Viikonlopun viini: Château de Carolle

Château de Carolle 2010

Tällä kertaa vuoroon pääsee viini, joka ei varmaan useimmille sellaisenaan uppoa. Sen sijaan, mikäli hakusessa on laadukas ja tyylikäs viini roseeksi jätetyille liharuoille, kuten lampaalle, naudalle ja riistalle, tämä on loistava valinta. Viini tulee Bordeaux'n alueelta ja sen valmistuksesta vastaa B., D. & P. Guignard. Guignardin suvulla on pitkä historia viinien parissa ja nykyisin tuotannosta vastaavat veljekset Dominique, Bruno ja Pascal.

Château de Carolle on tyypillinen Bordeaux'n sekoite - Cabernet Sauvignon (50%), Merlot (40%) ja Cabernet Franc (10%). Se tulee Gravesin alueen eteläosista, noin 50 kilometrin päästä Bordeaux'n kaupungista. Viinitarhat sijaitsevat yhdellä Gravesin korkeimmalla alueella. Käyminen tapahtui terästankeissa ja viini sai kypsyä 14 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista kolmannes oli uusia. 

Voimakas rubiininpunainen väri on syvä ja tumman puhuva, mutta vaalenee valoa vasten katsottuna reunoista hieman vaaleamman punaisiin sävyihin. Ikäisekseen varsin tuore väri.

Tuoksu on vivahteikas ja hieman kehittyneen oloinen. Se tarjoaa runsaasti paahteisia vivahteita, hienostunutta tammea ja setriä sekä lyijykynää ja soraista maaperää. Hedelmäistä puolta edustavat kypsät luumut ja mustaherukat.

Täyteläinen maku on runsas ja lämmin. Tammitynnyrien tuomat vivahteet ovat integroituneet hienosti osaksi kokonaisuutta ja kieleltä löytyy tuoksussa vastaantullutta paahteista tammea ja setripuuta sekä hieman lyijykynää. Hedelmäinen puoli on hyvässä tasapainossa tammisten vivahteiden kanssa ja tuo mieleen kypsät luumut, mustaherukat ja hapankirsikat. Maaperäinen soraisuus erottuu taustalta, minkä lisäksi löytyy hieman tupakkaa, savua ja mausteita. Viinistä löytyy riittämiin tanniineita, jotka ovat voimakkuudestaan huolimatta jo hieman kehittyneitä ja tekevät yhdessä hedelmäisen hapokkuuden kanssa viinin rungosta varsin massiivisen. Yleisilme onkin tuhdin täyteläinen. Tanniinit myös saavat suun kuivumaan viipyilevän, yrttisen, hieman soraisen ja mokkaisen jälkimaun aikana. 

Château de Carolle täyttää kaikki klassisen tyylin Bordeaux-viinin tunnusmerkit. Vuosikerta 2010 oli Bordeaux'n alueella erinomainen ja sen huomaa myös tästä viinistä. Viinin tuoksu tuntuu elävän lasissa ja muuttuvan jokaisella nuuhkaisulla. Carolle on valmis juotavaksi, mutta Bordeaux-viinien tapaan se on parhaimmillaan ruoan kanssa, sillä sellaisenaan se voi tuntua hieman karhealta. Mikäli malttia löytyy, voi viiniä kypsytellä vielä muutamia vuosia, sillä eihän sen mittarissa ole kuin vasta reilut kuusi vuotta. Erinomainen viini tuhtien liharuokien seuraan, eikä sitä ole hinnallakaan pilattu.

Viini sai seurakseen yrteillä kuorrutettua lampaan ulkofileetä ja perunapaistosta, jota olen aikaisemmin kokeillut mm. espanjalaisen Ribera del Dueron alueen helmen, Tiempo Briegon kanssa. Rosee liha kesyttää viinin tanniinit ja viini on muutenkin pehmeämpi sekä helpommin lähestyttävä. Viinin mausteiset ja maanläheiset vivahteet sopivat loistavasti valkosipulia ja yrttejä sisältävän kuorrutteen seuraan, eikä viini pahastu perunapaistoksen seurassakaan. Todella miellyttävä ja hienostunut ruoan ja viinin yhdistelmä, mutta Bordeaux-viini ja lammashan ovatkin klassikko yhdistelmä. Suosittelen, tosin Alkossa on tällä hetkellä myynnissä vuosikerta 2012, jota en ole itse maistanut.

Kouluarvosana: 9- Harmoninen ja tyylikäs, klassinen Bordeaux.
Hinta-laatusuhde: Erittäin hyvä - hinta ja laatu kohtaavat.

