perjantai 26. helmikuuta 2016

Viikonlopun viinivinkki: Verrocchio Valpolicella Superiore Ripasso

Verrocchio Valpolicella Superiore Ripasso 2013

Verrocchio Wines on viinialan yritys, joka keskittyyy tuomaan italialaisia laatuviinejä Pohjoismaihin. Yritys tuottaa viinejä yhteistyössä pienten ja keskisuurten italialaisten tuottajien kanssa, eli toimii samaan tapaan, kuin pohjoismaisen Norvin Groupin omistama, Signorelli Wines -tuotemerkki. Ainoa ero vaikuttaa olevan se, että Verrocchio keskittyy Veneton alueen viineihin ja Signorelli Veneton lisäksi myös Abruzzon ja Toscanan alueiden viineihin.

Verrocchion nettisivuilta paljastuu myös, että yritys on saanut nimensä Andrea di Michele di Francesco de' Cionin taitelijanimestä, Andrea del Verrocchio. Hän on 1400-luvulla elänyt kuvanveistäjä, kultaseppä ja taidemaalari, joka opetti muun muassa Leonardo da Vincia ja Sandro Botticellia sekä vaikutti myös Michelangelon taiteeseen. Hauskaa, sillä myös Signorelli on saanut nimensä 1400-luvulla vaikuttaneen renesanssikauden taiteilijan, Signorellin mukaan.

Verrocchio Valpolicella Superiore Ripasso viiniin käytetyt rypäleet kasvoivat kukkuloilla sijaitsevilla viinitarhoilla Valpolicellan sydämessä. Ensimmäinen käyminen tapahtuu terästankeissa, joissa viini käy myöhemmin toiseen kertaan Amaronen valmistuksesta jääneen kuorimäskin kanssa. Viiniä kypsytetään ennen pullotusta yhdeksän kuukautta vanhoissa tammitynnyreissä.

Viini on väriltään melko syvän rubiininpunaista, aavistuksen läpikuultavaa ja taittuu reunoista kevyesti tiilen sävyihin.

Mehevä tuoksu on kypsien hedelmien ja marjojen sävyttämä, kirsikkainen sekä kevyen mausteinen, jopa aavistuksen rustiikkinen. Tuoksusta erottuu myös kuivattuja hedelmiä, kuten luumuja ja tammen tuomaa hienoista paahteisuutta ja hentoa nahkaisuutta.

Maku on tuoksun tapaan mehevän marjainen, hapankirsikoiden ja makeiden mausteiden sävyttämä. Lisäksi siinä on hieman yrttejä sekä tuoksussa vastaan tulleita kuivattuja luumuja ja kevyttä paahteisuutta. Suutuntumaltaan viini on mehevä ja täyteläinen. Nuoret, mutta melko notkeat ja aavistuksen suuta kuivattavat tanniinit ja marjaisa hapokkuus tuovat viinille runkoa. Jälkivaikutelma on pitkään viipyilevä ja lämmittävä, tammen tuomien mausteiden ja kirsikkaisen kirjon hallitsema, aavistuksen rusinainen ja luumuinenkin.

Mehevä, aavistuksen rustiikkinenkin viini on pehmeä ja tasapainoinen. Aavistuksen makeahko maku päättyy kuivaan, mutta miellyttävän mehevään jälkivaikutelmaan. Lisäksi viinissä on sitä, mitä Ripassossa kuuluukin olla, eli Amaronelle tyypillisiä vivahteita, kuten kuivattuja hedelmiä ja makeita mausteita. Viinillä on hyvä runko, joten se pärjää monenlaisten ruokien, kuten kovien juustojen, paistien ja pataruokien kaverina. Hintaisekseen kelpo Ripasso, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen viini sellaisenaan nautiskeluun tai ruokapöytään. Kokeile myös Signorelli Valpolicella Ripasso Superiore viiniä.

Kouluarvosana: 8,5
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Verrocchio Wines, DOC Valpolicella Ripasso Superiore
Alue: Italia, Veneto, Valpolicella
Tyyli: Punaviini, Valpolicella Ripasso
Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (30%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 13,98e Alko 3.2.2016

torstai 25. helmikuuta 2016

Belgialaistyylinen kesäolut, Saison

Slottskällans Saison

Aika katkaista ranskalaisten viinien putki ja vuoroon pääsee ruotsalaisen Slottskällans Bryggerin Saison. Olut oli viime kesänä Alkossa kausituotteena ja kaapin perältä sitä löytyi vielä yksi pullo. Päätin korkata sen vielä, kun sen elinkaarta oli jäljellä kesäkuuhun saakka. 

Slottskällans Bryggeri on vuonna 1997 Uppsalassa perustettu pienpanimo, jonka perustivat Jonas H. Andersson, Hans Finell ja Urban Nilsson. He olivat matkalla Yhdysvalloissa vuonna 1995, jossa oli tuolloin meneillään suuri pienpanimobuumi. He saivat idean oman panimon perustamisesta tuolta matkaltaan. Panimon ensimmäiset oluet tulivat myyntiin vuonna 1998 ja 2000-luvun alkupuolella panimo oli ilmeisesti hyvin lähellä konkurssia, mutta toiminta kuitenkin jatkui. 

Saison on belgialainen oluttyyli, joka on kotoisin maan ranskankielisiltä alueilta. Tätä kesäolutta valmistettiin perinteisesti talven aikana ja kypsytettiin pulloissa kesäksi. Perinteisesti saisonit ovat runsaan hedelmäisiä ja hiilihappoisia, vaaleita, virkistäviä ja hieman mausteisia, jopa pippurisia oluita. Nykyisin ne valmistetaan useimmiten pääosin ohrasta, mutta myös vehnää voidaan käyttää pienissä määrin. Lisäksi valmistuksessa käytetään usein saison-hiivaa, joka antaa oluelle sen mausteisen ja pippurisen maun. Sitten itse asiaan, eli oluen kimppuun. 

Olut on lasissa samean vaaleankeltaista ja tuo mieleen kirkastamattoman hunajan. Reippaasti hiilihappoja. Runsas vaahto on puhtaan valkoista, melko suurikuplaista ja kestää kohtuullisen pitkään. Vaahto jättää kadotessaan oluen pinnalle hienoista pitsiä.

Aavistuksen hapan ja hieman hiivainen tuoksu on miellyttävän viljainen ja hedelmäinen. Etenkin sitruksien sävyttämä ja hennon banaaninen. Siinä on myös hieman mausteisia ja pippurisia vivahteita. Kokonaisuutena tuoksu on raikas ja hedelmäinen. 

Maku seurailee tuoksua pehmeän viljaisena, jopa aavistuksen vehnäisenä ja raikkaan hedelmäisenä sekä hennon hiivaisena. Tuoksun tapaan pääroolin hedelmäisyydessä vievät sitrukset, appelsiinit ja sitruunat, mutta myös trooppista hedelmää, kuten ananasta, päärynää ja banaania löytyy. Taustalla on hieman mausteisia, valkopippurisia ja yrttisiä vivahteita. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen ja pehmeä, hiilihappojen ja keskiasteisen humaloinnin tuodessa siihen mukavasti raikkautta. Jälkivaikutelma on hetken aikaa viipyilevä, makeahkon maltainen ja hedelmäinen, minkä lisäksi humala tuntuu hieman katkeroisena ja yrttisenä lopussa. 

Raikkaan kesäinen olut, jossa on oluttyylille tyypillisesti runsaasti hedelmää. Olut tuo etäisesti mieleen vehnäoluen, tosin vähemmällä hiivaisuudella ja runsaamalla mausteisuudella, etenkin pippurilla. Oluessa on hienoista makeutta ja happamuutta, jotka vuorottelevat mukavasti kielellä. Tasapainoinen kokonaisuus, johon kaipaisin ehkä hieman lisää humalan tuntua. Tähän hintaan olut on melko hintava, mutta niinhän lähes kaikki muukin valtion monopolin hyllyillä on. Mikäli tämä ensi kesänä sattuu Alkon valikoimiin ilmestymään, päätyy se todennäköisesti minunkin ostoskoriini. 

Kouluarvosana: 8,5 Raikkaan hedelmäinen olut kesäterasseille.
Hinta-laatusuhde: Tyydyttävä.

Jotain pientä infoa:

Alue: Ruotsi, Uppsala
Oluttyyppi: Ale, Erikoisuus, Saison
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Humalat: -
Alkoholi: 6,5 %
Pullo: 0,33 l
Hinta: 3,62e Alko 3.7.2015 (2015 kesän kausituote)

tiistai 23. helmikuuta 2016

Bordeaux 5ème Cru Classé - Château Batailley

Château Batailley 2008

Castéjan suvun omistama Borie-Manoux on yksi Ranskan suurimmista perheomisteisista viinintuottajista ja -kauppiaista. Yrityksellä on vahvat markkinat niin kotimaassaan, kuin lähes 90 maassa ympäri maailman, johon se viiniä vie. Veljeksien Francis ja Marcel  Borien vuonna 1870 perustama yritys tunnettiin alunperin nimellä Eugène Borie Frères ja yritys sai nimen Borie Manoux toisen maailmansodan jälkeen, kun veljeksien tiet erkanivat ja Marcel otti yrityksen hoitoonsa. Noihin aikoihin myös yrityksen päätoimipaikka siirtyi Pauillacista nykyiseen paikkaansa, Bordeaux'n Balguerie-Stuttenbergiin. 

