale Ale

Maltaat: Pale Ale, Caramel (vaalea ja tumma)

Humalat: Centennial, Cascade

Alkoholi: 6,6 %

Pullo: 0,33 l

Hinta: 22,90 SEK (n. 2,38e) Systembolaget 3.12.2016

Samalta panimolta:
Oppigårds Amarillo
Oppigårds Thurbo Double IPA
Oppigårds Thurbo Stout

Oululaiset oluet: Sonnisaari APA

Sonnisaari APA

Sonnisaaren APA, eli American Pale Ale tuli vastaan hieman stoutin jälkeen ja luonnollisesti sekin tarttui heti mukaan. Kyseessä on panimon kolmas maitokauppavahvuinen olut, joka on tyylilajilleen uskollisesti amerikkalaisilla Cascade-, Centennial- ja Columbus-lajikkeilla humaloitu.

Meripihkan oranssi olut kaatuu lasiin hieman utuisena ja runsaasti vaahdoten. Puhtaan valkea vaahto on melko kuohkeaa ja tiivistä, hieman kermavaahtomaista, mutta laskeutuu melko nopeasti ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle.

Tuoksu on varsin havuinen ja mäntymetsäinen, pihkainen ja greippinen. Maltaat tuntuvat taustalla aavistuksen makeahkoina, mutta jäävät varsin hyvin piiloon humaloinnin taakse, mutta tuoksu tuntuu silti melko tasapainoiselta. Varsin humalavoittoinen tuoksu tuo siis mieleen suomalaiset havumetsät, mutta myös eksotiikkaa sitrusmaisista, etenkin greippisistä ja mangoisista aromeista.

Ensimaku on aavistuksen makeahko ja karamellisen maltainen. Tämä lempeys ei säily kauan, sillä humalat puraisevat reilusti sitrusmaisen greippisenä ja havumetsäisen pihkaisena. Katkerot, jotka tämän seurauksena kielelle ilmestyvät, säilyvät pitkään. Kielellä on myös kypsää hedelmää, hieman mangoa ja persikkaakin sekä yrttisiä ja mausteisia vivahteita. Riittävä mallaspohja ja reilu humalointi takaavat, että makua riittää, mutta taustalla on silti lähes huomaamatonta vetisyyttä. Hiilihappoisuus on keskiasteista ja kuplat melko pehmeitä. Jälkivaikutelma on runsaita katkeroita lukuunottamatta lyhyt, lähinnä pihkainen ja havuinen.

Sonnisaaren pilsnerin tapaan myös APA on kaikinpuolin toimiva olut maitokauppa vahvuiseksi. Mallasrunko ja humalointi ovat hyvässä tasapainossa, vaikka maltaisuus jääkin tuoksussa piiloon humaloinnin taakse. Pieniä miinuksia maitokauppa oluiden ikuisesta ongelmasta - taustalla paistattelevasta vetisyydestä, mutta muuten toimiva. Myös tämä olut on tuntuu hieman hintavalta, mutta kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran.

Sitten lyhyt yhteenveto näistä kolmesta oluesta. Sonnisaari Pils on maukas ja toimiva perus pils, joka sopii aurinkoisen päivän janonsammuttajaksi ja grillailun lomassa nautittavaksi, miksei myös grillimakkaran kylkeen. Sonnisaari Stout on ihan kiva maitokauppa stout. Mikäli siinä olisi prosentin tai parin verran enemmän voltteja, ei vetisyys tuskin enää häiritsisi. Se voisi maistua illan hämärtyessä ja ilman viilentyessä ihan vain sellaisenaan. Sonnisaari APA oli näistä oma suosikkini - mukavan napakka ja maukas APA, joka sopii pilsin tapaan nautittavaksi sellaisenaan ja grilliherkkujen kaverina. Panimon vahvemmat oluet ovat vielä kokeilematta, mutta kaapista löytyy kuitenkin jo pullot Juomahammas Oaked Imperial Porter I Matured With Sherry Oloroso Barrel Chips ja Juomahammas Oaked Imperial Porter II Matured With Whisky Barrel Chips. Näistä on juttua luvassa myöhemmin.