Jotain pientä infoa: 

Tuottaja ja luokitus: B., D. et P. Guignard, AOP Graves

Alue: Ranska, Bordeaux, Graves

Tyyli: Punaviini

Rypäleet: Cabernet Sauvignon (50%), Merlot (40%), Cabernet Franc (10%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 19,49e Alko 16.3.2016

Kyykkyviini: Castillo Montroy Reserva

Castillo Montroy Reserva 2012

Nyt vuorossa on kunnon kyykkyviini espanjasta. Viinin valmistaa vuonna 1945 perustettu Bodega La Viña, joka kuuluu Valencian alueen johtavien viinituottajien joukkoon. Kyseessä on noin 1500 viljelijän osuuskunta, joka viljelee yhteensä 2400 tarhahehtaaria ja tuottaa yli 11 miljoonaa kiloa rypäleitä vuodessa. 

Bodega La Viña kuuluu puolestaan parin muun viinitalon tapaan vuonna 1986 perustettuun Anecoop Bodegas yhtymään, jonka viinejä myydään yli 40 maassa. Anecoop Bodegas on taas osa espanjalaisten sitrusten viljelijöiden osuuskuntien vuonna 1975 perustamaa Anecoopia. Nykyisin Anecoop kuuluu Euroopan johtavien hedelmien ja vihannesten sekä maailman johtavien sitrushedelmien tuottajien joukkoon. Lisäksi se on merkittävä viinintuottaja Espanjassa. 

Hailakan punainen, violettiin taittuva väri on keskisyvä ja vaalenee lasin reunoja kohti vaaleampiin sävyihin. 

Heti avaamisen jälkeen tuoksu on kypsän hedelmäinen, mausteinen ja kevyen tamminen sekä pippurinen. Kypsät hedelmät, tammi ja sen tuoma mausteisuus ovat selkeästi esillä myös viinin avautuessa, minkä lisäksi siitä erottuu herukoita ja puolukoita. Se on yleisilmeeltään kohtuullisen pehmeä, mutta melko yksinkertainen.

Keskitäyteläinen maku on tuoksun tapaan kypsän hedelmäinen ja kevyehkö mausteisuus ja tammisuus ovat myös selkeästi läsnä. Hedelmäisyys tuntuu kielellä myös hilloisena, mutta erottuupa mausta myös kirpeämpää punaista marjaa, kuten puolukkaa, karpaloa ja herukoita. Tanniinit ovat avaamisen jälkeen karheita ja saavat suun kuivumaan ikeniä myöten. Viinin saadessa ilmaa, myös tanniinit ovat hieman pehmeämpiä ja tuovat yhdessä kohtuullisen hapokkuuden kanssa viinille riittävän selkärangan. Jälkivaikutelma on keskipitkä, kypsän hedelmäinen ja hieman tamminen. 

Castillo Montroy Reserva on juurikin sitä, mitä alahyllyn edullisimmilta punaviineiltä voi odottaa. Viinin tunnistaa tuoksusta espanjalaiseksi, mutta tuoksusta ei ole löydy juurikaan vivahteita saatika moniulotteisuutta. Myös maku on yksitoikkoinen ja täysin vailla persoonallisuutta. Jottei tämä arvio olisi täysin negatiivinen, on viini sentään kohtuullisen tasapainoinen. Pettymystä viini ei minulle aiheuttanut, sillä ostin sen punaviinikastikkeen raaka-aineeksi. Viiniä ei ole varsinaisesti pilattu hinnallakaan, mutta itse sijoittaisen muutaman lantin enemmän, sillä jo kympillä saa paljon parempaa. Itse en oikeastaan keksi tälle viinille kastikkeen lisäksi muuta käyttöä kuin jatkoilla muutaman promillen humalassa nautittavaksi. 

Kouluarvosana: 7- Todella yksinkertainen arkiviini.

Hinta-laatusuhde: Heikko - hinta ja laatu eivät kohtaa.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Anecoop, Anecoop Bodegas, Bodega La Viña, DO Valencia

Alue: Espanja, Valencia

Tyyli: Punaviini

Rypäleet: Tempranillo (60%), Monastrell (Mourvèdre) (40%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 6,99e Alko 7.10.2016

Perjantaipullo Italiasta: Barbaglio

Barbaglio 2010

Nyt vuoroon pääsee mitä mainioin viini Etelä-Italian Apulian, eli Puglian alueelta. Ennen kuin hyppäämme itse viinin kimppuun, täytyy mainita ettei viimeaikainen vähäinen kirjoitteluni johdu tipattomasta tammikuusta, vaan puhtaasti työkiireistä. Kun tekee kuusipäiväistä viikkoa ja hyppii edestakaisin illasta aamuun, ei vain ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä haluaa. Ja sittten itse asiaan, eli viinin kimppuun.