Marcel Borien poika, Emile Castéja siirtyi Borie-Manoux'n johtoon vuonna 1961 ja omistaa yrityksen edelleen vaimonsa Denisen kanssa. Heidän poikansa Philippe on toiminut yrityksen toimitusjohtajana vuodesta 1990. Hän myös aloitti yrityksen toiminnan viininvälittäjänä valmistuksen ohessa ja hankki myös tiloja Pomerolin ja Saint-Émilionin alueilta. Philippe on kehittänyt perheyritystä, joka omistaa nykyisin yli kymmenen viinitaloa Bordeaux'n alueella, joilla on yhteensä yli 200 hehtaaria viinitarhoja. 

Borie-Manoux'n ja Castéjan suvun lippulaiva on Médocin alueella, Pauillacin kunnassa sijaitseva Château Batailleyn viinitila. Médocin alue on tunnettu halutuista ja sen myötä hinnakkaista Premier Cru -luokitelluista viineistään. Lisäksi yritys omistaa muun muassa hyvin vanhoja tiloja Saint-Émilionin ja Médocin alueilta sekä Libournaisin alueella Pomerolissa sijaitsevan Château de l'Eglisen, joka alueen vanhin, vuonna 1589 perustettu tila. Tämän lisäksi yritys on ostanut useiden viininvälittäjien liiketoimintoja ja avannut viinintuotantolaitoksen ja varaston Bordeaux'ssa. Vuonna 1996 perheyritys laajensi toimintaansa entisestään ja osti enemmistön Drouet Frères -viinitalosta Loiresta. 

Château Batailley on yksi kahdeksastatoista vuonna 1855 "Cinquièmes Grand Cru Classé" - luokituksen saaneista viineistä. Tilan nimi tulee ranskankielen sanasta "bataille", joka tarkoittaa taistelua. Tällä viitataan tilan ja sen viinitarhojen paikalla vuonna 1452 käytyyn Satavuotisen sodan taisteluun, jossa ranskalaiset valtasivat viereisen Château Latourin takaisin englantilaisilta ja päättivät näin brittien valtakauden alueella. Tilan ensimmäiset köynökset istutettiin 1600-luvulla tälle historialliselle ja veren tahraamalle maalle.

Médocin alueen vanhimpien tilojen joukkoon lukeutuvan Château Batailleyn viinitarhat levittäytyvät nykyisin 57 hehtaarin alueella. Tarhoilla viljellään pääasiassa Cabernet Sauvignon lajiketta (70% viljelyalasta) ja hieman vähemmän Merlot'a (25%) sekä hyvin vähän Cabernet Franc (3%) ja Petit Verdot (2%) lajikkeita. Maaperältään tarhat ovat syvän sorakerroksen peittämää savista ja kalkkista kerrostumaa. Viiniköynösten keski-ikä on hienot 40 vuotta, minkä ansiosta viinin laatu pysyy melko tasaisena vuodesta toiseen.

Château Batailley viiniä tuotetaan vuodessa 250-300 000 pulloa. Käsin kerätyistä rypäleistä erotellaan rangat ennen puristamista. Käyminen ja kylmämaseraatio tapahtuvat terästankeissa ja käyminen kestää 15-20 päivän ajan. Malolaktinen käyminen alkaa tankeissa ja jatkuu vielä tynnyreissä. Viiniä kypsytetään 16-18 kuukautta 225 litran barrique-tammitynnyreissä, joista noin 60 prosenttia on uusia. Tuottaja lupaa viinille oikein säilytettynä 20-30 vuoden kestävyyden vuosikerrasta.

Näin kahdeksan vuoden ikäisenä viini on väriltään jo tyylikkäästi kehittynyt, intensiivisen tiilenpunainen, mutta myös aavistuksen rubiinin sävyinen ja reunoja kohti rusehtavan punaiseen taipuva väri.

Muhkea tuoksu on vivahteikas ja siitä erottuu alkuun hedelmäisiä aromeita, etenkin luumua. Myös tammi on selkeästi esillä, mutta pysyttelee taustalla. Viinin saadessa ilmaa, luumuiset vivahteet saavat seurakseen kirsikkaisia, mustaherukkaisia ja aavistuksen viikunaisiakin aromeita. Myös tammen tuomat aromit löytävät hienon tasapainon ja eleganssin, paahteisen tammisina ja hennon nahkaisina vivahteina. 

Tummahkon hedelmäinen maku on tuoksun tapaan alkuun hieman sulkeutunut, mutta saadessaan ilmaa siitä löytyy luumuja, hapankirsikoita ja mustaherukoita sekä mausteisia ja paahteisen tammisia vivahteita. Kitalaelta voi erottaa myös aavistuksen setriä, hienoista nahkaisuutta ja lyijykynää sekä aavistuksen tupakasta. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen ja alkuun myös hieman karhea, mutta saadessaan ilmaa, se muuttuu yllättävänkin tasapainoiseksi. Tuntuvat, mutta pehmeiksi pyöristyneet tanniinit ja hyvä hapokkuus antavat viinille lähes täydellisen rungon. Jälkivaikutelma on pitkään viipyilevä, mustaherukan, paahteisen tammen, kahvin ja hennon nahkaisuuden sävyttämä.

En ole mikään erityisen suuri Bordeaux viinien fani ja omat kokemukseni alueen viineistä ovat melko vaihtelevia. Château Batailley on toistaiseksi alueen kallein viini, jota olen maistanut ja siihen nähden odotukset olivat korkealla. Toisaalta, hintahan ei ole tae viinin laadusta eikä pelkästään sen varaan kannata laskea. Tällä kertaa yllätys oli positiivinen, viinin vivahteikas ja kehittynyt makumaailma on tasapaoinoinen niin tammen ja hedelmäisyyden kuin rungon osalta. Viini jätti mukavan vaikutelman ja on valmis juotavaksi, mutta sitä voi myös varastoida vielä vuosia. Viini oli sellaisenaan ihan miellyttävää, mutta saa hyvän parin myös erilaisista liharuoista. Hinta-laatusuhteeltaan viini on erittäin hyvä ja pikkupullon saa nyt omakseen parilla kympillä (hinta oli aikaisemmin kolme kymppiä). Alkossa tätä viiniä oli eilen jäljellä hieman päälle sata pulloa koko maassa, joten ei muuta kuin ostoksille mikäli tämä viini kiinnostaa. 

Bordeaux viinit ovat perinteisesti parhaimmillaan ruoan kanssa nautittuna. Viinit saavat hyvän parin esimerkiksi riistasta, lampaasta tai naudasta, mielellään roseeksi jätettynä. Yksi Bordeaux viinien klassisista ruoka kumppaneistahan on entrecôte pihvi. Tuumasta toimeen ja viini sai parikseen mediumiksi paistetun entrecôten kera uunijuureksien ja vahvan tinjami-punaviinikastikkeen. Viinin tanniinit purevat roseeksi jätettyyn lihaan hienosti ja viini pehmenee miellyttävästi. Viinin mausteiset ja paahteiset sävyt toimivat hienosti paistetun lihan kanssa. Tasapainoinen ja toimiva, kokeilemisen arvoinen yhdistelmä.

Kouluarvosana: 9 Tyylikäs huippuviini
Hinta-laatusuhde: Pullolle tulee kyllä hintaa, mutta kaikesta huolimatta hintansa arvoinen viini.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Borie-Manoux, Château Batailley, AOC Pauillac
Alue: Ranska, Bordeaux, Médoc, Pauillac
Tyyli: Punaviini, Bordeaux 5ème Grand Cru Classé
Rypäleet: Cabernet Sauvignon (75%), Merlot (22%), Cabernet Franc (2%), Petit Verdot (1%)
Pullo: 0,375 l
Hinta: 19,99e Alko 15.2.2016

maanantai 22. helmikuuta 2016

André Lurton Château Coucheroy Rouge

Château Coucheroy Rouge 2007

Perheyritys, Les Vignobles André Lurton on tällä hetkellä yksi Bordeaux'n suurinmmista viinintuottajista. André Lurton perusti yrityksen vuonna 1953 perittyään historiallisen sukutilansa, Grézillacissa sijaitsevan Château Bonnet'n ja jatkoi näin isoisänsä vuonna 1897 aloittamaa työtä. André Lurton on omistanut lähes 70 vuotta elämästään viinitarhoille ja viinintuotannolle.

Vuosien saatossa yritystoiminta on laajentunut useiden hankintojen myötä ja talo omistaa nykyisin kymmenen viinitilaa ja työllistää 200 työntekijää Gironden alueella. Viinitilat sijaitsevat kuuden eri appellaation alueella, jotka ovat Bordeaux, Entre-Deux-Mers, Graves, Lussac-Saint-Émilion, Margaux ja Pessac-Léognan. Näillä tiloilla on yhteensä 600 hehtaaria viinitarhoja, joista 430:llä viljellään punaisia lajikkeita. Yritys myy vuosittain noin neljä miljoonaa pulloa viiniä, joista 58 prosenttia on punaviinejä, 34 prosenttia valkoviinejä ja loput kahdeksan roseeviinejä.