Kouluarvosana: 8 Maukas maitokauppa APA.
Hinta-laatusuhde: Ok - hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Sonnisaari

Alue: Oulu, Suomi

Oluttyyppi: Ale, American Pale Ale

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Kaurahiutale, CaraPils, Crystal100, Crystal300

Humalat: Cascade, Centennial, Columbus

Alkoholi: 4,5%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 3,39e Prisma 12.3.2017

Samalta panimolta:
Sonnisaari Pils
Sonnisaari Stout

Pääsiäisen oluet: Mallaskosken Black IPA

Mallaskosken Panimo Black IPA

Seinäjokelaisen Mallaskosken Panimon historia on kiitettävän pitkä ja yltää 1920-luvulle, jolloin Johan Wallenius aloitti juomien valmistuksen. 1960-luvulla Mallaskosken tehtaan omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja lopulta se päätyi Hartwallin käsiin, kunnes tämä juomajätti päätti lopettaan tehtaan toiminnan. 1990-luvun lopussa toiminta alkoi Mallaskosken Panimo-nimellä ja ensimmäiset oluet valmistuivat vuonna 1999.

Nyt vuorossa on Mallaskosken Black IPA. Panimo kertoo sivuillaan, että Black IPA -oluet ovat joko stoutmaisen paksuja, jopa raskaita tai sitten Indian Pale Ale tyylisiä ja mahdollisimman keveitä. Tämän oluen pitäisi edustaa jälkimmäistä tyyliä. Sen valmistuksessa käytetään Pale Ale-, Crystal-, Chocolate-, Carafa Special- ja Black-maltaita. Humalointi hoituu puolestaan Amarillon, Simcoen ja Chinookin voimin. 

Olut on aavistuksen utuista ja väriltään lähes mustaa, syvän tummanruskeaa ja hieman colamaisesti punertavaa. Sen päälle muodostuu kohtuu runsas, mutta nopeasti laskeutuva beigen värinen, tiiviin pienikuplainen vaahtohuppu, joka ei jätä juurikaan pitsiä kadotessaan.

Tuoksu on maltainen ja sopivan paahteinen. Siinä on hieman kahvia ja lakritsaa sekä tummaa, kitkerää suklaata. Humalointi erottuu puolestaan kevyen kukkaisena ja sitrusmaisena, miellyttävän ja pehmeän aromikkaana. Yleisilmeeltään tuoksu on hieman stoutin mieleen tuova, mutta IPAmaisella humaloinnilla. Houkutteleva ja tasapainoinen.

Ensimaku on varsin paahteinen - paahtomallasta, paahteista kahvia ja hieman tummaa suklaata. Kielellä on hieman kaakaoisia ja suolaisen lakritsaisia häivähdyksiä, joiden takaa erottuu kevyen yrttisiä, mausteisia ja havuisia häivähdyksiä sekä jännittävästi taustalla pysyttelevää sitrushedelmää, kuten greippiä ja sitruunaa - sopivasti makeaa ja hapanta. Humalan katkerot pysyttelevät taustalla ja tuntuvat turhan kevyesti. Suutuntumaltaan kevyehkön keskitäyteläinen olut, jossa humalat ja mallaspohja ovat hyvässä tasapainossa. Hiilihapot ovat maltillisia ja niitä jääkin kaipaamaan hieman lisää. Lopussa kielellä on makeahkoa kypsää greippiä, miellyttävää paahteisuutta, kahvia ja hieman suklaata. Suu ehtii kuivahtaamaan lyhyen jälkimaun aikana, jolloin katkerot astelevat esiin. 

Black IPA on minulle hieman vieraampi oluttyyli, eikä sen edustajia ole tullut pahemmin maisteltua. Mallaskosken Black IPA on kuitenkin positiivinen yllättäjä - siinä yhdistyvät jännittävällä tavalla stoutille ja porterille tyypilliset tummat ja paahteiset sävyt sekä India Pale Alen raikas humalointi. Tämä olut on kaikin puolin tasapainoinen ja maistuva, mutta humalan katkeroita voisi löytyä runsaamminkin. Oluen hintakin on Alkossa ihan kohtuu hyvissä luvuissa.