Cantine Santa Barbara on viinitalo Italian saappaankannasta, Puglian Salentosta. Tuottajan sivuilla kerrotaan, että yritystä pyörittää jo kolmas sukupolvi Giorgianin perheestä. Sivut ovat kuitenkin varsin suppeat ja minulle jäi epäselväksi mm. milloin talo on perustettu. Lisäksi netistä löytyy myös tietoa, että kyseessä olisi osuuskunta periaatteella toimiva viinitalo, tiedä häntä.

Barbaglioon käytettävät rypäleet kerätään käsin. Rypälemehu saa maseroitua kuorien kanssa kontrolloidussa lämpötilassa neljästä kuuteen päivään. Viiniä kypsytetään noin kahden vuoden ajan, ensin 12 kuukautta tammitynnyreissä, minkä jälkeen seuraa pullokypsytys.

Viini on väriltään intensiivisen ja syvän rubiininpunaista ja vaalenee hennosti lasin reunoja kohti kehittyneemmän tiileen sävyihin. 

Tuoksu on runsas ja moniulotteinen. Esiin nousee kevyen tammisia, makean maustesia ja paahteisia vivahteita sekä kuivattuja hedelmiä, kuten viikunaa, luumua ja hieman taatelia. Myös alkoholi erottuu ja löytyypä taustalta myös häivähdyksiä tupakasta, savusta ja nahasta sekä manteleista, minkä lisäksi siinä on hieman makeaa parfyymia ja maanläheisiä vivahteita, jopa hieman tallia.

Täyteläinen maku on alueen viineille tyypillisesti tuoksua hedelmäisempi ja esiin nousee mehevää tummaa hedelmää, kirsikoita, mustaherukoita ja puolukkaa. Myös tuoksun tammiset vivahteet, paahteisuus, nahka sekä makea mausteisuus ja parfyymit ovat läsnä kielellä. Viinin lämmetessä ja avautuessa kielelle nousee tuoksun tallisia, jopa hieman lantaisia sävyjä. Runsaat, mutta hienosti pyöristyneet tanniinit tuovat viinille runkoa, mutta hapokkuutta jää kaipaamaan hieman enemmän, sillä makeahko hedelmäisyys hallitsee kielellä. Viipyilevä ja vivahteikas jälkimaku on hieman makeahko, viikunainen, kevyen yrttinen ja tamminen, hennon savuinen, lakritsainen ja maanläheinen.

Barbaglio yllättää positiivisesti - se on miellyttävä ja persoonallinen, täyteläisen herkullinen viini. Monia Puglian viinejä tuntuu yhdistävän yksi asia; vivahteikas ja kehittynyt, moniulotteinen tuoksu, mutta ensivaikutelman latistava makeahko ja mehevä maku. Barbaglio vastaa juurikin tätä kuvausta, mutta myös kielellä on todella runsaasti vivahteita. Kyseessä ei ole tyylikäs huippuviini vaan rustiikkinen pakkaus. Viini sopii hienosti runsaiden liharuokien pariin tai sellaisenaan nautiskeluun.

Kouluarvosana: 9- Tasapainoinen ja hienostunut, jopa rustiikkinen viini.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - viini on edullinen.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Cantine Santa Barbara, IGT Salento

Alue: Italia, Puglia, Salento
Tyyli: Punaviini
Rypäleet: Negroamaro (80%), Primitivo (20%)
Pullo: 0,75 l
Hinta: 13,98e Alko 16.8.2016

Brasilian viinit osa 2: Salton Intenso Tannat

Salton Intenso Tannat 2013

Alkon valikoimasta jo poistuneen Brazil Intenso Brut -kuohuviinin jälkeen vuoroon pääsee Saltonin punaviini, jota on ainakin vielä toistaiseksi saatavilla pitkäripaisesta.

Viini on valmistettu nimensä mukaisesti Tannat-lajikkeesta, jonka alkuperä vie Lounais-Ranskaan Espanjan rajan tuntumaan. Nykyisin lajiketta viljellään etenkin Etelä-Amerikassa, jossa se on noussut Uruguayn kansallisrypäleen asemaan. Tannat-viljelmiä löytyy Ranskan, Uruguayn ja Brasilian lisäksi mm. Australiasta, Argentiinasta, Yhdysvalloista ja Kreikasta sekä Italiasta, jossa sitä käytetään lähinnä sekoiteviineissä.