Yrityksen pääkonttori sijaitsee Château Bonnetin tilalla Grézillacissa, jota ympäröi 300 hehtaaria viinitarhoja, jotka levittäytyvät Entre-Deux-Mersin ja Bordeaux'n alueille. Pessac-Léognan alueella yrityksellä on neljä tilaa, joilla on yhteensä 260 hehtaaria viinitarhoja. Lisäksi André Lurton omistaa puolet Lussac-Saint-Émilionin alueella sijaitsevasta Château de Barbe Blanchesta ja  on osakkaana Margaux'ssa sijaitsevassa Château Dauzacin tilalla.

Coucheroy viinit valmistetaan Château Rochemorin tilalla Pessac-Léognan alueella. Tilan historia yltää 1500-luvun alkupuolelle ja sen omistajat ovat vaihtuneet vuosien saatossa muutamaan kertaan. 1920-luvulla eräs metsäyhtiö osti tilan ja sen viinitarhoille istutettiin metsää. André Lurton osti tilan vuonna 1974 ja on palauttanut sen loistoonsa.

Coucheroy Rouge valmistetaan Cabernet Sauvignon ja Merlot lajikkeista, joiden suhde on vuosikerrasta riippuen noin puolet ja puolet. Köynökset, joista rypäleet kerätään ovat keskimäärin noin 10-12 vuotiaita. Rypäleet kerätään käsin, kun niiden sisältämien sokerien ja hapokkuuden tasapaino on parhaimmillaan. Viiniin käytetään vain parhaat rypäleet ja lajittelu alkaa jo viinitarhoilla. Toinen lajittelu tapahtuu liukuhihnalla ja kolmas lajittelukoneella.

Lajittelun jälkeen rangat poistetaan, rypäleet puristetaan kevyesti ja rypälemehu siirretään terästankkeihin. Perinteinen käyminen ja maseraatio kestävät noin viikon verran 28-30 asteessa. Käymisen jälkeen kuoret ja hedelmäliha erotellaan puhtaasta viinistä. Myös jäljelle jääneestä rypälemäskistä puristetaan talteen viini, joka on runsaamman väristä ja tanniinisempaa. Tämä viini säilytetään erillään muusta viinistä ja sen laadusta riippuen sitä käytetään lopulliseen sekoitukseen. Viini käy läpi myös malolaktisen käymisen, jonka jälkeen viiniä kypsytetään 12 kuukautta tammitynnyreissä, joista 25-30 prosenttia on uusia. Tuottajan mukaan viini on valmis nautittavaksi 2-4 vuotiaana, mutta voi kehittyä vielä 10-15 vuottakin. 

Viini on lasissa keskisyvää ja kehittyneen kirkkaan tiilen punaista, taittuen reunoja kohti jo aavistuksen rusehtaviin sävyihin.

Vivahteikas tuoksu on melko voimakkaan oloinen ja kehittynyt. Siinä tuntuu pehmeän tammisia ja mausteisia piirteitä sekä hieman mustaherukkaa. Taustalla on myös aavistus lakritsaa ja hieman tupakkaa.

Maku on tuoksun tapaan kehittynyt ja miellyttävän vivahteikas. Kieleltä löytyy hienoista hedelmäisyyttä, luumuja ja mustaherukkaa, mutta tammen tuomat, pehmeiksi kehittyneet piirteet ovat pääroolissa. Tammea, tyylikästä mausteisuutta ja vaniljaa sekä hieman savuisia ja lakritsisia piirteitä. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen ja samettisen pehmeät tanniinit ja hyvin säilynyt, pehmeäkin hapokkuus antavat viinille tyylikkään rungon. Pitkään viipyilevä, jälkimaku on runsas

Mielenkiintoinen ja tyylikäs punaviini, joka on säilyttänyt hapokkuutensa lähes kymmenen vuoden ajan. Toisaalta hedelmäiset vivahteet ovat väistyneet hieman kypsytyksyksen tuomien aromien tieltä, mutta kokonaisuutena viini on kehittynyt tyylikkäästi. Viini toimii tämän ikäisenä niin liharuokien parina, kuin sellaisenaan nautittuna.

Kouluarvosana: 9 - Tyylikäs ja hienosti kehittynyt viini.
Hinta-laatusuhde: Ehdottomasti tutustumisen arvoinen viini, jos sattuu 15 euron hintaan löytymään.

Tuottaja ja luokitus: Les Vignobles André Lurton, AC Pessac-Léognan
Alue: Ranska, Bordeaux, Graves, Pessac-Léognan
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Cabernet Sauvignon (50%), Merlot (50%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: Ei Alko valikoimissa (Wine-Searcher.com noin 14 euroa)

torstai 18. helmikuuta 2016

Delas Frères Crozes-Hermitage

Delas Frères Crozes-Hermitage Les Launes 2011

Rhônen alueen suurimpien tuottajien joukkoon nykyisin lukeutuva Delas Frères sai alkunsa vuonna 1835, jolloin Charles Audibert ja Philippe Delas ostivat tuolloin 40-vuotiaan Maison Juniquen viinitilan. Tila sai uuden nimen, Audibert & Delas ja alkuun parivaljakko keskittyi ostamaan ja myymään viiniä. He kasvattivat yritystään ja alkoivat tuottamaan myös omia viinejään. 

Philippen pojat, Henri ja Florentin seurasivat isänsä jalanjälkiä ja siirtyivät yrityksen johtoon. Vuonna 1924 tila sai jälleen uuden nimen, Delas Frères. Yritys osti viinitilan Châteauneuf-du-Papen alueelta ja laajensi aikaisempia tarhojaan Hermitagessa. Florentinin pojan johdolla kasvu jatkui myös toisen maailmansodan jälkeen ja talo nautti myös kasvavasta menestyksestä kansainvälisillä markkinoilla. Hän laajensi vientimarkkinoita ja osti lisää viinitarhoja muun muassa Châteauneuf-du-Papen alueelta. 

Delas myi liiketoimintansa Champagne Deutzille vuonna 1977, jakaakseen resurssit ja asiantuntemuksen ja näin kaksi suurta viinitaloa yhdistyi. Delas Fréresin omistaja vaihtui jälleen vuonna 1993, kun samppanjatalo Roederer osti Deutzin ja Delasin viinitalot. Delas Frèresillä on noin 30 hehtaaria viinitarhoja Pohjois-Rhônessa, joista 10 sijaitsee Hermitagen, kaksi Saint-Josephin ja 18 Crozes-Hermitagen alueella. Tämän lisäksi talo ostaa myös rypäleitä sopimusviljelijöiltä. Talon viinintekijänä toimii Jacques Grange.

Crozes-Hermitage Les Launes on Pohjois-Rhônelle tyypillisesti 100-prosenttinen Syrah-viini ja tulee nimensä mukaan Crozes-Hermitagen alueelta. Viinitarhojen maaperä vaihtelee paljon ja koostuu muun muassa graniitista ja vanhasta joen pohjan lössimaasta. Sadonkorjuu hoidetaan käsin, kun rypäleet saavuttavat optimaalisen kypsyyden. Käyminen tapahtuu valvotussa lämpötilassa 28-32 asteen välillä avoimissa betonisäiliöissä ja viini käy läpi myös malolaktisen käymisen. Pieni osa viinistä kypsytetään tammesta, jotta lopulliseen sekoitukseen saadaan ripaus tammea. Tuottaja haluaa kuitenkin säilyttää hedelmäiset aromit, joten suurin osa viinistä saa kypsyä tankeissa. 

Viini on väriltään tumma, syvän purppuranpunainen ja taittuu reunoja kohti pinkin sävyihin. 

Tuoksu on hienovarainen ja pehmeän hedelmäinen. Päällimmäisenä mustaherukkaiset ja karhunvatukkaiset sekä luumuiset aromit. Siitä löytyy myös hieman yrttisiä ja mokkaisia vivahteita sekä hienoinen sävähdys tammesta.

Runsas ja täyteläinen maku seuraa tuoksun viitoittamalla tiellä, tummien marjojen, mustaherukoiden karhunvatukoiden ja luumujen sävyttämä. Myös mokkaiset ja mausteiset vivahteet ovat esillä, minkä lisäksi taustalla on hieman tummaa suklaata ja tammea. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja melko tanniininen. Pehmeiksi kehittyneet tanniinit ja hyvä hapokkuus antavat viinille hyvän rungon ja johtavat pitkään viipyilevään tumman sävytteiseen jälkivaikutelmaan.

Tasapainoinen ja tyylikäs viini, jonka kohdalla tuottaja on onnistunut hienosti tavoitteissaan säilyttää hedelmäisyys ja tuoda mukaan vain hienoinen sävy tammea. Tuhdimpien viinien ystäville se toimii sellaisenaan nautiskeluun, mutta hyvän runkonsa ansiosta viini toimii myös tummien liharuokien, kuten naudan ja riistan kaveriksi. Alkostahan viiniä ei löydy, mutta jos siihen jossain satut törmäämään noin 15 euron hintaan, kannattaa napata mukaan ja tehdä lähempää tuttavuutta.

Kouluarvosana: 8+ 
Hinta-laatusuhde: Hyvä, hintansa arvoinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Delas Frères, AC Crozes-Hermitage
Alue: Ranska, Rhône, Pohjois-Rhône, Crozes-Hermitage
Rypäleet: Syrah (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 139 SEK (n. 15,27e) Systembolaget 5.3.2015

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Château Le Vieux Chantre

Château Le Vieux Chantre 2010

Blogissani on ollut Bordeaux'n punaisen mentävä aukko, jonka ajattelin paikata nyt. Ranskan lounaisosissa sijaitsevan alueen pitkäikäiset punaviinit ja jalohomeiset makeat valkoviinit tunnetaan ympäri maailman ja osa alueen viineistä on erittäin haluttuja, joten niiden hinnat kohoavat usein korkealle.  