Mallaskosken Black IPA saa maistuvan parin lampaankareesta, punaviinikastikkeesta, palsternakkapyreestä ja paistetuista siitakesienistä. Oluen makumaailmasta löytyvät paahteiset ja maltaiset piirteet sopivat hyvin lautaselta löytyviin makuihin, vaikka oluen paahteisuus tuntuukin välillä korostuvan hieman liiaksi. Humalien aromit puolestaan tuovat kokonaisuuteen mukavasti raikkautta. Black IPA on erilainen vaihtoehto pääsiäispöytään, etenkin mikäli hakusessa on kevyempi ja kuivempi tumma olut.

Kouluarvosana: 8+ Oikein maistuva IPA.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - olut on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Mallaskosken Panimo

Alue: Suomi, Seinäjoki

Oluttyyppi: Ale, Black IPA

Maltaat: Pale Ale, Crystal, Chocolate, Carafa Special, Black

Humalat: Amarillo, Simcoe, Chinook

Alkoholi: 6,5%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 3,48e Alko 24.2.2017

Suomalaiset oluet: Hiisi Inki Ginger Pale Ale

Panimo Hiisi Inki Gluteeniton Ginger Pale Ale

Viidentenä vuoroon pääsee gluteeniton, tuoreella inkiväärillä maustettu suodattamaton pale ale. Sen valmistuksesta vastaa jyväskyläläinen vuonna 2013 perustettu Panimo Hiisi. Inki Ginger Pale Ale valmistetaan ohramaltaista, joten se ei ole luontaisesti gluteeniton. Sen valmistuksessa käytetään proteiininpilkkojaentsyymia, jolla saavutetaan gluteeniton lopputulos. Neljästä edellisestä oluesta poiketen Inki on saatavilla pitkäripaisesta.

Inki on väriltään samean kullankeltaista ja vaahtoaa todella runsaasti. Päälle muodostuva valkea vaahto on tiivistä ja melko pienikuplaista, hyvin pitkään kestävää kermaisen paksua höttöä. Vaahdon laskeutuessa lasin reunoille jää hieman pitsiä. 

Voimakas, hedelmäinen ja mausteinen tuoksu, jossa on päällimmäisenä inkivääriä. Siitä erottuu myös sitrusmaisia ja hieman persikkaisia vivahteita. Maltaisuus pysyttelee taustalla hieman makeahkon sävytteisenä, minkä lisäksi tuoksusta löytyy häivähdys yrteistä. 

Ensimaku on miellyttävän hedelmäinen, runsaan inkiväärinen ja aavistuksen happama. Humalointi on aromien osalta reipasta, mutta katkerot jäävät hieman taustalle. Myös vaalea, hieman makeahko maltaisuus tuntuu jäävän taka-alalle. Suutuntumaltaan olut on kevyen keskitäyteläinen ja kohtuu ryhdikäs. Hiilihappoisuus on hieman keskivertoa runsaampaa ja vetisyytä kieleltä ei löydy. Viipyilevä jälkimaku tarjoaa hieman katkeraa yrttisyyttä sekä inkivääriä ja mausteita. Miellyttävän raikas loppu.

Runsaasti vaahtoava ja houkuttelevan näköinen olut. Valmistuksessa käytetty inkivääri on selkeästi läsnä niin tuoksun kuin maunkin puolella. En ole koskaan välittänyt pahemmin maustetuista oluista, mutta täytyy sanoa, että tämä on yksi parhaista, ellei paras maistamani inkivääriolut. Inki on siis kaikinpuolin mainio tuote ja vaihtoehto gluteenittomien oluiden joukossa. Ikävä kyllä hinta-laatusuhde pettää ja pahasti - samalla rahalla löytyy runsaasti parempiakin tuotteita.