Salton Intenso Tannat viiniin käytettävät rypäleet tulevat Brasilian eteläisimmältä viinialueelta, Campanha Gaúchasta Uruguayn rajan tuntumasta. Alue sijaitsee 200 metrin korkeudessa merenpinnasta ja on ilmastoltaan on kuivaa. Pitkät aurinkoiset päivät ja viileät yöt luovat pitkän kasvukauden, joten rypäleet saavat kypsyä kaikessa rauhassa. Viini valmistetaan terästankeissa ja käyminen vie seitsemän päivän ajan, eikä lämpötila nouse tänä aikana yli 25 asteen. Viini sai myös kypsyä teräksessä noin 18 kuukauden ajan, minkä jälkeen seurasi 12 kuukauden pullokypsytys.

Viini on syvän purppuranpunaista ja väri taittuu lasin reunoja kohti karmiininpunaisiin sävyihin.

Kypsän sävytteinen, tumman hedelmäinen ja marjainen tuoksu. Siinä on herukoita ja kirsikoita sekä runsaasti yrttisiä, minttuisia ja kuivan koivunlehtisiä vivahteita. Vaikkei viiniä ole tammessa kypsytetty, häivähtää tuoksussa hienoista paahteisuutta. Lisäksi erottuu myös mausteisuutta ja häivähdys kumista ja nahasta.

Melko täyteläisessä maussa on päällimmäisenä tummia hedelmiä, kuten luumuja, kirsikoita, karhunvatukoita ja mustaherukoita. Kielellä on myös mausteita ja keskimaun puolella esiin astuu hieman kitkerän sävyinen yrttisyys ja hento nahkaisuus. Viinin hapokkuus on marjaisaa ja runsaat tanniinit tuntuvia ja hieman kitalakea kuivattavia, mutta pehmeitä ja tekevät yleisilmeestä varsin runsaan ja paksuhkon. Jälkivaikutelma on viipyilevä, tasapainoinen ja kuivahko, hedelmäinen ja karpaloinen sekä kevyen paahteinen ja savuinen.

Salton Intenso Tannat on runsas ja tasapainoinen, miellyttävän täyteläinen ja maukas viini. Odotin sen olevan Etelä-Amerikan tyyliin hieman mehevämpi ja hilloisempi, joten tältä osin yllätyin positiivisesti. Viinin tanniinit ovat tuntuvia, mutta pehmeitä ja tuovat yhdessä hapokkuuden kanssa kielelle kohtuu hyvän tasapainon ja tekevät viinin yleisilmeestä kuivahkon. Nykyisellä kympin hintalapulla viini on hintansa arvoinen, mutta alkuperäisellä 14 euron hinnalla aikamoista liiottelu, mutta sehän Alkossa osataan. Näiden kahden Saltonin viinin jälkeen on vielä hyvin vaikeaa kertoa mielipidettä Brasiliasta viinimaana ja Alkon valikoiman Tannat-viineistä suosittelen kokeilemaan Saltonia mieluummin uruguaylaista Garzón Tannattia.

Viini sai seurakseen kokonaisena paistettua porsaan sisäfileetä, uunijuureksia ja perunamuusia. Tannat toimii kahdestaan possun kanssa oikein hyvin - yhdistelmä on tasapainoinen, viinin mausteiset piirteet tuntuvat makeammilta ja sopivat hyvin possun seuraan. Sen sijaan lisukkeiden kanssa viini ei kulje yhtä hyvin käsi kädessä, aina ei voi onnistua. Viini voisi sopia myös tummemmille liharuoille ja -padoille. 

Kouluarvosana: 8+ Mehevä ja tasapainoinen pakkaus.
Hinta-laatusuhde: 10,35e - Hyvä - viini on hintansa arvoinen.
Hinta-laatusuhde: 14,08e - Heikko - viini ei vastaa hintansa luomia odotuksia.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Vinícola Salton

Alue: Brasilia, Rio Grande so Sul, Campanha Gaúcha

Tyyli: Punaviini

Rypäleet: Tannat (100%)

Pullo: 0,75 l

Hinta: 14, 08e Alko 27.8.2016 (Erikoiserä)

Samalta tuottajalta:
Brazil Intenso Brut NV

Brasilian viinit osa 1: Brazil Intenso Brut

Brazil Intenso Brut NV

Alkon valikoimaan saapui viime syksynä erikoiseränä kolme brasilialaista viiniä. Edustettuna oli kuohuviini, valkoviini ja punaviini, kaikki samalta tuottajalta. En ollut aikaisemmin maistanut brasilialaisia viinejä, joten mielenkiintoni heräsi - tosin odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Noh, joka tapauksessa ostin heti kättelyssä pullon punaista. Pari viikkoa myöhemmin näiden viinien hinnat sitten tipahtivat 3-4 euron verran ja päätin antaa mahdollisuuden myös kuohuvalle. 