Alueen tyypillinen punaviini on useimmiten sekoiteviini, joka valmistetaan yleensä Cabernet Sauvignon ja Merlot -lajikkeista, mutta myös Cabernet Franc, Malbec ja Petit Verdot esiintyvät usein sekoitteissa. Myös alueen valkoviinit ovat useimmiten sekoitteita Sauvignon Blanc, Sémillon ja Muscadelle -rypäleistä. Jalohomeisista rypäleistä valmistetut makeat valkoviinit tai jälkiruokaviinit, ikääntyvät myös pitkään ja hienosti. Bordeaux'n viinien hinnat alkavat Alkossa vajaasta kymmenestä eurosta ylöspäin ja edullisimmat viinit eivät anna parasta kuvaa alueesta, jolta tulevat myös maailman kalleimmat puna- ja valkoviinit. Kallein punaviini, Château Petrus tulee Pomerolin alueelta ja valkoviini, Château d'Yquem Sauternesista.

Roc de Boissac on yksi Puisseguin Saint-Émilionin alueen pitkäikäisimmistä ja arvostetuimmista tuottajista. Talolla on reilut 40 hehtaaria viinitarhoja, joista 31,5 hehtaaria on Puisseguin-Saint-Émilionin ja 9 hehtaaria Lalande-de-Pomerolin alueella. Talo pyrkii nykyään vähentämään tuotannossan ihmisille ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ja muita haitallisia aineita, sillä tuottaja kunnioittaa luontoa ja haluaa säilyttää sen myös tuleville sukupolville.

Talon Puisseguinin alueen tarha on maaperältään kalkkisen savimaan peittämää, kumpuilevaa kivikkoa, joka soveltuu hyvin köynöksille. Tarhalla viljellään Merlot ja Cabernet Franc -lajikkeita, pääasiassa kuitenkin Merlot'a, joka vie 90 prosenttia viljelyalasta. Köynöksien keski-ikä on 36-vuotta ja talon viininviljelijät työskentelevät niiden parissa ympäri vuoden. Rypäleet korjataan koneellisesti, mutta viineihin käytettävät rypäleet valitaan käsin ennen puristusta. Käyminen tapahtuu viinistä riippuen ruostumattomissa terästankeissa ja betonisammioissa. Viinejä kypsytetään talon kallioon louhituiden kellareiden suojissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Valitettavasti Roc de Boissac kertoo sivuillaan vain kolmesta hieman paremmasta viinistään, joten edullisemman kategorian Château Le Vieux Chantre -viinistä ei tietoa juurikaan löydy. Lisäksi talo ilmoittaa viljelevänsä vain Merlot ja Cabernet Franc lajikkeita, mutta Alkon ja monen muun lähteen mukaan tässä viinissä olisi myös Cabernet Sauvignon-lajiketta. Viiniä kypsytetään ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viini on väriltään melko kehittyneen syvän punaista ja reunoista tiilen sävyistä.

Tuoksu on kypsän marjainen, karpaloinen ja siinä on myös luumua. Tammen tuomia mausteisia ja kevyen paahteisia vivahteitakin löytyy. Taaempana on hieman maanläheisiä ja paprikaisia häivähdyksiä.

Maku seurailee tuoksua kypsien punaisten marjojen sävytteisenä, etenkin karpaloisena ja puolukkaisena. Siinä on myös luumua, vivahteita paprikasta ja kevyen yrttisiä piirteitä. Tammen tuoma mausteisuus ja hienoinen paahteisuus sekä maanläheiset aromit, hienoinen multaisuus ja sora seuraavat perässä. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen ja tuntuvat, hieman kovatkin tanniinit hallitsevat makumailmaa ja kuivattavat suun. Jälkivaikutelma on melko lyhyen puoleinen, paahteisen tammen sävytteinen ja aavistuksen savuinen.

Muhkea ja melko tuhti Bordeaux'n viini, joka toimisi todennäköisesti huomattavasti paremmin ruokajuomana, kuin sellaisenaan. Yksinään nautittuna viini on melko yksitoikkoinen, jopa tylsähkö ja rosoinen, eikä kokonais vaikutelma ole kummoinen, muttei varsinainen pettymyskään. Viini edustaa Alkon valikoiman edullisinta päätä ja hinta-laatusuhteeltaan viini on keskinkertainen, mutta hyvistä Bordeaux viineistä joutuukin sitten maksamaan hieman enemmän.

Kouluarvosana: 7+
Hinta-laatusuhde: Tyydyttävä

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Roc de Boissac, AC Puisseguin-Saint-Émilion
Alue: Ranska, Bordeaux, Libournais, Puisseguin-Saint-Émilion
Rypäleet: Merlot (75%), Cabernet Franc (15%), Cabernet Sauvignon (10%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 12,54e Alko 11.2.2015

tiistai 16. helmikuuta 2016

Zinck Riesling Prestige vs kylmäsavulohi ja katkaravut

Domaine Zinck Riesling Prestige 2014

Domaine Zinck on perheyritys, jonka Paul Zinck perusti vuonna 1964 ja jota johtaa nykyisin hänen poikansa Philippe. Viinitila sijaitsee keskiaikaisessa Eguisheimin kaupungissa, muutaman kilometrin päässä Colmarista. Kun Paul aloitti, talolla oli vain 2,5 hehtaaria viinitarhoja, joiden kokonaisala on kasvanut tähän päivään mennessä 20 hehtaariin. Viiniä tuotetaan vuodessa noin 280 000 pulloa, josta 60 prosenttia menee vientiin noin 20 eri maahan. 

Koillis-Ranskassa, lähellä Saksan rajaa sijaitseva Alsacen viinialue tunnetaan valkoviineistään. Alueella tuotetusta viinistä noin 90 prosenttia on valkoviiniä. Alsacen viinialue eroaa kulttuuriltaan ja historialtaan muista Ranskan tärkeimmistä viinialueista. Alsace on Ranskan ainoa alue, jonka viinit nimetään rypäleen eikä esimerkiksi kylän tai tilan mukaan. Joskus myös viinitarhan nimi mainitaan etiketissä, mutta rypäle on silti kasvualuetta tärkeämpi Alsacessa. Alue on ehkä Ranskan helpoimmin ymmärrettävä viinialue, sillä alkuperäluokituksia on käytännössä vain yksi, AC Alsace. Lisäksi alueella valmistetaan myös AC Alsace Grand Cru- ja AC Crémant d'Alsace -luokiteltuja viinejä. 

Alueella viljellään niin saksalaisia kuin ranskalaisia rypälelajikkeita, joista valmistetaan pääasiassa laadukkaita kuivia ja puolikuivia valkoviinejä. Alueen huippuviinit tuotetaan Grand Cru -tarhoilla. Alsacen alue on ilmastoltaan melko viileää, mutta aluetta suojaavien vuorten ansiosta melko kuiva, joten alueella pystytään tuottamaan kohtuullisia viinejä silloinkin, kun muualla Ranskassa menee huonommin. Palataampa sitten Zinckin viinitaloon. 

Philippe kunnioittaa perheyrityksen arvoja ja hänelle tärkeintä on viinien korkea laatu. Hän pyrkii korostamaan viinien raikkautta ja pitämään aromit aisoissa, tuloksena on hienovaraisia ja tasapainoisia viinejä. Korkean laadun säilyttämiseksi perinteiset menetelmät yhdistetään moderneihin viljely- ja valmistustekniikoihin. Viineihin vaikuttaa ilmasto ja ennen kaikkea maaperä, joka antaa rypäleille hedelmäisiä ja mineraalisia aromeja. Köynöksiä, rypäleitä ja viinejä käsitellään mahdollisimman vähän, joten ne saavat muodostua luonnollisesti. Rypäleet kerätään aina käsin ja rypälemehu käy viiniksi perinteisesti luonnon hiivojen avulla, ilman lisättyä hiivaa. 

Zinckin luonnonmukaisesti viljeltävät viinitarhat sijaitsevat Eguisheimin parhailla rinteillä. Talolla ei ole virallista luomusertifiointia, mutta vuodesta 2011 kaikki tarhat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin ja kaikin tavoin ympäristöä kunnioittaen, ilman lannoitteita tai muita haitallisia aineita. Tarhat ovat maaperältään pääasiassa kalkkipitoista savilietettä ja vulkaanista tuhkaa, mikä mahdollistaa kaikkien Alsacen perinteisten lajikkeiden viljelyn. Talon viinit jaetaan kolmeen sarjaan,  jotka ovat Portrait, Terroir ja Grand Cru ja kirsikkana päälle Crémant -kuohuviinit. 

Alkosta löytyvä Prestige Riesling kuuluu Zinckin Terroir-sarjaan, jonka viinit ovat tuottajan mukaan samaan aikaan herkkiä ja moniulotteisia ja joista voi aistia hienovaraiset rypäleen ja maaperän yhdistelmät. Nimensä Terroir -sarja on saanut köynöksistä, jotka juurtuvat syvälle maaperään saadakseen ravinteita. Prestige Rieslingiin käytettävät rypäleet kerätään käsin noin 230-280 metrin korkeudesta, etelään ja kaakkoon viettäviltä rinteiltä. Käyminen tapahtuu lämpösäädeltävissä terässäiliöissä 18-20 asteessa ilman lisättyä hivaa. Viini saa kypsyä 9 kuukautta sakan päällä ennen pullotusta, minkä jälkeen vielä muutaman kuukauden pulloissa. 

