Ja niin se vain vierähti jo kolmas vuosi blogin parissa. Tähän mennessä arvosteluja eri juomista on tullut rustailtua reilut 450 kappaletta ja tahti on vaihdellut yhdestä viiteen tekstiin viikossa. Tavoitteeni on ollut tähän asti kirjoittaa kolmesta juomasta viikossa, mutta välillä aika ei tunnu riittävän tähän, joten päätin vähentää kirjoittelun kahden tekstin viikkotahtiin.
Edellisen 12 kuukauden aikana tuli jälleen maisteltua erilaisia viinejä laidasta laitaan, enkä ole niistä kaikista ehtinyt vielä edes blogin puolelle kirjoittaa. Vastaan tuli useita hienoja viinejä, mutta joukkoon mahtui myös niitä tuotteita, jotka olisi voinut jättää ostamatta.
Nettishoppailun myötä tutustuin myös historiallisen riojalaisen tuottajan, R. López de Heredian viineihin. Haron kaupungissa Rioja Altan alueella sijaitseva, vuonna 1877 perustettu viinitalo on kaupungin vanhin. Kaikki talon viinit valmistetaan perinteisin menetelmin ja niitä kypsytetään pitkään amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Talon Crianzat voisi myydä Gran Reservana, mikäli tuottaja näin haluaisi.
López de Heredian punaviineistä suosikkini oli ensin kuusi vuotta tammessa ja tämän jälkeen vähintään neljä vuotta pulloissa kypsynyt Viña Tondonia Reserva, harmoninen ja klassinen, lähes täydellinen viini. Lähes yhtä pitkään kypsynyt Viña Bosconia Reserva ylsi lähes samalle tasolle, unohtamatta talon edullisinta punaista, kolme vuotta tynnyreissä ja saman verran pulloissa pyöristynyttä Viña Cubillo Crianzaa. Näistä viimeinen oli mielestäni hienompi kuin moni Riojan Gran Reserva.
Myös tuottajan valkoiset Viña Gravonia ja Viña Tondonia Reserva olivat kiehtovia viinejä, jopa mielenkiintoisempia kuin talon punaviinit. Gravoniaa kypsytetään neljän ja Tondonia Reserva kuuden vuoden ajan tammitynnyreissä, minkä jälkeen molemmat kehittyvät vielä useita vuosia pulloissa talon kellareiden kätköissä. Molemmat viinit ovat kiehtovia ja moniulotteisia, hyvin persoonallisia ja upeita. R. López de Heredian viinit ovat viinejä, joita täytyy kokeilla ainakin kerran elämässä.
Punaviinien joukosta löytyi myös muita mielenkiintoisia tapauksia, kuten klassikkona tunnettu Zenaton Amarone, Ribera del Dueron alueen helmi, Aalto ja Alkossa puolikkaissa pulloissa erätuotteina käyneet Château Musarin vuosikerrat 1998 ja 2001, jotka muuten olivat kuin yö ja päivä, molemmat hienoja viinejä. Myös Terre del Barolon Barbaresco Riserva oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä ostos, kuten myös edullisemman pään Bordeaux-viinit Château Fontesteau ja Château Bonnin Pichon sekä ulkomailta tilattu Grenache-viini, Casa Castillo El Molar.
Uuden maailman punaisista mainitsemisen arvoisia viinejä ei sitten kovin montaa löytynytkään. Argentiinalainen Luigi Bosca Cabernet Sauvignon oli kuitenkin varsin tyylikäs, jopa hieman rustiikkinen tapaus. Washingtonin osavaltiosta tuleva Seven Falls Merlot yllätti niin ikään positiivisesti, sillä oletin viinin olevan helppo ja mehumainen, mutta viini olikin varsin luonteikas tapaus.
Valkoviineistäkin muutama jäi positiivisesti mieleen. Esimerkiksi Henri Ehrhartin Grand Cru Riesling ja Trimbachin klassinen Pinot Gris Réserve Alsacesta, Ninth Island Sauvignon Blanc Tasmaniasta, Steiningerin Riesling Kamptalin alueelta, piemontelainen Serra Lupini Roero Arneis ja 'Von Unserm' Rheingau Riesling olivat erinomaisia viinejä.
Edullisista kuohuviineistä Charles de Fèren Crémant du Jura, Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs Brut ja Spürnasen Riesling Brut olivat miellyttäviä tapauksia. Noin 30 euron kuohuviineistä löytyi sitten jo enemmän mielenkiintoisia tuotteita, kuten kalifornialainen Gloria Ferrer Sonoma Brut, Gramona Imperial Gran Reserva Cava Brut ja englantilainen Jenkyn Place Brut Cuvée, jotka eivät juuri kalpene monien samppanjoiden rinnalle. Myös Italiassa osataan; Antica Fratta Franciacorta Essence Rosé ja Monte Rossa Franciacorta Sansevé Satèn olivat loistavia kuohuviinejä, joista etenkin jälkimmäinen teki lähtemättömän vaikutuksen.
Myös hyvää samppanjaa tuli maisteltua vuoden aikana ja mm. Bollingerin R.D. 2002 odottaa vielä pääsyään blogin puolelle. Moët & Chandonin Grand Vintage Brut 2006 ja Champagne de Venoge Cordon Bleu Brut Millésimé 2002 olivat molemmat hienoja viinejä. Sen sijaan André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs on mielestäni edelleen hinta-laatusuhteeltaan paras samppanja Alkossa alle 50 euron hintaluokassa.
Jälkiruokaviineistä yksi oli ylitse muiden. Dr. Hermann Ürziger Würzgarten Riesling Auslese 2006 oli hienosti ikääntynyt ja harmoninen huippuviini Moselin laaksosta. 20 euron hintaan viini tuntui lähes ilmaiselta ja ennen poistumistaan Alkon valikoimista se irtosi vieläkin edullisemmin.
Portviineistä mielenkiintoisimmat olivat Graham'sin 20-vuotias Tawny ja Smith Woodhousen LBV Port vuosikertaa 2003, joista etenkin jälkimmäinen jäi mieleen hyvin positiivisesti. Myös kaksi äärimmäisen makeaa andalusialaista viiniä jäivät selkeästi mieleen. Alvearin Pedro Ximénez de Anada ja Pedro Ximénez Solera 1927, molemmat niin makeita, että käyttötarkoituskin oli lähes mahdoton keksiä, mutta silti niin kiehtovia. Dos Cortados Solera Especial 20 Años puolestaan on kuivan sherryn ystävälle erinomainen valinta.
Erilaisia oluitakin tuli maisteltua ja valtaosa parhaista oli tyyliltään imperial stoutteja, mutta mahtui joukkoon muutama muukin. Jenkkipanimo Foundersin KBS oli loistava tapaus, mutta myös kotimainen Bryggeri Helsinki Sofia ja ruotsalainen Oppigårds Thurbo Stout olivat erinomaisia ja jälkimmäinen Systembolagetin hinnalla lähes ilmainen; Alkosta kun ei kolmella eurolla saa mitään vastaavaa. Myös brittipanimo Thornbridge loisti tummilla oluillaan, joista etenkin Eldon Bourbon Oak Imperial Stout ja Saint Petersburg Russian Imperial Stout olivat vakuuttavia.
Muista oluttyyleistä mieleen jäivät belgialainen klassikko-olut Duvel ja reilulla kädellä humaloitu Mikkeller Vesterbro Brown Ale. Pari amerikkalaista IPAakin jäi mieleen positiivisesti. Ballast Point Sculpin IPA oli mielestäni puhdas ja tasapainoinen, jälleen kerran Systembolagetissa huomattavasti Alkoa edullisempi, kun taas Sierra Nevadan Torpedo Extra IPA kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylipuhdas ja herkullinen.
Tämän tekstin piti olla pikainen katsaus taaksepäin, mutta tekstiä syntyikin yllättävän paljon. Olen tällä hetkellä kesälomalla ja pidän hieman taukoa blogin kirjoittelusta, mutta jatkan taas viikon tai parin päästä, kunhan pahimmat lomailut on lomailtu.
Edellisen 12 kuukauden aikana tuli jälleen maisteltua erilaisia viinejä laidasta laitaan, enkä ole niistä kaikista ehtinyt vielä edes blogin puolelle kirjoittaa. Vastaan tuli useita hienoja viinejä, mutta joukkoon mahtui myös niitä tuotteita, jotka olisi voinut jättää ostamatta.
Nettishoppailun myötä tutustuin myös historiallisen riojalaisen tuottajan, R. López de Heredian viineihin. Haron kaupungissa Rioja Altan alueella sijaitseva, vuonna 1877 perustettu viinitalo on kaupungin vanhin. Kaikki talon viinit valmistetaan perinteisin menetelmin ja niitä kypsytetään pitkään amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Talon Crianzat voisi myydä Gran Reservana, mikäli tuottaja näin haluaisi.
López de Heredian punaviineistä suosikkini oli ensin kuusi vuotta tammessa ja tämän jälkeen vähintään neljä vuotta pulloissa kypsynyt Viña Tondonia Reserva, harmoninen ja klassinen, lähes täydellinen viini. Lähes yhtä pitkään kypsynyt Viña Bosconia Reserva ylsi lähes samalle tasolle, unohtamatta talon edullisinta punaista, kolme vuotta tynnyreissä ja saman verran pulloissa pyöristynyttä Viña Cubillo Crianzaa. Näistä viimeinen oli mielestäni hienompi kuin moni Riojan Gran Reserva.
Myös tuottajan valkoiset Viña Gravonia ja Viña Tondonia Reserva olivat kiehtovia viinejä, jopa mielenkiintoisempia kuin talon punaviinit. Gravoniaa kypsytetään neljän ja Tondonia Reserva kuuden vuoden ajan tammitynnyreissä, minkä jälkeen molemmat kehittyvät vielä useita vuosia pulloissa talon kellareiden kätköissä. Molemmat viinit ovat kiehtovia ja moniulotteisia, hyvin persoonallisia ja upeita. R. López de Heredian viinit ovat viinejä, joita täytyy kokeilla ainakin kerran elämässä.
Punaviinien joukosta löytyi myös muita mielenkiintoisia tapauksia, kuten klassikkona tunnettu Zenaton Amarone, Ribera del Dueron alueen helmi, Aalto ja Alkossa puolikkaissa pulloissa erätuotteina käyneet Château Musarin vuosikerrat 1998 ja 2001, jotka muuten olivat kuin yö ja päivä, molemmat hienoja viinejä. Myös Terre del Barolon Barbaresco Riserva oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä ostos, kuten myös edullisemman pään Bordeaux-viinit Château Fontesteau ja Château Bonnin Pichon sekä ulkomailta tilattu Grenache-viini, Casa Castillo El Molar.
Uuden maailman punaisista mainitsemisen arvoisia viinejä ei sitten kovin montaa löytynytkään. Argentiinalainen Luigi Bosca Cabernet Sauvignon oli kuitenkin varsin tyylikäs, jopa hieman rustiikkinen tapaus. Washingtonin osavaltiosta tuleva Seven Falls Merlot yllätti niin ikään positiivisesti, sillä oletin viinin olevan helppo ja mehumainen, mutta viini olikin varsin luonteikas tapaus.
Valkoviineistäkin muutama jäi positiivisesti mieleen. Esimerkiksi Henri Ehrhartin Grand Cru Riesling ja Trimbachin klassinen Pinot Gris Réserve Alsacesta, Ninth Island Sauvignon Blanc Tasmaniasta, Steiningerin Riesling Kamptalin alueelta, piemontelainen Serra Lupini Roero Arneis ja 'Von Unserm' Rheingau Riesling olivat erinomaisia viinejä.
Edullisista kuohuviineistä Charles de Fèren Crémant du Jura, Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs Brut ja Spürnasen Riesling Brut olivat miellyttäviä tapauksia. Noin 30 euron kuohuviineistä löytyi sitten jo enemmän mielenkiintoisia tuotteita, kuten kalifornialainen Gloria Ferrer Sonoma Brut, Gramona Imperial Gran Reserva Cava Brut ja englantilainen Jenkyn Place Brut Cuvée, jotka eivät juuri kalpene monien samppanjoiden rinnalle. Myös Italiassa osataan; Antica Fratta Franciacorta Essence Rosé ja Monte Rossa Franciacorta Sansevé Satèn olivat loistavia kuohuviinejä, joista etenkin jälkimmäinen teki lähtemättömän vaikutuksen.
Myös hyvää samppanjaa tuli maisteltua vuoden aikana ja mm. Bollingerin R.D. 2002 odottaa vielä pääsyään blogin puolelle. Moët & Chandonin Grand Vintage Brut 2006 ja Champagne de Venoge Cordon Bleu Brut Millésimé 2002 olivat molemmat hienoja viinejä. Sen sijaan André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs on mielestäni edelleen hinta-laatusuhteeltaan paras samppanja Alkossa alle 50 euron hintaluokassa.
Jälkiruokaviineistä yksi oli ylitse muiden. Dr. Hermann Ürziger Würzgarten Riesling Auslese 2006 oli hienosti ikääntynyt ja harmoninen huippuviini Moselin laaksosta. 20 euron hintaan viini tuntui lähes ilmaiselta ja ennen poistumistaan Alkon valikoimista se irtosi vieläkin edullisemmin.
Portviineistä mielenkiintoisimmat olivat Graham'sin 20-vuotias Tawny ja Smith Woodhousen LBV Port vuosikertaa 2003, joista etenkin jälkimmäinen jäi mieleen hyvin positiivisesti. Myös kaksi äärimmäisen makeaa andalusialaista viiniä jäivät selkeästi mieleen. Alvearin Pedro Ximénez de Anada ja Pedro Ximénez Solera 1927, molemmat niin makeita, että käyttötarkoituskin oli lähes mahdoton keksiä, mutta silti niin kiehtovia. Dos Cortados Solera Especial 20 Años puolestaan on kuivan sherryn ystävälle erinomainen valinta.
Erilaisia oluitakin tuli maisteltua ja valtaosa parhaista oli tyyliltään imperial stoutteja, mutta mahtui joukkoon muutama muukin. Jenkkipanimo Foundersin KBS oli loistava tapaus, mutta myös kotimainen Bryggeri Helsinki Sofia ja ruotsalainen Oppigårds Thurbo Stout olivat erinomaisia ja jälkimmäinen Systembolagetin hinnalla lähes ilmainen; Alkosta kun ei kolmella eurolla saa mitään vastaavaa. Myös brittipanimo Thornbridge loisti tummilla oluillaan, joista etenkin Eldon Bourbon Oak Imperial Stout ja Saint Petersburg Russian Imperial Stout olivat vakuuttavia.
Muista oluttyyleistä mieleen jäivät belgialainen klassikko-olut Duvel ja reilulla kädellä humaloitu Mikkeller Vesterbro Brown Ale. Pari amerikkalaista IPAakin jäi mieleen positiivisesti. Ballast Point Sculpin IPA oli mielestäni puhdas ja tasapainoinen, jälleen kerran Systembolagetissa huomattavasti Alkoa edullisempi, kun taas Sierra Nevadan Torpedo Extra IPA kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylipuhdas ja herkullinen.
Tämän tekstin piti olla pikainen katsaus taaksepäin, mutta tekstiä syntyikin yllättävän paljon. Olen tällä hetkellä kesälomalla ja pidän hieman taukoa blogin kirjoittelusta, mutta jatkan taas viikon tai parin päästä, kunhan pahimmat lomailut on lomailtu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti