Vaikeita päätöksiä pitkään jatkuneen pohdinnan jälkeen
Aloitin blogin kirjoittamisen noin kolme ja puoli vuotta sitten. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun parempi puoliskoni ihmetteli, kun kirjoittelin muistiinpanoja viineistä ja kysyi miksen saman tien kirjoita blogia viineistä. Siitä se idea sitten lähti ja parempi puoliskoni on varmasti katunut tätä kommenttia jälkeenpäin; monet kerrat ruoan valmistuttua kuvailin annoksia ja tuskailin huonon valaistuksen kanssa tai kirjoittelin muistiinpanoja, kun olisi pitänyt olla seurallisempi - toisen odottaessa.
Blogin kirjoittaminen on syönyt paljon aikaa ja raha, mutta kaikilla harrastuksilla on hintansa. Olen käyttänyt rahaa niin kalliisiin raaka-aineisiin kuin viineihin ja välillä on lähtenyt vähän lapasesta, kuten silloin kun ostin 170 euron hintaisen pullon Bollingerin R.D.:tä. Tosin parempi puoliskoni pisti paremmaksi ja sain viime jouluna lahjaksi hienon pakkauksen perusteella hankitun 200 euron pullon Collet Esprit Couture -samppanjaa.
Mutta, sitten itse asiaan. Olen ylpeä siitä, että olen saanut kasvatettua blogini kävijämäärän alle sadasta noin 4 000 kävijään kuukaudessa. Tämä on vaatinut kuitenkin runsaasti ajallista ja rahallista uhrausta. Mainitsin aikaisemmin, että aloitin tammikuussa opiskelut ammattikorkeakoulussa työn ohessa. Ajattelin, että aika riittää kaikkeen, mutta totuus on omalla kohdallani toinen. Kun työskentelet päätoimisesti vuorotyössä, jää lepoaika välillä pakostakin vähemmälle kuin esimerkiksi säännöllisessä kello 8-16 työssä käyvällä ihmisellä, joilla myös vapaa-aika on käytännössä säännöllistä. Vuorotyössä voi joutua työskentelemään illan ja perään aamun ja jälleen illan ja aamun, jolloin lepoaika jää lyhyeksi, mistä omalla kohdallani kärsii vapaa-aikana tapahtuva opiskelu. Lisäksi riittää, että ystävä tulee yllättäen kylään tai netti pätkii ja asiat jäävät rästiin.
Arkeni on ollut koko alkuvuoden lähinnä työssäkäymistä ja opiskelua. Moni itselleni tärkeä asia on jäänyt väliin ja myös blogin kirjoittaminen on kärsinyt. Olen pohtinut jo jonkin aikaa, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä ja mistä voisin vielä luopua. Tulin siihen lopputulokseen, että nyt on aika jättää jäähyväiset tälle harrastukselle, ainakin toistaiseksi.
Haluankin kiittää kaikkia lukijoita ja läheisiäni kuluneista vuosista ja pyytää anteeksi blogin vuoksi tapahtuneista laiminlyönneistä. Kiitos ja anteeksi!
P.S. Muistakaa, että viinin ja ruoan yhdistämisen perinteet ja rajat on tehty rikottaviksi ja vain oma maku ratkaisee!
P.P.S. Pahoittelut, mikäli tämä teksti oli sekava. Kirjoitin sen haikein mieleen tuhotessani pullon Franciacortaa (btw: kotiin kannettuna puolet Alkon hinnasta!)
Niko Salmi
Blogin kirjoittaminen on syönyt paljon aikaa ja raha, mutta kaikilla harrastuksilla on hintansa. Olen käyttänyt rahaa niin kalliisiin raaka-aineisiin kuin viineihin ja välillä on lähtenyt vähän lapasesta, kuten silloin kun ostin 170 euron hintaisen pullon Bollingerin R.D.:tä. Tosin parempi puoliskoni pisti paremmaksi ja sain viime jouluna lahjaksi hienon pakkauksen perusteella hankitun 200 euron pullon Collet Esprit Couture -samppanjaa.
Mutta, sitten itse asiaan. Olen ylpeä siitä, että olen saanut kasvatettua blogini kävijämäärän alle sadasta noin 4 000 kävijään kuukaudessa. Tämä on vaatinut kuitenkin runsaasti ajallista ja rahallista uhrausta. Mainitsin aikaisemmin, että aloitin tammikuussa opiskelut ammattikorkeakoulussa työn ohessa. Ajattelin, että aika riittää kaikkeen, mutta totuus on omalla kohdallani toinen. Kun työskentelet päätoimisesti vuorotyössä, jää lepoaika välillä pakostakin vähemmälle kuin esimerkiksi säännöllisessä kello 8-16 työssä käyvällä ihmisellä, joilla myös vapaa-aika on käytännössä säännöllistä. Vuorotyössä voi joutua työskentelemään illan ja perään aamun ja jälleen illan ja aamun, jolloin lepoaika jää lyhyeksi, mistä omalla kohdallani kärsii vapaa-aikana tapahtuva opiskelu. Lisäksi riittää, että ystävä tulee yllättäen kylään tai netti pätkii ja asiat jäävät rästiin.
Arkeni on ollut koko alkuvuoden lähinnä työssäkäymistä ja opiskelua. Moni itselleni tärkeä asia on jäänyt väliin ja myös blogin kirjoittaminen on kärsinyt. Olen pohtinut jo jonkin aikaa, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä ja mistä voisin vielä luopua. Tulin siihen lopputulokseen, että nyt on aika jättää jäähyväiset tälle harrastukselle, ainakin toistaiseksi.
Haluankin kiittää kaikkia lukijoita ja läheisiäni kuluneista vuosista ja pyytää anteeksi blogin vuoksi tapahtuneista laiminlyönneistä. Kiitos ja anteeksi!
P.S. Muistakaa, että viinin ja ruoan yhdistämisen perinteet ja rajat on tehty rikottaviksi ja vain oma maku ratkaisee!
P.P.S. Pahoittelut, mikäli tämä teksti oli sekava. Kirjoitin sen haikein mieleen tuhotessani pullon Franciacortaa (btw: kotiin kannettuna puolet Alkon hinnasta!)
Niko Salmi