Puhdas, kirkkaan vaaleankeltainen väri taittuu hennosti kullan sävyihin. 

Raikkaan hedelmäinen ja runsaan sitruksinen tuoksu viestii vihreistä omenoista ja kukkaisuudesta. Mineraalisuus on läsnä tyylikkäänä, minkä lisäksi tuoksu antaa makeita mausteita ja häivähdyksen hunajaa. 

Maku on makeampi, mitä tuoksu antaa odottaa. Siinä on tuoksun tapaan raikkaita hedelmiä ja sitruksia, kuten limeä ja greippiä sekä kypsiä aprikooseja ja hieman vihreitä omenoita. Tyylikäs ja raikas mineraalisuus on selkeästi läsnä ja taustalta löytyy tuoksun tapaan hienoista hunajaisuutta. Viini on suutuntumaltaan keskitäyteläinen, puolikuivan ja puolimakean välimaastosta. Raikas mineraalisuus ja sitrusmainen hapokkuus antavat viinille tyylikään rungon. Jälkivaikutelma on hetken aikaa viipyilevä, vihreän omenainen, kypsän aprikoosinen ja hennon hunajainenkin, mutta ennen kaikkea raikas. 

Miellyttävä ja raikas Riesling Alsacesta. Viinissä on runsaasti vivahteita, hedelmiä ja mineraalisuutta ja paketti on hienossa tasapainossa. Sitrusmainen hapokkuus leikkaa hyvin viinin makeuden tuntua ja antaa sille hyvän ryhdin, minkä vuoksi viini toimii monenlaisten kala- ja äyriäisruokien kaverina. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen viini. 

Kylmäsavulohta ja sinappikastiketta leivän päällä. Viinin hapokkuus leikkaa hienosti lohen rasvaisuuden tuntua ja tasapainottuu hienosti. Viini tuntuu ehkä aavistuksen tuoreemmalta ja hyvällä tavalla kuivemmalta, minkä lisäksi sen sitrusmaiset aromit ja hapokkuus tekevät yhdistelmästä todella freesin ja tasapainoisen. Loistava ruoan ja viinin yhdistelmä.

Katkarapusalaatin kanssa viini toimii myös hyvin raikkaan mineraalisuutensa ja sitrusmaisen hapokkuudensa puolesta. Viini pärjäsi myös salaatin kyljessä olleen chilimajoneesin kanssa hyvin. Viini tuntui ehkä aavistuksen täyteläisemmältä ja sen hapokkuus kesyyntyi aavistuksen, muttei latistunut. Zinckin Prestige Riesling toimi hienosti molempien ruokien kanssa, mutta lohileivät veivät tällä kertaa voiton. 

Kouluarvosana: 8,5 - Tyylikäs
Hinta-laatusuhde: Hintansa arvoinen 

Tuottaja ja luokitus: Domaine Zinck Vins d'Alsace, AC Alsace
Alue: Ranska, Alsace, Eguisheim
Rypäleet: Riesling (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 13,48e Alko 17.12.2015

torstai 11. helmikuuta 2016

Kuin marjamehua: Beringer Cabernet Sauvignon

Beringer Cabernet Sauvignon 2014

Beringerin Cabernet Sauvignon on varmasti monelle tuttu jenkki viini. Tai ainakin nimi Beringer sanoo jotain. Minulle Beringerin edulliset viinit olivat ensimmäisiä amerikkalaisia viinejä joihin tutustuin, kun viinikärpänen aikoinaan iski. 

Viinitalo sijaitsee Napan laaksossa Californiassa ja on laakson pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut viinintuottaja. Talon omistaa nykyään suuri Treasury Wine Estates -yhtymä, joka omistaa myös monia muitakin suomalaisille tuttuja viinitaloja, kuten australialaiset Lindemans, Penfolds, Rosemount ja Wolf Blass.

Alkon valikoimista löytyy tällä hetkellä kahdeksan tuottajan viiniä 10-80 euron väliltä. Tämä Cabernet Sauvignon on sieltä edullisemmasta päästä, eikä siitä juurikaan tietoa löydy tietoa. Beringerin edullisia viinejä on moneen lähtöön ja useita eri sarjoja, joten netistäkään ei oikein tästä viinistä tietoa herunut, joten hypätään suoraan viinin kimppuun.

Nuori viini on väriltään melko syvän tummanpunainen ja lasin reunoja kohti pinkin sävyihin vaaleneva.

Tuoksu on mehevän marjainen ja pääosan vievät mustaherukkaiset aromit, etenkin mustaherukkamehu, jopa mustaherukalla maustettua teetä. Lisäksi tuoksussa on hieman karhunvatukoita, makeaa mausteisutta ja vaniljaa. Kun viini saa lasissa ilmaa, taustalta paljastuu myös aavistus vihreää paprikaa ja häivähdys chiliä. 

Maku on tuoksun tapaan mehevän marjainen ja hilloinen, valitettavasti mustaherukkaisuuden dominoima. Kielen päältä löytyy mustaherukkahilloa, mustaherukkamehua ja ylikypsää mustaherukkaa. Kaiken tämän ylitsepääsemättömän mustaherukkaisuuden takaa löytyy vivahteita karpaloista, karhunvatukoista ja paprikasta sekä makeaa mausteisuutta ja tammen tuomaa vaniljaa. Taustalla on myös aavistus kypsistä kirsikoista. Kun viini seisoo lasissa jonkun tovin, löytyy kieleltä myös aavistus tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja makean mustaherukkaisuuden hallitsema. Nuoret, mutta helposti lähestyttävät tanniinit ja kohtuullinen hapokkuus antavat viinille melko heikon rungon. Jälkivaikutelma on kohtuullisen viipyilevä, yllätys yllätys mustaherukkainen, hennon karhunvatukkainen ja aavistuksen tammen sävytteinen.

Kokonaisuus on marjamehumainen ja viini kaipaisi reilusti lisää ryhtiä. Makea mustaherukkaisuus hallitsee niin tuoksua, makua, kuin jälkimakuakin. Mikäli etsit hieman makeampaa punaviiniä, joka menee helposti ja nopeasti alas tarjoamatta minkäänlaista elämystä, tämä voi olla juurikin se viini. Minulle tässä viinissä oli aivan liikaa mustaherukkaa ja helpot tanniinit sekä olematon hapokkuus laskevat myös pisteitä. Viini on hinnoiteltu melko reippaasti yläkanttiin. Samaan hintaan ja edullisemminkin löytyy Alkon hyllyistä huomattavasti parempia tuotteita, kokeile vaikka espanjalaista Campo Viejo Crianzaa tai portugalilaista Quinta das Setencostas -viiniä.

Kouluarvosana: 7

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Beringer Vineyards
Alue: Yhdysvallat, California
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Syrah
Pullo: 0,75 l
Hinta: 10,48e Alko 22.1.2016

Samalta tuottajalta: 

tiistai 9. helmikuuta 2016

Masi Campofiorin

Masi Campofiorin 2011

Masi Campofiorin, viini joka tunnettiin alunperin maailman ensimmäisenä Ripassona. Pari viikkoa sitten kirjoitin Masin Costasera Amarone -viinistä ja kerroin myös hieman Masin tarinasta, joten voit käydä vilkaisemassa jutun, mikäli talon historia kiinnostaa.

Campofiorin on yksi Masin tunnetuimmista viineistä, joka oli myös aikaisemmin se aito ja alkuperäinen Ripasso. Masi kehitti Ripasso-menetelmän vuonna 1964 lisäämällä perus Valpolicella-viiniin kuivatuista rypäleistä valmistetun Amaronen tuotannosta jääneen kuorimäskin. Kun perus Valpolicella käy toiseen kertaan kuorimäskin kanssa, viini saa Amaronelle tyypillistä aromikkuutta, kuten kuivattuja hedelmiä ja enenmmän uutosta, jonka sisältämien sokereiden myötä korkeamman alkoholipitoisuuden. 

Masi uudisti aiemmin kehittämäänsä Ripasso-menetelmää 1990-luvulla ja loi uuden kaksoiskäymismenetelmän. Tällä menetelmällä Valpolicella-viiniin ei lisätä kertaalleen käynyttä rypälemäskiä, vaan viiniä varten kuivatetaan omat rypäleet. Rypäleitä kuivatetaan noin kuusi viikkoa bamburitilöillä ja niistä puristettu mehu lisätään Valpolicellan joukkoon. Tämän jälkeen viini käy toiseen kertaan, mikä vie noin 15 päivää. Viini saa myös tällä menetelmällä Amarolle tyypillistä aromikkuutta ja korkeamman alkoholipitoisuuden, mutta Ripassolle tyypilliset runsaat ja tiukat tanniinit vältetään.

Campofiorin ei siis ole enään Ripasso-viini ja Masi kutsuukin viiniä nimellä "Supervenetolainen". Itseasiassa Masi ei valmista nykyisin ollenkaan Ripassoja. Viini valmistettiin alunperin Campofiorin-tarhalta kerätyistä rypäleistä, mutta nykyisin rypäleet tulevat laajemmalta alueelta. Campofiorin viiniä kypsytetään noin 18 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista kolmasosa on uusia. Masi lupaa viinille 15-20 vuoden ikääntymispotentiaalin.

Ja sitten viinin kimppuun. Campofiorin on väriltään kehittyneen syvän punaista ja taittuu reunoista tiilen sävyihin.

Vivahteikas tuoksu on multainen, kypsän hedelmäinen, kirsikkainen ja mausteinen sekä tallin sävytteinen. Taustalla on myös kuivattuja ja tuoreita viikunoita, hentoa nahkaisuutta sekä tammea.

Ensimmäisenä kielenpäältä löytyy runsaasti hapankirsikkaa ja mustaherukoita, joita seuraavat yrttiset, mausteiset ja tammiset, hennon vaniljaisetkin vivahteet. Myös tuoksussa vastaan tullut tallisuus ja multaisuus ovat läsnä selkeänä elementtinä, minkä lisäksi taaempaa löytyy kirsikoita sekä tuoreita ja kuivattuja viikunoita. Suutuntumaltaan Campofiorin on täyteläinen, tanniininen ja kuivahko. Silkkisen pehmeät, kehittyneet tanniinit ja hyvä hapokkuus antavat viinille melko hyvän ja tasapainoisen rungon. Jälkivaikutelma on kohtuullisen pitkä ja kuivahko, marjainen, kevyen tallinen ja tamminen.

Melko tasapainoinen ja harmoninen, joskin aavistuksen rosoinen viini. Kehittyneet tanniinit ja hyvä hapokkuus antavat viinille hienon rungon, joka kannattelee pitkään loppuun asti. Tammikypsytys on myös selkeästi läsnä, mutta antaa pääosan hedelmäisille ja maanläheisille vivahteille. Campofiorin kaipaa rinnalleen jotain ruokaa, kuten runsaampia pastaruokia, grillattua punaista lihaa tai kovia juustoja. Jo pieni palanen kaksi vuotta kypsynyttä Goudaa saa viinin tuntumaan tasapainoisemmalta ja miellyttävämmältä. Campofiorin on laadukas viini, mutta ei vastaa täysin hinnan luomiin odotuksiin.

Kouluarvosana: 8+

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Masi Agricola, IGT Rosso del Veronese
Alue: Italia, Veneto
Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Molinara (5%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 14,99e Alko 3.2.2016

Samalta tuottajalta:

lauantai 6. helmikuuta 2016

Codorníu Clasico Seco ja mätiblinit

Codorníu Clasico Cava Sec NV

Codorníu Clasico Cava Sec on yksi suomalaisten kestosuosikeista, ainakin jos katsoo Alkon myyntitilastoja. Tämä Cava on vuodesta 2010 lähtien ollut vuosittain Alkon toiseksi tai kolmanneksi myydyin kuohuviini, mistä voi päätellä sen sopivan hyvin suomalaiseen makuun. 

Codorníun pitkä historia yltää 1500-luvulle, jolloin Jaume Codorníu talon perusti. Ensimmäinen dokumentoitu asiakirja Jaume Codorníun viinitarhoista ja viinin valmistamisesta on peräisin vuodelta 1551. Vuonna 1659 Anna Codorníu, viimeinen Codorníun suvun nimeä kantanut perijä avioitui Miquel Raventósin kanssa, minkä jälkeen Codorníun omistajasuku on tunnettu nimellä Raventós.

Codorníu on cavan valmistuksen pioneeri ja talo aloitti espanjalaisen kuohuviinin voittokulun, kun Josep Raventós tuotti maan ensimmäiset pullot cavaa vuonna 1872. Kuten pioneeriltä sopii odottaa, talo on myös edelläkävijä cavan tuotannossa. Vuonna 2002 Codorníu julkaisi ensimmäisenä rosee cavan, joka oli valmistettu sata prosenttisesti Pinot Noir -lajikkeesta. Yli 450-vuotias viinitalo on nykyään Espanjan vanhin perheomisteinen yritys ja maailman suurin perinteistä menetelmää käyttävä kuohuviinin tuottaja yli 60 miljoonan pullon vuosituotannollaan. Codorníu toimii kolmella mantereella, 11 viinialan yrityksen voimin.

Codorniun viinitilan rakennukset ja kellarit suunnitteli kuuluisa arkkitehti, Josep Puig Cadalfachin vuonna 1895. Rakentaminen alkoi jo 1890-luvulla ja viimeiset osat valmistuivat vuonna 1915. Kellarit ovat yli 30 kilometriä pitkää luolastoa, joissa talon viinit kypsyvät. Espanjan nykyinen kuningas, Juan Carlos myönsi heti valtaan päästyään vuonna 1976 Codorníun viinikellareille arvostetun kansallisen historiallisen taidemonumentin arvon esimerkkinä katalonialaisesta modernimista. Cordorníu on ollut myös vuodesta 1897 alkaen Espanjan kuningashuoneen virallinen cava.

Codorníu Clasico cavaa on saatavilla neljää eri makeusastetta. Alkon valikoimasta kolmessa eri pullokoossa löytyvä Seco sisältää jäännössokeria noin 20g/l. Viini valmistetaan perinteisistä Macabeo-, Xarel.lo- ja Parellada-lajikkeista. Tämä cava on nimeltään Clasico, sillä luodessaan Espanjan ensimmäisen kuohuviinin, Josep Raventós käytti  tätä samaa rypälesekoitusta. Viiniin käytettävät rypäleet kasvavat Penedèsin alueella. Talon viinintekijöiden ja -viljelijöiden tiimit seuraavat ympäri vuoden viljelmiä ja rypäleiden kypsymistä määrittääkseen parhaimman mahdollisen sadonkorjuu ajan. Tämän jälkeen rypäleet kuljetetaan mahdollisimman nopeasti ja varoen viinitalolle.

Eri palstojen rypäleet, kuten myös eri rypälelajikkeet valmistetaan viiniksi erikseen. Rypäleistä puristettu mehu käytetään viiniksi terästankeissa 15-17 asteessa valikoitujen hiivojen avulla. Käymisen jälkeen viinit saavat rauhoittua ennen sekoittamista. Valmis sekoitus pullotetaan ja pulloihin lisätään sokerista ja hiivoista valmistettua liqueur de tirage -seosta, jonka avulla toinen käyminen alkaa, kun pullot varastoidaan kellareihin. Seuraavaksi vuorossa on sakanpoisto ja uudelleen korkitus, jonka yhteydessä viiniin lisätään myös sokeripitoista nestettä, jolla säädellään lopullisen viinin sokeripitoisuutta. Viiniä kypsytetään tämän jälkeen kellareissa vähintään yhdeksän kuukautta ennen myyntiin laskua. 

Clasico Seco on väriltään puhdas, kirkkaan vaaleankeltainen ja taittuu kevyesti kultaisiin sävyihin. Kauniit ja pienet, pitkään kestävät kuplat nousevat tasaisesti, jääden poreilemaan juoman pinnalle.

Melko kevyt tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja kukkainen. Siinä on sitrushedelmiä, hieman omenaa sekä taustalla hentoa paahteisuutta.

Myös maku on kevyehkö ja raikkaan hedelmäinen. Ensimmäisenä kielen päältä löytyy vihreitä omenoita, makeita päärynöitä ja sitruksia sekä kukkia. Myös kevyt mineraalisuus on läsnä, minkä lisäksi taustalla on paahteista pähkinäisyyttä. Maku taittuu loppua kohti kuivempaan suuntaan. Viini on kuivahko ja saa hyvän ryhdin sitrusmaisesta hapokkuudesta ja pehmeistä kuplistaan. Lyhyt jälkivaikutelma on hennon paahteinen ja kypsän hedelmäinen.

Clasico Seco on simppeli ja laadukas juoma, joka sopii yksinkertaisuutensa puolesta moneen makuun. Helposti lähestyttävä arkiviini, joka omaa hyvän tasapainon ja todella pehmeät kuplat, minkä ansiosta se sopii kuohuviineihin tottumattomallekin. Jos etsit hienoja elämyksiä viinistä, kannattaa panostaa muutama euro enemmän valita seuraava viini, mutta jos haluat laadukkaan ja simppelin maljajuoman, on tämä hyvä valinta. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä edullisemman pään cava.

Otsikon mukaan Clasico Seco sai kumppanikseen blinit kirjolohenmädillä, smetanalla ja sipulilla. Viinin pehmeät kuplat ja raikkaus tukevat hyvin mädin herkkiä makuja ja viini toimii myös smetanan ja sipulin kanssa oikein hyvin. Viinin jälkivaikutelma tuntui ruoan kanssa aavistuksen makeammalta, mutta kokonaisuutena viini tuntui tasapainoisemmalta ja laadukkaammalta. Makujen harmonia oli lähes täydellinen ja samettisen pehmeä, todella miellyttävä. Edellisen kerran mädin seurana juomana oli Bruno Paillardin kuiva vakiosamppanja, joka toimi mädin kanssa myös oikein hyvin, mutta Codorníun Clasico Seco vei ehdottomasti pidemmän korren mädin seurassa.