Inki oli viikon viides ja viimeinen kotimainen olut. Oma suosikkini näistä viidestä oli Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, tasapainoinen ja raikas belgialaistyylinen vehnäolut. Inki tuli toiseksi ja kolmannen sijan sai Muflonin IPA, joka on ihan kiva humalapommi maitokauppaolueksi. Heikoimmat lenkit olivat puolestaan Pyynikin Sessio Stout ja Teerenpelin RuisrIPA. Mikään näistä oluista ei kuitenkaan edusta kotimaisten pienpanimotuotteiden parasta antia ja ainakin kaksi viimeksi mainittua jättäisin suosiolla kaupan hyllyyn, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Kouluarvosana: 8- Inkivääriolueksi oikein mainio.
Hinta-laatusuhde: Heikko - olut on yksinkertaisesti kallis. 

Jotain pientä infoa:

Panimo: Panimo Hiisi

Alue: Suomi, Jyväskylä

Oluttyyppi: Aromatisoitu Olut, Inkivääriolut

Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Münchener, Caramel

Humalat: Apollo, Cascade, Mosaic

Alkoholi: 5,7%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 4,77e Alko 28.10.2016

Suomalaiset oluet: Pyynikin Sessio Stout

Pyynikin Sessio Stout

Viikon neljäs olut tulee Tampereelta ja sen valmistuksesta vastaa vuonna 2013 perustettu Pyynikin Käsityöläispanimo. Se on aikaisempien Mufloni IPAn, Teerenpeli RuisrIPAn ja Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat oluiden tapaan saatavilla varsin laajasti maitokaupoista. Pyynikin Sessio Stout on osa kuusi osaista Sessio-maistelusarjaa.

Lähes musta, colamaisen mustanruskea ja sameahko olut kaatuu lasiin todella reilusti vaahdoten. Edes puolet pullon sisällöstä ei mahdu lasiin varovaisella kaadollakaan. Päälle muodostuva hieman höttöinen, osin pienikuplainen vaalean maitokahvin värinen vaahto laskeutuu hiljalleen ohuemmaksi kerrokseksi, mutta kestää pitkään.

Tuoksu on paahteinen ja paahtomaltainen, tuoden mieleen vahvan kahvin, kuten espresson tai nokipannukahvin sekä lakritsan. Taustalla häivähtää myös hieman savuisia ja kypsän marjaisia sekä saaristolaisleipäisiä ja tumman suklaisia vivahteita.

Ensimaku on paahteisen maltainen, hieman nokinen ja savuinen, mutta kääntyy hyvin nopeasti varsin vetiseksi. Kielellä on kahvia ja suolaista lakritsaa sekä hieman makeahkon sävytteistä mallasta ja suklaata sekä häivähdyksiä kotikaljasta ja saaristolaisleivästä, jopa turpeesta. Humalointi tuntuu kevyenä, hieman sitrusmaisina ja punamarjaisina häivähdyksinä. Valitettavan kevyt ja liian vetinen suutuntumata ollakseen edes hyvä. Maltillisesti hiilihapotettu, mutta hieman pistävän poreilevaa, mikä tuo kokonaisuuteen raikkautta. Ikävä kyllä jälkimaku on lyhyt, hieman tahmaisen lipevä, paahteinen, salmiakkinen, mokkainen ja aavistuksen suklainen. Humalan katkerot tuntuvat hieman lopussa.

Kaunis ja houkutteleva olut, jonka tuoksukin on oikein mainio - riittävän runsas ja tasapainoinen. Makuakin löytyy, mutta ikävä kyllä auttamattoman ohut mallaspohja vie oluelta rungon ja vaikutelma on aivan liian kevyt ja vetinen. Kaiken lisäksi maku on lyhyt. Samalla rahalla löytyy parempiakin oluita, jopa Pyynikin Sessio-sarjastakin. Ei jatkoon.

Kouluarvosana: 7- Liian vetinen ja ohut runkoinen stout.
Hinta-laatusuhde: Heikko - maitokaupoista löytyy parempaakin.