Brasiliassa on viljelty viiniä lähes yhtä kauan kuin Argentiinassa ja Chilessä. Maan kuuma ja kostea ilmasto ei ole otollisin viininviljelyä ajatellen ja tästä syystä viinintuotanto onkin keskittynyt enimmäkseen maan eteläosiin. Lisäksi valtaosalla Brasilian viininviljelmistä kasvatetaan syötäviä lajikkeita ja maasta löytyykin vain noin 150 viinitilaa, jotka kasvattavat rypäleitä viinintuotantoa varten. Lähes kaikki brasilialainen viini jää kotimaan markkinoille ja vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana viinien laatu on alkanut nousemaan, mistä johtuen brasilialaiset viinit eivät ole saaneet yhtä suurta huomiota kuin sen naapurimaiden tuotteet. Ja Suomessahan brasilialaisten viinien saatavuus on monopolista johtuen varsin heikkoa. 

Saltonin historia yltää vuoteen 1878, jolloin italialainen Antonio Domenico Salton lähti etsimään parempaa elämää Brasiliasta. Virallisesti Vinícola Salton perustettiin kuitenkin vuonna 1910, joilloin Antonion pojat virallistivat isänsä aloittaman liiketoiminnan. Veljekset alkoivat viljelemään viinirypäleitä ja valmistamaan viiniä, kuohuviiniä ja vermuttia. Nykyisin Salton on Brasilian vanhin viinitila ja 25 miljoonan litran vuosituotannollaan suurin perheomisteinen viinintuottaja. Tilaa pyörittävät perheen kolmas ja neljäs sukupolvi. 

Brazil Intenso Brut valmistetaan italialaisesta Glera-lajikkeesta ja siihen käytetyt rypäleet tulevat Serra Gaúchan ylängöltä noin 650 metrin korkeudelta. Tunnetuin tästä lajikkeesta valmistettu viini on italialainen Prosecco, joka on tällä hetkellä varsin trendikästä kuohuviiniä. Intenso Brut valmistetaan Proseccojen tapaan Charmat-, eli tankkikäymismenetelmällä, jossa toinen kuplat synnyttävä käyminen tapahtuu paineistetuissa terästankeissa. Tällä tavoin kuohuviinistä saadaan helposti lähestyttävää ja yksinkertaista, minkä lisäksi rypäleen hedelmäisyys säilyy hyvin. Itse valitsen lasiin harvoin Proseccoja ja muita tällä menetelämällä valmistettuja viinejä, sillä kaipaan viiniltä enemmän luonteikkuutta ja hienostuneisuutta kuin helposti lähestyttävää ja yksinkertaista tyyliä.

Intenso Brut on väriltään melko neutraalia haalean vihertävän oljenkeltaista. Lasiin kaadettaessa viini kuohuu ja poreilee todella runsaasti, hieman virvoitusjuomamaisesti. Viinin asettuessa lasissa kuplat ovat varsin vähäisiä.

Tuoksu on kevyehkö ja pääroolin vie runsas hieman kypsän sävytteinen hedelmäisyys. Siitä erottuu omenaa ja päärynää, aprikoosia ja keltaisia luumuja sekä hieman rapsakampaa sitrusta.

Kuivahko maku on niin ikään runsaan hedelmäinen. Kielellä on ananasta, keltaluumua, omenaa, päärynää, persikkaa, melonia ja sitrushedelmiä. Siinä on myös kukkaisia vivahteita ja keskimaun puolella erottuu jo hienoista mausteisuutta. Viinin hedelmäisyys korostaa maukeuden tunnetta kielellä, mutta sitrusmainen ja kohtuu rapsakka hapokkuus tuo kokonaisuuteen riittävästi ryhtiä ja raikkautta. Jälkivaikutelma on päärynäinen, omenainen ja kevyen mausteinen.

Brazil Intenso Brut on varsin proseccomainen viini niin aromeidensa kuin hapokkuutensa osalta. Sanoisin sen silti olevan parempaa kuin valtaosa saman hintaluokan Proseccoista. Viini on helposti lähestyttävä, mutta omaan makuuni liian yksinkertainen, jopa tylsä. Viini ehti tosiaan jo poistua Alkosta, mutta mikäli se joskus takaisin tulee - suosittelen Proseccon ystäviä sitä kokeilemaan. Intenso Brut sopii sellaisenaan hyvin viilennettynä seurustelujuomaksi.

Kouluarvosana: 8 Proseccomainen ja simppeli kuohuviini.
Hinta-laatusuhde: Ok - viini on hieman hintava.