Kouluarvosana: 8+

Jotain pientä infoa: 

Tuottaja ja luokitus: Codorníu, DO Cava
Alue: Espanja, Katalonia, Penedès
Rypäleet: Macabeo, Xarel.lo, Parellada
Pullo: 0,375 l
Hinta: 5,15e Alko 8.5.2015

perjantai 5. helmikuuta 2016

BrewDog Hello My Name is Little Ingrid

BrewDog Hello My Name is Little Ingrid

Viime aikoina olen keskittynyt kirjoittamaan vain viineistä, mutta nyt olisi vuorossa ensimmäinen olutarvio tälle vuodelle. Vuoron sai skotlantilaisen BrewDogin lakalla maustettu Session IPA. Hurahdin BrewDogin tarinaan täysin, joten tekstiä ainakin riittää tällä kertaa ja pahoittelen sen määrää joo näin etukäteen.

BrewDog syntyi huhtikuussa 2007, kun ystävykset Martin Dickie ja James Watt kyllästyivät markkinat vallanneisiin teollisiin ja tunkkaisiin oluisiin. He alkoivat panna olutta autotallissa ja parivaljakko on alusta alkaen valmistanut valtavirrasta poikkeavia oluita rikkoen rajoja, välittämättä vanhoista kaavoista luodessaan uusia, erilaisia oluita.

BrewDog on kasvanut vuosien mittaan ja on nykyisin Skotlannin suurin itsenäinen panimo ja Britannian nopeimmin kasvava elintarvikkeita ja juomia valmistava yritys. Yritys toimi alunperin Fraserburghissa, mutta kasvunsa myötä seurasi muutto uusiin tiloihin Elloniin vuonna 2012. Uusi panimo on yksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä ja ympäristöystävällisimmistä.

Vuonna 2007 BrewDog oli kaksi miestä ja koira, olutta pantiin vuokratussa rakennuksessa Fraserburghissa ja vuosituotanto oli noin 1050 hehtolitraa. Olutta pantiin pienissä erissä, pullotus hoidettiin käsin ja oluet myytiin paikallisilla markkinoilla ja vanhan pakun perästä. Tavoitteena oli alusta asti saada ihmiset kiinnostumaan bulkkioluiden sijaan persoonallisista pienpanimo oluista ja tämä tavoite jatkuu edelleen. 

Vuonna 2008 pankit myönsivät ystävyksille lainaa ja toiminta alkoi kasvaa. BrewDog aiheutti myös mediamyrskyn luomalla Britannian vahvimman oluen. Myös oluen vienti Ruotsiin, Japaniin ja Amerikkaan alkoi samana vuonna. Vuonna 2009 BrewDogista tuli Britannian nopeimmin kasvava olut brändi. Lisäksi ihmisille tarjottiin mahdollisuus ostaa BrewDogin osakkeita ja panimo keräsi nopeasti yli 1300 sijoittajaa. Yritys kasvoi tämän sukupolven pahimman taantuman aikana huikeat 200 prosenttia.

BrewDog avasi ensimmäisen baarinsa vuonna 2010 ystävysten kotikaupunkiin Aberdeeniin. Seuraavana vuonna yritys avasi kolme uutta baaria, aloitti uuden panimon rakentamisen ja keräsi yli 5000 uutta osakkeenomistajaa. Vuoden aikana yritys kasvoi taas 200 prosenttia. Vuosi 2012 toi tullessaan muuton uuteen panimooon Elloniin ja uusia baareja avattiin jälleen Britanniassa. Yrityksen liikevaihto kasvoi 95 prosenttia ja BrewDog sai sen myötä Skotlannin nopeiten kasvavan yrityksen tittelin.

Vuonna 2013 panimo keräsi lähes 10 000 uutta sijoittajaa 22 eri maasta. Myös ensimmäinen kansainvälinen BrewDog baari avattiin Tukholmassa. Lisäksi joku kiinalainen avasi oman BrewDog baarinsa Kiinaan. Ystävykset olivat tästä kopioinnista lähinnä imarreltuja ja hämmentyneitä. Vuonna 2014 olutvalikoimaa laajennettiin, uusia baareja avattiin ja panimon tuotteita vietiin jo 55 eri maahan. Vuosituotanto nousi tuolloin jo 90 000 hehtolitraan ja yritys työllisti 354 henkilöä. 

Viimeisimmän, eli vuoden 2015 aikana kasvu jatkui entiseen tahtiin. BrewDog työllisti jo 540 henkilöä ja vuosituotanto nousi entisestään 134 000 hehtolitraan. Uusia baareja avattiin viime vuonna 17 ja yhteensä BrewDogilla on jo 44 baaria. BrewDogin baareihin voi eksyä myös Helsingissä ja Turussa. BrewDog on todellinen menestystarina ja yritys on kasvanut uskomatonta vauhtia.

Sitten takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli olutarvioon. Hello My Name Is -sarjaan kuuluuva Little Ingrid on miedompi versio 8,2 prosenttisesta Ingridistä. Niin Ingrid, kuin Little Ingrid oluiden valmistuksessa on käytetty tuoreita pohjoismaisia lakkoja, siis marjoja. BrewDogin mukaan Little Ingrid on isosiskonsa veroinen, vain miedompana versiona. Sitten itse asiaan, eli millainen onkaan Little Ingrid?

Little Ingrid on lasissa kirkasta, vaalean kullanruskeaa ja heijastaa hieman oranssin sävyjä. Sitä peittää valkoinen, alkuun runsas, mutta nopeasti lässähtävä vaahto, joka jää pitsiksi lasin reunalle ja oluen pintaan.

Tuoksu on marjainen ja etenkin mausteena käytetty lakka erottuu selkeästi. Lisäksi tuoksussa on hieman sitruksia, havumetsäisiä ja pihkaisia vivahteita. Kun olut viettää hetken aikaa lasissa, tuoksusta työntyykin päällimmäisenä esiin maltaisia, karamellimaltaisia ja hedelmäisiä aromeja. 

Maku on tuoksun tapaan melko marjainen ja lakka tuntuu siinäkin selvästi. Lisäksi maussa on sitruksia, pihkaa ja havuja sekä trooppista hedelmää, kuten mangoa ja muita keltaisia kivellisiä hedelmiä. Maltaat tuntuvat kevyenä toffeisena vivahteena ja taaempana tuntuu melko runsaasti humalan katkeroa. Little Ingrid on keskiasteisesti humaloitu ja humala puraisee ihan kivasti ja tuntuu pitkään melko kitkeränä taustalla. Kevyehkö session IPA, jossa on pehmeä hiilihappoisuus, mutta suutuntuma on aavistuksen vetinen. Jälkimaku on kuivahko ja aavistuksen vetisen oloinen, mutta greippi, mango ja lakka sekä hienoinen viljaisuus pysyvät kielellä kohtuullisen pitkään.

Little Ingrid on mielenkiintoinen ja persoonallinen olut, josta on vaikea keksiä mitään erityisen hienoa, muttei huonoakaan. Mausteena käytetyt lakat tuntuvat tuoksussa alkuksi selkeästi, mutta katoavat pikkuhiljaa. Maussa lakat tuntuvat puolestaan alusta loppuun asti. Erikoinen olut, joka toimii ihan kohtuullisen hyvin janojuomana. Vaikka en itse ostaisi tätä välttämättä uudelleen, suosittelen silti tutustumaan pikku Ingridiin, jos satut siihen jossain törmäämään.

Kouluarvosana: 8-

Panimo: BrewDog
Alue: Skotlanti, Aberdeenshire, Ellon
Oluttyyppi: Ale, Session IPA
Maltaat: Maltaat.
Humalat: Centennial, Columbus, Nelson Sauvin, Bramling Cross
Alkoholi: 4,4 %
Pullo: 0,33 l
Hinta: 26,90 SEK (n. 2,91e) Systembolaget 17.7.2015

torstai 4. helmikuuta 2016

Steinschaden Grüner Veltliner

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2013

Perheomisteinen Steinschadenin viinitalo sijaitsee Engabrunnissa, Kampjoen laaksossa, noin 60 kilometrin päässä Wienistä luoteeseen. Steinschadenin suku on viljellyt viiniä jo 1600-luvulta saakka ja nykyisin talon johdossa ovat veljekset Anton ja Godfried. Talo omistaa 50 hehtaaria viinitarhoja ja tuottaa vuodessa noin 850 000 litraa viiniä. 

Yksi Steinschadenin tärkeimmistä periaatteista on keskittyä olennaiseen, eli valmistaa laadukasta viiniä parhaista rypäleistä. Viineissä pyritään säilyttämään rypäleen luontaiset aromit ja ne heijastavatkin kutakin lajiketta ja viinitarhaa, jolla rypäleet kasvoivat. Talon tarhoilla on vanhoja köynöksiä, jotka tuottavat laadukkaita rypäleitä, joiden avulla talo pystyy pitämään kiinni laadustaan vuodesta toiseen.

Steinschadenilla on hyvin perinteinen, vanha puinen holvikellari, jossa talon viinit saavat kypsyä rauhassa kaikessa hiljaisuudessa. Kellarista löytyy saksankielisen Euroopan vanhin koripuristin, joka on peräisin vuodelta 1564. Tämän lisäksi tuottajalla on myös Saksan ja Itävallan suurin puutynnyri, joka on vetoisuudeltaan jopa 40400 litraa.