Jotain pientä infoa: 

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo

Alue: Suomi, Tampere

Oluttyyppi: Stout

Maltaat: Pale Ale, Black, Chocolate, Roasted Barley

Humalat: Challenger, EKG, Target

Alkoholi: 4,2%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 2,75e Lidl 12.1.2017

Suomalaiset oluet: Mufloni IPA

Mufloni IPA

Ajattelin omistaa tämän viikon kotimaisille panimotuotteille. Ensimmäisenä vuoroon pääsee porilaisen Beer Hunter's panimon maitokauppavahvuinen Mufloni IPA. Panimon tunnetumpi, Alkosta löytyvä  Mufloni CCCCC IPA on erinomainen tyylinsä edustaja, joten katsotaan miten porilainen IPA toimii maitokauppavahvuisena.

Mufloni IPA on väriltään hieman oranssin sävyisen kullankeltaista ja sameaa. Lasiin kaadettaessa se vaahtoaa runsaasti ja juoman päälle muodostuukin runsas puhtaan valkea vaahtokruunu. Vaahto on osin melko suurikuplaista saippuavaahtoa, osin hieman pienikuplaisempaa ja tiiviimpää. Ikävä kyllä se laskeutuu hyvin nopeasti jättäen lasin reunoille pitsiä. 

Tuoksussa on hieman karamellista, makeaa mallasta sekä sitrusmaista, etenkin greippistä humalaa. Hieman yllättäen greippi ei ole liiallisen pistävää tai terävää, kuten monissa muissa oluissa. Taustalla häivähtää myös hieman pihkaa, kuusi- ja mäntymetsää. 

Ensimaku on makeahkon maltainen ja katkeroisen humalainen. Mallasrunko ja humalan katkerot ovat hyvässä tasapainossa. Humalointi tuntuu etenkin sitrusmaisena, tuoksusta poiketen hieman pistävänkin greippisenä ja sitruunaisena sekä pihkaisen havumetsäisenä. Maltaisuus erottuu lähinnä karamellisena. Kevyehkön keskitäyteläinen olut ihan hyvällä mallasrungolla ja sopivalla humaloinnilla, joten vetisyyttä ei juuri löydy. Kohtuu runsaat hiilihapot sopivat oluen tyyliin. Melko lyhyehkö jälkimaku on toffeisen maltainen ja karamellinen, kunnes jäljellä on vain humalan katkerot.

Muflonin "pikku" IPA on tuoksultaan miellyttävä ja hieman isoveljensä CCCCC IPAn kaltainen, mutta kielellä näiden kahden ero on jo täysin selkeä. Tämä olut ei yllä lähellekään CCCCC:n tasolle, mutta prosentteihinsa nähden se on kuitenkin ihan kelpo olut. Lisäksi tämä olut irtosi varsin edulliseen hintaan, verrattuna moniin muihin maitokaupoissa myytäviin pienpanimo tuotteisiin.

Mufloni IPA on ihan kelpo janonsammuttaja, mutta maistuu myös pikkusuolaisten kaverina. Tällä kertaa se sai seurakseen nakkisämpylän chilibraatwurstilla, valkosipulimajoneesilla, paahdetulla sipulilla, ketsupilla ja sinapilla. Olut tuntui toisaalta hieman liian katkeroiselta, mutta toisaalta ihan hyvältä - humalan aromit kyllä sopivat chilimakkaran kaveriksi, katkerot puolestaan korostavat hieman poltetta. Ei huono, muttei paraskaan yhdistelmä.

Kouluarvosana: 7,5 Kelpo maitokauppaolut, ei sen ihmeellisempi.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - hintaisekseen kelpo olut. 

Jotain pientä infoa:

Panimo: Beer Hunter's

Alue: Suomi, Pori

Oluttyyppi: Ale, India Pale Ale, Session IPA

Maltaat: Pale Ale, Carapale, Crystal 100, Special B

Humalat: Cascade, Centennial, Columbus

Alkoholi: 4,5%

Pullo: 0,33 l

Hinta: 2,49e Lidl 26.8.2016

Samalta Panimolta:

Mufloni CCCCC IPA

Mufloni Talviporter

Trappistioluet osa 3/3: Chimay Blue

Chimay Blue 2015

Kolmantena vuoroon pääsee Chimay Blue, olut jonka sininen etiketti tulee ainakin itselläni ensimmäisenä mieleen kuullessani panimon nimen. Jostain syystä tämä olut oli myös oma ennakkosuosikkini, kun maistoin näitä kolmea rinnakkain. Blue on panimon oluista vahvin ja alunperin sitä pantiin jouluolueksi 1900-luvun puolivälissä.

Chimayn sininen on vuosikerrallinen olut, joka säilyy vähintään viisi vuotta. Kellaroimalla sen maun pitäisiä muuttua pehmeämmäksi ja kuivemmaksi. Sitä on saatavilla myös suuremmissa pulloissa, jotka soveltuvat vieläkin paremmin kellarointiin. Oma pulloni säilyi puolitoista vuotta ennen korkkaamista, tosin vaihtelevissa olosuhteissa mikä ei noin lähtökohtaisesti ole hyvä asia juoman kehittymisen kannalta. No ei pullon sisältö ainakaan pilaantumaan päässyt tuona aikana.

Chimay Blue on tumman mahonginruskeaa, hieman punertavaa ja sameaa. Sen päälle muodostuva beigen värinen tiiviin pienikuplainen, kermaisen kuohkea ja hieman höttöinenkin vaahtohattu laskeutuu varsin nopeasti noin sentin kerrokseksi oluen pinnalle. Kadotessaan se jättää lasin reunoille kaunista pitsiä ja muodostuu lasia pyöräyttämällä myös uudelleen. 

Tuoksu on makean sävytteinen, paahteisen maltainen ja karamellinen sekä tumman hedelmäinen. Makeuden vastapainoksi löytyy myös hieman belgihiivamaista happamuutta. Hedelmäisyys tuo mieleen kuivatut ja kypsät luumut ja kirsikat, taatelit ja rusinat sekä karamellisoidun banaanin, jopa päärynän. Paahteinen ja karamellinen mallas tuo mieleen myös kahvin, fariini- ja ruokosokerin, jopa kinuskin ja makeat mausteet, kuten neilikan ja joulumausteet. Tuoksu on todella runsas ja moniulotteinen, vivahteikas ja hienostunut.

Oluen ensimaku on makean maltainen ja tumman hedelmäinen. Maltaisuus on hieman paahteista ja karamellista tuoden mieleen suklaan, fariinisokerin ja siirapin. Hedelmäisyys puolestaan seuraa tuoksua kuivattujen ja kypsien luumujen ja kirsikoiden sekä rusinoiden muodossa. Olut on todella vivahteikas ja kielellä vilisee häivähdyksiä yrteistä, makeista mausteista, vaniljasta, kahvista ja lakritsasta sekä punaisista marjoista. Myös belgihiivaisuus on läsnä humalan katkeroiden jäädessä melko vähäisiksi. Olut tuntuu kielellä pehmeältä ja kuohkealta, täyteläiseltä ja varsin paksulta, mutta notkealta ja tasapainoiselta. Hiilihapot ovat hieman kirpsakat, mutta tuovat kielellä kokonaisuuteen raikkautta. Korkea alkoholipitoisuus tuntuu miellyttävän lämmittävänä elementtinä pitkään viipyilevän jälkimaun puolella. Kielelle jää viipyilemään paahdettua sokeria ja mallasta, karamellia ja hedelmiä, kuten rusinaa, luumua, kirsikkaa ja taatelia.

Chimay Blue on todella moniulotteinen, tasapainoinen ja harmoninen kokonaisuus. Tyylikkään mahonginruskeaa ulkoasun alta paljastuu runsas arominen ja täyteläinen olut, josta tuntuu löytyvän vivahteita loputtomiin, kunhan jaksaa etsiä. Se on todennäköisesti paras maistamani trappisti, eikä siitä löydy oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Blue on ansainnut paikkansa Chimayn lippulaivana. Jos et ole sitä vielä maistanut, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Nyt nämä kolme olutta on käyty läpi ja voittaja on selvillä. Kolmanneksi jäi Chimay Red, eli tumma dubbeli. Se on ihan kelpo olut kategoriassaan, muttei hienoisesta rosoisuudestaan huolimatta ole kovin persoonallinen esitys muihin panimon tuotteisiin verrattuna. Hopeasijalle pääsi Chimay Tripel, joka on oikein mainio vaalea trappisti. Se on tasapainoinen ja todella persoonallinen, kiitos tavallista voimakkaamman humaloinnin. Ja voittajaksi nousi ennakkosuosikin roolin saanut lumoava Chimay Blue.

Kouluarvosana: 9,5 - Lähes täydellinen Trappisti.
Hinta-laatusuhde: 3,35e - Loistava - olut on parasta mitä tällä rahalla saa.
Hinta-laatusuhde: 4,48e - Erittäin hyvä - hintaluokkansa parasta antia.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Bières de Chimay

Alue: Belgia, Vallonia, Hainaut

Oluttyyppi: Ale, Trappist, Quadrupel

Maltaat: Pale Ale, Caramünch *Alkon ilmoittamat

Humalat: Hallertau *Alkon ilmoittama

Alkoholi: 9,0 %

Pullo: 0,33 l

Hinta: 31 SEK n. 3,35e Systembolaget 17.7.2015 (Alko 4,48e)

Samalta panimolta:
Chimay Red
Chimay Tripel

Lontoon vanhimman panimon Extra Special Bitter

Fuller's ESB

Fuller's panimon historia yltää vuoteen 1845, jolloin kolme miestä, Fuller, Smith ja Turner aloittivat liikekumppaneina. Yritys omistaa muun muassa Lontoon vanhimman panimon, Chiswickissä sijaitsevan Griffinin, joka perustettiin yli 350 vuotta sitten. Tämän lisäksi yrityksellä on noin 400 pubia ympäri saarivaltiota sekä  muutama hotelli Lontoon alueella. Yritys on vielä tänäkin päivänä samojen sukujen omistuksessa, kuin vuonna 1845.

Panimolla käytetään sekä nykyaikaisia että perinteisiä keinoja oluen valmistuksessa. Fuller's ESB, eli Extra Special Bitter -olutta on valmistettu vuodesta 1971 alkaen ja se on palkituin brittiläinen olut. Siihen käytetään Pale Ale- ja Crystal -maltaita ja humalina toimivat Target, Challenger, Northdown ja Goldings.

Olut lasissa kuparin ruskeaa ja kirkasta. Sen pääälle laskeutuu vaaleahko, kermanvärinen ja nopeasti katoava vaahto. Vaahto jättää lasiin hävitessään kaunista pitsiä.

Tuoksussa on karamellisen toffeista maltaisuutta sekä joululimppua sekä humalien tuomaa ruohoista yrttisyyttä ja kevyttä hedelmäisyyttä. Melko voimakkaasti humaloitu.

Maku seurailee tuoksua karamellisen ja toffeisen maltaisena sekä leipäisenä. Siinä on myös humalien tuomia yrttisiä, ruohoisia sekä hedelmäisiä ja sitruksisia vivahteita. Suutuntumaltaan olut on melko täyteläinen ja humalointi puraisee mukavasti. Myös hiilihappoisuus on sopivaa ja pehmeää. Jälkimaku on kuivan puumainen, keksinen ja toffeinen, mukavan katkeroinen.

Hyvännäköinen olut on maltainen, siinä on etenkin karamellin ja toffeen aromeita. Sopiva humalointi tuo aromipalettiin ruohoa, yrttejä ja hedelmiä sekä antaa oluelle täydellisen katkeran jälkimaun. Täyteläinen ja tasapainoinen bitter, joka ei syyttä ole palkituin englantilainen olut. Kokonaisuus on erittäin hyvä, eikä tästä keksi väkisinkään mitään pahaa sanottavaa. Hinta-laatu on ainakin Ruotsin puolella edullinen.

Kouluarvosana: 8,5

Jotain pientä infoa:

Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti
Oluttyyppi: Ale, bitter, extra special bitter
Maltaat: Pale ale ja Crystal
Humalat: Target, Challenger, Northdown ja Goldings
Alkoholi: 5,9 %
Pullo: 0,33 l
Hinta: 19,90 SEK (n. 2,15e) Systembolaget 7/2015

Samalta tuottajalta:
Fuller's London Porter