Jotain pientä infoa:

Tuottaja ja luokitus: Vinícola Salton

Alue: Brasilia, Rio Grande do Sul, Serra Gaúcha

Tyyli: Kuohuviini

Rypäleet: Glera 

Pullo: 0,75 l

Hinta: 9,63e Alko 16.9.2016 (Erikoiserä)

Samalta tuottajalta:
Salton Intenso Tannat 2013

Trappistioluet osa 3/3: Chimay Blue

Chimay Blue 2015

Kolmantena vuoroon pääsee Chimay Blue, olut jonka sininen etiketti tulee ainakin itselläni ensimmäisenä mieleen kuullessani panimon nimen. Jostain syystä tämä olut oli myös oma ennakkosuosikkini, kun maistoin näitä kolmea rinnakkain. Blue on panimon oluista vahvin ja alunperin sitä pantiin jouluolueksi 1900-luvun puolivälissä.

Chimayn sininen on vuosikerrallinen olut, joka säilyy vähintään viisi vuotta. Kellaroimalla sen maun pitäisiä muuttua pehmeämmäksi ja kuivemmaksi. Sitä on saatavilla myös suuremmissa pulloissa, jotka soveltuvat vieläkin paremmin kellarointiin. Oma pulloni säilyi puolitoista vuotta ennen korkkaamista, tosin vaihtelevissa olosuhteissa mikä ei noin lähtökohtaisesti ole hyvä asia juoman kehittymisen kannalta. No ei pullon sisältö ainakaan pilaantumaan päässyt tuona aikana.

Chimay Blue on tumman mahonginruskeaa, hieman punertavaa ja sameaa. Sen päälle muodostuva beigen värinen tiiviin pienikuplainen, kermaisen kuohkea ja hieman höttöinenkin vaahtohattu laskeutuu varsin nopeasti noin sentin kerrokseksi oluen pinnalle. Kadotessaan se jättää lasin reunoille kaunista pitsiä ja muodostuu lasia pyöräyttämällä myös uudelleen. 

Tuoksu on makean sävytteinen, paahteisen maltainen ja karamellinen sekä tumman hedelmäinen. Makeuden vastapainoksi löytyy myös hieman belgihiivamaista happamuutta. Hedelmäisyys tuo mieleen kuivatut ja kypsät luumut ja kirsikat, taatelit ja rusinat sekä karamellisoidun banaanin, jopa päärynän. Paahteinen ja karamellinen mallas tuo mieleen myös kahvin, fariini- ja ruokosokerin, jopa kinuskin ja makeat mausteet, kuten neilikan ja joulumausteet. Tuoksu on todella runsas ja moniulotteinen, vivahteikas ja hienostunut.

Oluen ensimaku on makean maltainen ja tumman hedelmäinen. Maltaisuus on hieman paahteista ja karamellista tuoden mieleen suklaan, fariinisokerin ja siirapin. Hedelmäisyys puolestaan seuraa tuoksua kuivattujen ja kypsien luumujen ja kirsikoiden sekä rusinoiden muodossa. Olut on todella vivahteikas ja kielellä vilisee häivähdyksiä yrteistä, makeista mausteista, vaniljasta, kahvista ja lakritsasta sekä punaisista marjoista. Myös belgihiivaisuus on läsnä humalan katkeroiden jäädessä melko vähäisiksi. Olut tuntuu kielellä pehmeältä ja kuohkealta, täyteläiseltä ja varsin paksulta, mutta notkealta ja tasapainoiselta. Hiilihapot ovat hieman kirpsakat, mutta tuovat kielellä kokonaisuuteen raikkautta. Korkea alkoholipitoisuus tuntuu miellyttävän lämmittävänä elementtinä pitkään viipyilevän jälkimaun puolella. Kielelle jää viipyilemään paahdettua sokeria ja mallasta, karamellia ja hedelmiä, kuten rusinaa, luumua, kirsikkaa ja taatelia.

Chimay Blue on todella moniulotteinen, tasapainoinen ja harmoninen kokonaisuus. Tyylikkään mahonginruskeaa ulkoasun alta paljastuu runsas arominen ja täyteläinen olut, josta tuntuu löytyvän vivahteita loputtomiin, kunhan jaksaa etsiä. Se on todennäköisesti paras maistamani trappisti, eikä siitä löydy oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Blue on ansainnut paikkansa Chimayn lippulaivana. Jos et ole sitä vielä maistanut, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Nyt nämä kolme olutta on käyty läpi ja voittaja on selvillä. Kolmanneksi jäi Chimay Red, eli tumma dubbeli. Se on ihan kelpo olut kategoriassaan, muttei hienoisesta rosoisuudestaan huolimatta ole kovin persoonallinen esitys muihin panimon tuotteisiin verrattuna. Hopeasijalle pääsi Chimay Tripel, joka on oikein mainio vaalea trappisti. Se on tasapainoinen ja todella persoonallinen, kiitos tavallista voimakkaamman humaloinnin. Ja voittajaksi nousi ennakkosuosikin roolin saanut lumoava Chimay Blue.

Kouluarvosana: 9,5 - Lähes täydellinen Trappisti.
Hinta-laatusuhde: 3,35e - Loistava - olut on parasta mitä tällä rahalla saa.
Hinta-laatusuhde: 4,48e - Erittäin hyvä - hintaluokkansa parasta antia.

Jotain pientä infoa:

Panimo: Bières de Chimay

Alue: Belgia, Vallonia, Hainaut

Oluttyyppi: Ale, Trappist, Quadrupel

Maltaat: Pale Ale, Caramünch *Alkon ilmoittamat

Humalat: Hallertau *Alkon ilmoittama

Alkoholi: 9,0 %

Pullo: 0,33 l

Hinta: 31 SEK n. 3,35e Systembolaget 17.7.2015 (Alko 4,48e)

Samalta panimolta:
Chimay Red
Chimay Tripel

Trappistioluet osa 2/3: Chimay Red

Chimay Red

Vaalean Tripelin jälkeen vuoroon pääsee luostaripanimon tumma dubbeli. Chimay Red on panimon vanhin olut, jota on ilmeisesti valmistettu samalla reseptillä vuodesta 1862 asti. Ratebeer.com sivuston mukaan Red valmistettaisiin Champagnen alueelta tulevista pilsnermaltaista ja humaloinnista vastaisi Hallertaur- ja American Galena -humalat. Tiedä häntä, monet panimot kun eivät reseptejään kovin tarkkaan paljasta. Siirrytäämpä sitten itse oluen kimppuun. 

Punertavan tummanruskea ja melko samea olut kaatuu lasiin kohtalaisesti vaahdoten. Päälle muodostuva vaaleahkon beige ja pienikuplainen, alkuun melko runsas vaahtokruunu laskeutuu valitettavan nopeasti ohueksi kerrokseksi juoman pinnalle jättäen jälkeensä hieman pitsiä.

Tuoksussa päällimmäisenä on paahteinen maltaisuus, jonka takaa nousee esiin siirappisia ja karamellisia vivahteita sekä kypsiä tummia hedelmiä, kuten luumuja, ylikypsää banaania ja rusinoita. Siitä erottuu myös belgihiivaisia ja kevyen mausteisia sävyjä. Oluen lämmetessä makea siirappi ja kuivatut luumut vievät pääosan tuoksupuolella.

Ensimaku on täyteläinen ja runsas, makean maltainen ja esiin nousee myös hieman metallinen, kuin veren rautainen sivumaku. Olut on makeahko ja pehmeä, melko siirappinen ja tumman maltainen, hieman paahteinen ja karamellinen. Kielellä on myös tummia hedelmiä, kuten kypsää ja kuivattua luumua, taatelia ja rusinoita sekä banaania. Taustalla häivähtää myös makeaa mausteisuutta ja hieman happamaa belgihiivaisuutta ja greippiä. Humalan katkeruus on vähäistä ja pysyttelee lähes huomaamattomasti taustalla. Melko täyteläinen ja pehmeä olut on paksuhkoa ja rungoltaan vankkaa. Melko runsas, mutta pehmeä hiilihappoisuus sopii kokonaisuuteen. Alkoholi tuntuu etenkin loppua kohden mukavan lämmittävänä. Pitkä jälkimaku on hedelmäpainotteinen, rusinainen ja luumuinen, mutta loppua kohti hieman kuivahtava, kevyen yrttinen ja mausteinen. 

Kaunis punertavan ruskea olut on yleisilmeeltään makeahko ja pääosassa on runsas ja tumma hedelmäisyys, joka tuo mieleen niin kypsät, ylikypsät kuin kuivatutkin hedelmät. Chimay Red on makeahko ja runsasarominen olut, johon jää kuitenkin kaipaamaan hieman lisää persoonallisuutta. Lisäksi kielellä alkuun tuntunut rautainen sivumaku oli hieman epämiellyttävää, mutta katosi kuitenkin nopeasti. Red ei ole missään nimessä huono, muttei myöskään parhaita maistamiani trappisti dubbeleita.

Kouluarvosana: 8+ Hyvä trappisti dubbeli.
Hinta-laatusuhde: Ok - samalla rahalla saa parempaakin.

Jotain pientä infoa: 

Panimo: Bières de Chimay

Alue: Belgia, Vallonia, Hainaut

Oluttyyppi: Ale, Trappist, Dubbel

Maltaat: -

Humalat: -

Alkoholi: 7,0 %

Pullo: 0,33 l

Hinta: 4,38e Alko 30.3.2016

Samalta panimolta:
Chimay Blue 2015
Chimay Tripel

Trappistioluet osa 1/3: Chimay Tripel

Chimay Tripel

Chimay on yksi tunnetuimmista trappistipanimoista, joten se ei pahemmin esittelyjä kaipaa. Mutta kerrottakoon lyhyesti, että Chimayn kunnassa Hainautin provinssissa Etelä-Belgiassa, lähellä Ranskan rajaa sijaitseva Abbaye Notre Dame de Scourmontin luostari perustettiin vuonna 1850. Oluen panemisen luostari aloitti vuonna 1862 ja vuonna 1876 aloitettiin myös Chimay-juustojen valmistus. Panimon hiivakanta on hyvin omintakeinen, mikä antaa Chimayn oluille niiden persoonallisen maun. 

Chimay Tripel, Triple, Blanche tai White, miten sen nyt haluaa ottaa, on hieman reilummin humaloitu tripel. Trappistioluet käyvät pullossa ja Chimayn Tripelin kohdalla se vie ilmeisesti 21 päivää, minkä jälkeen käyminen päättyy. Seuraavaksi olut kypsyy pulloissa ja säilyy jopa viiden vuoden ajan oikein säilytettynä.

Meripihkainen, hieman rusehtavan oranssi ja aavistuksen utuinenkin olut kaatuu lasiin vaahdoten todella runsaasti, eikä mahdu lasiin yhdellä kaadolla. Vaalea vaahto on todella suuri ja tiiviin pienkuplainen sekä pitkäkestoinen - kuohkea kuin kohokas. Se laskeutuu hiljalleen kaikessa rauhassa jättäen runsaasti paksuhkoa pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu on happaman makeahko ja päällimmäisenä esillä on maltaisia ja hedelmäisiä vivahteita. Maltaisuus tuo mieleen vehnän ja hedelmät, kuten persikan ja ylikypsän banaanin. Humalat puolestaan sitrukset, kuten greipin ja sitruunan. Esiin nousee myös kevyttä mausteisuutta, korianteria ja trappisteille tyypillistä pehmeää belgihiivaisuutta. Taustalla on myös makeaa vaniljaa ja kuivaa heinää.

Ensimaku on melko happama ja hieman sitruunainen, mutta siihen on sekoittunut myös makeahkoa hedelmäistä maltaisuutta. Kielellä on vehnäistä ja leipäistä maltaisuutta ja kypsiä hedelmiä, kuten persikkaa ja banaania sekä hieman sitruksia, kuten sitruunaa ja greippiä. Myös tuoksun hiivaiset ja mausteiset piirteet, etenkin korianteri on läsnä myös kielellä. Maku on kiehtova yhdistelmä makeaa ja hapanta yleisvaikutelman pysytellessä kuivan puolella. Humalat tuntuvat kevyenä katkerona taustalla. Suutuntumaltaan olut on varsin täyteläinen ja suussasulavan pehmeä. Hiilihappoisuus on tuntuvaa, mutta miellyttävän pehmeää ja sopii hyvin kokonaisuuteen. Viipyilevä ja lämmittävä jälkivaikutelma on hieman hapan ja kuivahko, hieman sitruksinen ja greippinen. Taaempaa esiin nousee myös hieman makeahkoa mallasta ja hedelmää, banaania sekä hienoista katkeruutta.

Chimay Tripel on varsin näyttävä tuote lasiin kaadettuna. Sen tuoksu ja maku vaihtelevat puolestaan kiehtovasti happaman ja makean välillä. Monille luostarioluet tuovat mieleen maltaiset ja pehmeät, jopa hieman makeaan kallistuvat oluet kuten luostarityyliset Leffet sun muut, joita ei pidä ainakaan trappisteihin sekoittaa. Chimay Triple on kuitenkin hieman voimakkaammin humaloitu, joten Leffe Blondeen tottuneelle se voi maistua liiankin tiukalta. Itse kuitenkin pidin tästä oluesta kovasti ja sanonkin sen olevan parhaita maistamiani trappisteja. 

Kouluarvosana: 9- Erinomainen Tripel.
Hinta-laatusuhde: Hyvä - rahoille saa vastinetta.

Jotain pientä infoa: 

Panimo: Bières de Chimay

Alue: Belgia, Vallonia, Hainaut

Oluttyyppi: Ale, Trappist, Tripel

Maltaat: -

Humalat: -

Alkoholi: 8,0 %

Pullo: 0,33 l

Hinta: 4,38e Alko 9.4.2016

Samalta panimolta:
Chimay Blue 2015
Chimay Red