Grüner Veltliner on Itävallan viljellyin lajike noin kolmanneksen osuudellaan koko maan viininviljelmistä. Itävallan ulkopuolella lajiketta viljellään melko vähän, lähinnä naapurimaissa kuten Unkarissa. Lajike on hyvin herkkä kukkimisen aikana ja rypäleiden kypsyminen kestää pitkälle syksyyn. Parhaiten GV viihtyy alueilla, joilla päivän ja yön väliset lämpötilaerot ovat suuria. Lajike on runsassatoinen, mutta laadukkaimmat viinit saadaan pienemmillä satomäärillä. GV viihtyy myös erilaisilla maaperillä, joista jokainen voi tuottaa omanlaisensa viinin. Hapokkaasta lajikkeesta valmistetaan usein keveitä ja rapsakoita, nuorina juotavia viinejä, mutta myös makeita ja täyteläisiä Spätlese -viinejä jotka ikääntyvät hienosti. Nuorille viineille tyypillisiä aromeja ovat hedelmät, sitrukset ja valkopippuri sekä yrtit ja mineraalit. 

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein -viiniin käytetyt rypäleet tulevat nimen mukaisesti Riede Stein -nimiseltä tarhalta, joka on maaperältään kallioista lössimaa. Rypäleet puristetaan hyvin kevyesti ja rypälemehu käy viiniksi luonnonhiivojen avulla lämpösäädeltävissä terästankeissa ja suurissa tammisammioissa. Rypäleiden kypsyys sadonkorjuun yhteydessä kertoo viinintekijälle, mikä käymislämpötila sopii parhaiten. Viiniä kypsytetään tankeissa kuusi kuukautta ennen myyntiin laskua.

Viini on väriltään puhdas, pirteän sitruunankeltainen ja kevyesti vihertävä.

Tuoksu on raikas ja nuorekas, hedelmäinen, runsaan sitruksinen ja limettinen. Myös rypäleelle tyypillinen yrttisyys on selkeästi esillä tuoksussa, minkä lisäksi siinä on hieman omenaisia, aprikoosisia ja kukkaisia vivahteita.

Maku jatkuu tuoksun tapaan hedelmäisenä, runsaan sitruksisena ja yrttisenä. Siinä on myös reilusti mineraalisuutta ja mausteita, valkopippuria sekä persikan kiveä. Taustalla on myös keltaisia ja vihreitä omenoita sekä vivahteita päärynöistä ja kukista. Rapsakka viini on suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja kuiva Runsas mineraalisuus sekä hedelmäinen hapokkuus tuovat viinille tyylikkään ryhdin. Viini jättää mineraalisen, jopa aavistuksen voisen, veden kielelle nostattavan jälkivaikutelman.

Viini on raikas ja miellyttävän vivahteikas. Hedelmäisyys ja mineraalisuus, ovat hyvässä tasapainossa hapokkuuden tuoman ryhdin kanssa, mikä kertoo tässä tapauksessa laadusta. Viinillä on erinomainen runko ja se sopiikin hyvin vaaleiden kalaruokien kumppaniksi, mutta myös sellaisenaan nautiskeluun viilennettynä. Rapsakka pakkaus, joka kannattaa muistaa ensi kesänä etenkin, jos satut pitämään viineistä, joilla on luonnetta. Hinta-laatusuhde on erinomainen, tämä viini on hinnaltaan löytö, eikä samasta hintaluokasta löydy Alkosta juurikaan valkoviinejä, jotka voisivat tämän kanssa kilpailla.

Kouluarvosana: 8,5

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Godfried Steinschaden, Kamptal DAC
Alue: Itävalta, Niederösterreich, Kamptal
Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 9,96e Alko 11.11.2015

tiistai 2. helmikuuta 2016

Ruffino Chianti ja Pasta Carbonara

Ruffino Chianti DOCG 2014

Helmikuun ensimmäisen viiniarvion vuoro ja viininä on klassinen, pitkän historian omaava Chianti. Blogistani löytyy yksi aikaisempi arvio Ruffinon talon viinistä, niin ikään pitkän historian omaava Riserva Ducale. Ja sitten hieman tuottajasta.

Serkukset Ilario ja Leopoldo Ruffino perustivat viinitalonsa vuonna 1877. Vuonna 1913 talo myytiin Folonarin viinintuottajaperheelle, jolla oli Ruffinon serkuksien kanssa samanlainen filosofia ja tahto valmistaa täydellistä viiniä. Nykyisin Ruffino on yksi Italian suurimmista perheomisteisista viinintuottajista ja talolla on Toscanan alueella kuusi viinitilaa, joilla on yhteensä noin 1100 hehtaaria maata, josta noin 400 hehtaaria on viinitarhoja.

Tuotannossaan Ruffino kiinnittää huomiota erityisesti köynösten leikkaamiseen, parhaiten soveltuviin lajikkeisiin ja parhaaseen mahdolliseen sadonkorjuu aikaan sekä viinintekoon. Ruffinolla etsitään jatkuvasti parhaita mahdollisia maaperän, mikroilmaston ja auringon määrän yhdistelmiä. Ikivanhoja perinteitä kunnioitetaan, mutta apuna käytetään modernimpia tekniikoita.

Toscanassa on kuusi DOCG-aluetta, joista suurin on Firenzen ja Sienan kaupunkien välisille kukkuloille levittäytyvä Chianti. Nimitys Chianti viittaa yleisesti alueen Sangiovese-pohjaisiin punaviineihin, ei mihinkään tiettyyn viiniin. Tästä huolimatta Chiantit kuuluvat Italian tunnetuimpien viinien joukkoon.

Ruffinon viinit ovat olleet vuosien saatossa niin taiteilijoiden kuin kuninkaallisten suosiossa. Ruffino Chianti viinillä on yli 100-vuotinen historia ja viini voitti ensimmäiset palkintonsa jo vuosina 1881 ja 1895. Viiniä on luonnollisesti kehitetty vuosien saatossa, mutta perinteitä kunnioittaen. Ruffino Chianti oli myös ennen ensimmäistä maailmansotaa ainoa Yhdysvaltoihin viety Chianti ja maan kieltolain aikaan 1920-1930-luvuilla ainoa viini, jota oli mahdollista ostaa apteekista sen stressiä lieventävien vaikutusten vuoksi. Kun Chiantin alue sai DOCG-laatuluokituksen vuonna 1984, Ruffino Chianti oli ensimmäinen viini, joka sai tämän paperisen sinettinauhan ja sen numero oli AAA00000001.

Viiniin käytettävät rypäleet tulevat Chiantin parhaiten tunnetuilta alueilta. Viini on Sangiovese-pohjainen ja lajiketta käytetään viiniin vähintään 70 prosenttia. Loput 30 prosenttia rypäleistä ovat muita DOCG-luokituksen sallimia punaisia lajikkeita. Käyminen tapahtuu lämpösäädeltävissä ruostumattomissa teräs- ja betoni sammioissa, joissa viiniä myös kypsytetään neljän kuukauden ajan. Sitten itse viinin kimppuun.

Puhdas ja melko läpikuultava, keskisyvä purppuranpunainen väri vaalenee lasin reunoja kohti pinkin kautta lähes värittömäksi.

Tuoksu on miellyttävän pehmeä ja pirteän marjainen, etenkin kirsikkaiset, karpaloiset ja kevyen mansikkaiset aromit ovat heti vastassa. Tuoksussa on myös kukkaisia vivahteita, kuten orvokkeja sekä mausteisuutta, kuten häivähdys kanelia. Taustalla on myös aavistus nahkaisia vivahteita sekä häivähdys amarettoa.

Maku seuraa tuoksun punaisen marjaisia aromeita runsaan kirsikkaisena, karpaloisena ja kevyen mansikkaisena. Siinä on myös luumua ja mausteita, sekä taaempana hieman kukkaisia vivahteita, kuten tuoksussa vastaan tulleita orvokkeja ja hienoista nahkaisuutta. Keskitäyteläinen ja keskitanniininen viini on suutuntumaltaan hieman ohuen oloinen. Tanniinit ovat nuoruudestaan huolimatta kohtuullisen pehmeät ja antavat tuntuvan kirsikkaisen hapokkuuden kanssa viinille hyvän rungon. Jälkimaku on hetken aikaa viipyilevä, luumujen ja kirsikoiden sävyttämä, aavistuksen karvasmantelinenkin.

Kokonaisuus on miellyttävä, perustasoinen Chiantin viini, joka edustaa tyyliään hyvin. Viini on alueelle tyypillisesti keskitäyteläinen ja runsaan marjainen, mutta tasapainoisen oloinen. Kohtuulliset tanniinit ja hyvä hapokkuus tekevät viinistä hyvän yleisviinin monenlaisten ruokien pariksi. Itse suosittelisin Ruffinon Chiantin kaveriksi italialaisia klassikoita, kuten pastaa ja pizzaa. Viini on Alkon parhaita perus Chianteja, mutta valitettavasti monopolimme hinnoittelee monet viinit yläkanttiin.

Viini sai parikseen Pasta Carbonaran. Viinin hapokkuus keventää ja raikastaa hyvin hieman täyteläisempää pastaa ja viini itsessään tuntuu raikkaamman marjaiselta ja etenkin sen karpaloiset vivahteet nousevat paremmin esiin. Lisäksi viinissä tuntuu myös yrttisiä vivahteita. Melko tasaisen varma ja mutkaton yhdistelmä, yksinkertainen viini ja yksinkertainen ruoka.

Kouluarvosana: 8+

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Ruffino, DOCG Chianti
Alue: Italia, Toscana, Chianti
Rypäleet: Sangiovese (vähintään 70%), loput muita DOCG: sallimia lajikkeita
Pullo: 0,75 l
Hinta: 10,48e Alko 14.1.2016

Samalta tuottajalta:
Ruffino Riserva Ducale 2011