Luostari Dubbel
Koska viinit tulevat ulkomailta, valitsin molemmat pääsiäisen olutvinkin kotimaisilta panimoilta. Mallaskosken Black IPAn jälkeen vuoroon pääsee Saimaan Juomatehtaan ja Valamon luostarin yhteistyönä valmistettu Luostari Dubbel, joka on maailman ainoa ortodoksiluostariolut. Sen valmistuksessa käytetään Crystal-, Münchener- ja Pilsner-maltaita sekä Saaz- ja Magnum-humalaa. Lisäksi tarvitaan vettä ja hiivaa sekä fariinisokeria ja inkivääriä.
Luostari Dubbel on tumman kuparinen, punertavan rusehtava ja kirkas olut, joka vaahtoaa hyvin vähäisesti. Vaahto likaisen valkoista ja katoaa välittömästi jääden ohueksi renkaaksi lasin reunoille, eikä jätä jälkeensä juurikaan pitsiä.
Tuoksu on makea, saarislolaislimppuinen ja karamellinen, siirappinen ja hieman toffeinen. Makea maltaisuus ottaa selkeän pääroolin. Kaiken tämän maukeuden takaa erottuu häivähdyksiä kypsistä ja kuivatuista hedelmistä ja marjoista, etenkin rusinasta, mutta löytyy siitä myös hieman luumua ja taatelia sekä hentoa mausteisuutta. Runsas, mutta simppeli.
Ensimaku on varsin täyteläinen, makean maltainen, karamellinen, toffeinen ja hieman siirappinen. Kielellä on aavistus hunajaista ja siirappista makeutta sekä kypsää tummaa hedelmää, kuten rusinaa sekä hieman kypsää marjaisuutta. Humalointi on maltillista, ehkä liiankin, sillä edes taustalla erottuvat katkerot tekisivät oluesta tasapainoisemman. Kielellä häivähtää lisäksi myös hieman mausteisia ja maustepippurisia, jopa hieman belgimäisiä vivahteita. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen, hieman tunkkainen ja raskastekoinen. Mieto humalointi ja vähäiset hiilihapot eivät tuo riittävästi tasapainoa. Jälkimaku on lyhyehkö ja lämmittävä - hieman tumman leipäistä, hennon siirappista ja karamellista makeutta sekä hienoista paahteisuutta. Maku on siis tuoksun tapaan aika makea, kunnes kuivahtaa äkisti ja katoaa kieleltä.
Luostari Dubbel on melko siirappinen ja raskastekoinen, etenkin lämmetessään tunkkainen olut. Hieman runsaampi humalointi voisi tuoda kokonaisuuteen hieman raikkautta ja ryhtiä. Valmistuksessa on menty ehkä liian varmanpäälle ja vaikutelma jääkin vaisuksi. Tiivistettynä: Siirappisen makea (etenkin lämmetessään) ja yksitoikkoinen, raskastekoinen dubbeli, joka menee samaan kastiin mm. Leffen kanssa. Se sopii tummien liharuokien seuraan tai erilaisiin oluttyyleihin tutustuvalle vasta-alkajalle.
Luostari Dubbelin pariksi valikoitui lampaankare punaviinikastikkeella ja uunijuureksilla. Makean maltainen olut sopii hyvin pelkän lampaan seurassa ja juurekset saavat sen maun kuivahtamaan mukavasti. Tosin samalla olut tuntuu hieman ohuemmalta. Yhdistelmä on kuitenkin toimiva ja melko tasapainoinen. Mallaskosken Black IPA oli näistä kahdesta oma suosikkini pääsiäispöytään, mutta makeampaa olutta kaipaavalle Luostari Dubbelikin voi olla se oikea. Oluiden kirjo on kuitenkin valtava ja oluet taittuvat viinejä monipuolisemmin erilaisten ruokien seuraan, joten valinnan varaa riittää.
Kouluarvosana: 7+ Yksitoikkoinen ja makean siirappinen olut.
Hinta-laatusuhde: Heikko - samalla rahalla löytyy parempaakin.
Tuoksu on makea, saarislolaislimppuinen ja karamellinen, siirappinen ja hieman toffeinen. Makea maltaisuus ottaa selkeän pääroolin. Kaiken tämän maukeuden takaa erottuu häivähdyksiä kypsistä ja kuivatuista hedelmistä ja marjoista, etenkin rusinasta, mutta löytyy siitä myös hieman luumua ja taatelia sekä hentoa mausteisuutta. Runsas, mutta simppeli.Ensimaku on varsin täyteläinen, makean maltainen, karamellinen, toffeinen ja hieman siirappinen. Kielellä on aavistus hunajaista ja siirappista makeutta sekä kypsää tummaa hedelmää, kuten rusinaa sekä hieman kypsää marjaisuutta. Humalointi on maltillista, ehkä liiankin, sillä edes taustalla erottuvat katkerot tekisivät oluesta tasapainoisemman. Kielellä häivähtää lisäksi myös hieman mausteisia ja maustepippurisia, jopa hieman belgimäisiä vivahteita. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen, hieman tunkkainen ja raskastekoinen. Mieto humalointi ja vähäiset hiilihapot eivät tuo riittävästi tasapainoa. Jälkimaku on lyhyehkö ja lämmittävä - hieman tumman leipäistä, hennon siirappista ja karamellista makeutta sekä hienoista paahteisuutta. Maku on siis tuoksun tapaan aika makea, kunnes kuivahtaa äkisti ja katoaa kieleltä.
Luostari Dubbel on melko siirappinen ja raskastekoinen, etenkin lämmetessään tunkkainen olut. Hieman runsaampi humalointi voisi tuoda kokonaisuuteen hieman raikkautta ja ryhtiä. Valmistuksessa on menty ehkä liian varmanpäälle ja vaikutelma jääkin vaisuksi. Tiivistettynä: Siirappisen makea (etenkin lämmetessään) ja yksitoikkoinen, raskastekoinen dubbeli, joka menee samaan kastiin mm. Leffen kanssa. Se sopii tummien liharuokien seuraan tai erilaisiin oluttyyleihin tutustuvalle vasta-alkajalle.
Luostari Dubbelin pariksi valikoitui lampaankare punaviinikastikkeella ja uunijuureksilla. Makean maltainen olut sopii hyvin pelkän lampaan seurassa ja juurekset saavat sen maun kuivahtamaan mukavasti. Tosin samalla olut tuntuu hieman ohuemmalta. Yhdistelmä on kuitenkin toimiva ja melko tasapainoinen. Mallaskosken Black IPA oli näistä kahdesta oma suosikkini pääsiäispöytään, mutta makeampaa olutta kaipaavalle Luostari Dubbelikin voi olla se oikea. Oluiden kirjo on kuitenkin valtava ja oluet taittuvat viinejä monipuolisemmin erilaisten ruokien seuraan, joten valinnan varaa riittää.
Kouluarvosana: 7+ Yksitoikkoinen ja makean siirappinen olut.
Hinta-laatusuhde: Heikko - samalla rahalla löytyy parempaakin.
Jotain pientä infoa:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Alue: Suomi, Mikkeli
Oluttyyppi: Ale, Luostariolut, Dubbel
Maltaat: Crystal, Pilsner, Münchener
Humalat: Saaz, Magnum
Alkoholi: 7,5%
Pullo: 0,33l
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti